Voi ähky, puhku ja puhallus.

Tänään on ollut taas työntäyteinen, mutta ihana päivä. Vanhin lapsistamme täytti huikeat 6 vuotta. Hieman jäi synttärihulinat nyt vähemmälle, mutta onneksi ihanaiset serkut olivat lasten kavereina aina puoleen päivään saakka. Siitä eteenpäin viihdyttämisen virka siirtyi lasten mummulle. Tänään on lihojen kanssa kulunut päivä sujuvasti. Nokian suuntaan pakattiin päivällä sen kokoinen lihakuorma, että farmarin perä näytti lähes viistävän maata. :) Kiva, että moni kerran meiltä lihaa tilannut on uusinut tilauksensa heti perään. Se on se paras palaute meille kasvattajille. Kuitenkaan enää yksi lihanjakopäivä tälle keväälle ja sen jälkeen onkin piiiiiitkä tauko.

Neiti piirteli lihapullia paperille ja kertoili samalla satuja kissasta ja pyllynpyörittäjästä. Sadussa joku aina tippui kerta toisensa jälkeen kuoppaan. Hieman jäi muutama kohta tarinan kulusta epäselväksi.

Ranne varmaan otti ja tulehtui, kun parikymmentä kiloa jauhelihaa paistoin ja maustoin pakkaseen. Kuvittelis, että olis ihan helppo homma, mutta sai tuossa hellan vieressä muutaman tunnin kärvistellä, vaikka useammalla pannulla paistelinkin samanaikaisesti ja välillä joku muukin siinä niitä käänteli ja väänteli. Siihen päälle vielä kymmenestä kilosta lihapullia. Ja kuvitella saattaa, miten ranne tykkäsi tietysti pullukoiden pyörittelystä lisää. Epätoivoissani meinasin jo päätyä murekkeenteko linjalle. Kaiken lisäksi vielä jauhelihan pakkausta useita kymmeniä kiloja, tässä kyllä apuna armas anoppi ja isäntä. Onneksi kokolihat saavat jäädä muutamaksi viikoksi raakakypsytykseen, eikä niistä tarvi tällaisina kiireisinä päivinä huolehtia. Seuraava, eli se viimeinen lihaerä saapukin jo perjantaina.

Iltaruoaksi synttärisankarin toivomia tortilloja, ja  voitteko arvata millainen ähky meinaa iskeä, kun muutama lihapullakin on päivän mittaa suuhun eksynyt. Puuuuh. Olisi voinut muutaman viimeisen lihapullan tai tacon jättää syömättä. Ahmatilla on siis ähkyinen loppu. Meidän piti pelata päivänsankarin lahjaksi saamaa Little Big Planetia nyt illalla, mutta pelkkä ohjaimen kädessä pito sai aikaan melkoisen kipuilun ranteessa. Näpyttelen yhdellä sormella tänne tekstiä ja suunnittelen veroilmoituksen väkertämistä. Ei kyllä huvittaisi metriäkään alkaa koko puuhaan. Niin paljon mieluumin suunnittelisin sisustusjuttuja omaan tai ystävän kotiin. Mitä vain muuta, kuin sitä perhanan verotusta. Pyristelyistä ja huvittamattomuudesta huolimatta verotuksen kimppuun. Tsiisus.