Pojat olivat päivällä kerhoilemassa ja Ringa isänsä kanssa paalikuormaa hakemassa. Olin kotona hetken yksin, tätä erittäin harvoin tapahtuu. Tekemättömiä hommia sen 200 ja valitsin verotuspapereiden järjestämisen.

Mun niin piti laitella veropaperit tänään kuntoon, mutta toistamiseen istuin sohvalla ja tuijotin olohuoneen katossa olevaa reikää. Tai sain muutaman hassun kuitin kansioon paikalleen ja tuijotin pöydällä istuvaa kissaa tai kaunista ruusuista ja tulppaaneista koostuvaa rykelmää. Mikä siinä voi ollakin niin vaikeaa potkaista remontti käyntiin? Siis oikeasti mikä siinä voi olla niin vaikeaa?

Lähes koko viimevuoden meillä oli jonkinlainen remontti jossainpäin taloa menossa. Ensin varastosta tehtiin lastenhuone, seuraavaksi laitettiin vessa. Sitten tehtiin taloon uusi ulkovuori ja terassi. Kesällä oli taukoa, kun pellolla oltiin ja saatiin muut maatalonkiireet hoidettua. Keittiökin sai uuden ilmeen viime syksynä. Jouluksi piti laittaa olohuone uusiksi ja montakertaa sen jälkeen, mutta ei. Perjantaina ystäväni oli perheineen käymässä ja oli puhetta, että remontti lähtis siitä käyntiin, kun ensimmäisen styroxilaatan repisi katosta irti. Sieltä sitten lähti ystäväni miehen toimesta se ensimmäinen levy irti. JES!!! Samainen ystävä soitti ja kertoi heillä tänään remontin alkaneen. Kiitos K! Minäkin haluan, sillä olkkarin suunnitelmat on viimeistä koristetyynyä myöten valmiina. Odotan niin paljon, että pääsen nauttimaan valmiista lopputuloksesta.

Lasten kanssa meillä oli tänään muovailutalkoot ja oli ihanaa ja harvinaista herkkua, kun 6- vuotiaskin innostui muovailuun mukaan. Hän ei ole kynäilijä, askartelija eikä piirustuskaan kiinnostaa pätkääkään. Odottelen jopa aikaa toimintaterapeutille, jos sieltä saisin vinkkejä innostamaan jätkää. Kynänkäyttökin on heikkoa. Pienemmät kyllä ovat jokakerta innoissaan, kun porukalla taiteillaan. Piirtävät ja värittävätkin melkein joka päivä.

"Täällä määvää Inga!"

Vähän vihjailin isännälle, miten ruma tuo katossa ammottava reikä on. Ja otin puheeksi, että siellä tuttavillakin alkoi tänään remontti. Kannatti ottaa puheeksi, sillä mies kävi ulkoa hakemassa purkuraudan. Ei kauaa nokka tuhissut, kun  lähti myös loputkin katosta. Vihdoin. Ja nyt näky on niin järkyttävä, että enää ei voi vitkastella. Siinähän sitten keräiltiin koko perheen voimin seuraavat kaksi tuntia palasia ja silppua. Mutta pääasia on, että homma etenee.

Mietin tässä myös miksi se aloittaminen on niin vastenmielistä? No selväähän se; lankkulattia. Se on syypää tähän innottumuuteen. Se nyt pitäisi kaivaa laminaatin ja muovimattojen alta esille ja kunnostaa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Keittiön vastaavaa lattiaa nyysättiin 4 vuorokautta lähes yötä päivää ja silloin ajattelin, että ei ikinä enään. No nyt se kuitenkin on taas edessä. Ja pinta-ala vielä reilusti isompi. Lopputuloksen vuoksi hommaan kannattaa alkaa, intoa tekemiseen kun vain jossain olisi myytävänä.

Edellisten remonttien valmistuminen on tainnut kullata tuskaiset muistot tehokkaasti. Aivan järkyttävä sotku koko alakerrassa.Nyt sitä styroxipalloa, silppua, mitälie on ihan JOKA paikassa, meidän aikuisten sänkyä myöten. Anyway, styroxin alla on vielä toinen pinta, joka ehkä myös puretaan. Se mitä sieltä alta paljastuu, määrittääkin meidän remontin seuraavat vaiheet. Haluan lautakaton. Jos siellä sattuisi olemaan hyvä laudoitus alla, niin se sitten maalataan, jos ei, niin sitten käydään ostamassa paneelia tai lautaa ja saan laittaa sudin heilumaan. Tosin mietittiin myös sellaista vaihtoehtoa, että tuon katon laudoittaisi suoraan tuohon päälle.