Remonttia tehdään täällä taas hyvin vaihtelevissa tunnelmissa. Lapset kipeänä edelleen, onneksi jo kuitenkin parenpaan suuntaan. Mutta kuitenkin vielä selvästi sairautta ainakin vanhimmalla lapsista, joka ei oksennuksen pelossa uskalla edes jäätelöä maistaa. Tosiaan, meillä käy paljon vieraita, mutta alkuviikosta meille tuli epätoivottu vieras: Yrjö. Myönnän olleeni hieman hysteerinen jo pelkästä ajatuksesta ja desifiointipullon kanssa kyllä kiertelen useamman kerran kotiamme läpi. Pikkuneiti 2-vee kulkee perässäni ja välillä huomauttaa: Äiti tuonne et muistanut laittaa… Meillä kävi naapurintäti lapsia hoitamassa ja hänellekin neiti ilmoitti, että äiti siivoaa koko ajan, Inga auttaa.  Laitetaan tuonne ja tuonne ja tuonne... Niin ne näköjään oppii.

Suunnaton huoli myös ystäväni puolisosta, joka taistelee hankensä puolesta teho-osastolla. Eikä meinaa löytyä läheiselle ystävälleni sanoja tässä surussa. Kuitenkin nyt pientä toivon pilkahdusta ollut tänään hänen terveydentilassaan. Enkelilähetyksiä lähettelen aika-ajoin sinne suunnille. Tämä peli taitaa kuitenkin olla hieman suuremmissa käsissä. Toivottavasti ihme tapahtuisi.

Lapsille koetettu keksiä mielekästä tekemistä tässä remontin ohessa ja muistin varastossa olevan puisen pizzan. Olen sitä hieman säästellyt ja aina ajatellut, että myöhemmin, jotta täytepalaset ei löydy pienimmän suusta. Nyt oli oikea hetki antaa se lapsille. Kylläpä siitä on riemua piisannutkin. Leikkikeittiön uuninluukku kohta tippuu saranoiltaan siitä valtavasta pitsanpaisto määrästä ja jatkuvasta luukun rempomisesta. ”Äiti ota kuva, pizzaa tein sinulle” –kommentti kuuluu aika monta kertaa päivittäin. Ja juuri kun on kädet maalissa eikä pysty, niin johan tulee pahan näköinen ilme. Seikkailija Dora ja Paavo Pesusieni hieman loiventavat parivuotiaan kiukkua. onneksi. :)

Puiset leikkieväät on kyllä niin mieluinen ajanviete lapsille, ettei paremmasta väliä. Pizza vielä täydentää leikkejä entisestään.

Kauhulla odottelin tapetin poistoa ja sitä hirveää raapimista ja kaapimista kynnet verillä, mutta sain yllättyä positiivisesti. Lasten kanssa tapetit näperrettiin pois. Kappasvain, tasainen maalipinta pohjalla ja seinä oli kuorittu tapeteista muutamassa minuutissa. Pienin tietysti suihkutteli innoissaan vesipullosta hieman poikienkin päälle ja sai aikaan lohdutonta nyyhkytystä kuumepotilaassa. :/ Ja herra 4-v huokaili:"Wau, minkä värinen seinä. Jätetään tämä, joohan?" No juuei, tuo oli joskus kiva tummanruskean ja luonnonvalkoisen kaverina, mutta nyt on hieman kehittynyt sisustussilmä ja tavoitteet yltää hieman korkeammalle. Yhdet ikkunanpokatkin olisi samaisen nelivuotiaan mielestä pitänyt ehdottomasti maalata hänen lempivärisiksi, eli siniseksi.

Nyt on remontin saralla laitettu töpinäksi ja kovasti on saatu maalia ja tasoitemössöjä tuubi/ämpäritolkulla. Ikkunanpokatkin saivat alkutyöstämisen ja väritoiveista neuvottelujen jälkeen jälkeen valkoisen värin pintaansa. Tiivisteet oli hieman aikansa eläneet, varmaan viimeksi 1900- luvulta vaihdettu ja pitkillä niiteillä kiinni, joita sai ihan työkseen repiä irti.  Maalipesu on kätevä apu remonttihommissa ja sen kuivuttua Otex tartuntapohjamaali siihen päälle. Lopuksi ikkunamaali pintaan ja nyt kun kuivumassa. Tarkistan kolmannen maalikerroksen tarpeellisuuden kun ikkuna on kuivunut, mutta todennäköisesti vielä yksi kerros maalia pintaan. Valkoiset pokat on niin tervetullut tuulahdus ummehtuneiden ruskeiden väristen tilalle. Ulkopuolelta ikkunanpokat onkin maalattu viimekeväisen ulkovuoriremontin yhteydessä. Tein sellaiset fiiliskuvat itselleni tulevasta olkkarista, että sen olisi parasta valmistua pian, vaikka välillä usko on hieman koetuksella. Kaiken kun pitäisi olla valmista heti, eikä huomenna. Mutta tässä piisaa kyllä sarkaa ihan useammaksikin päiväksi edelleen.

Lattiassa olleeseen järkyttävään koloon saatiin hommattua saman levyiset ja paksuiset lattialankut paikallisesta puufirmasta. Oli ripeää ja osaavaa toimintaa. Mittojen mukaan tehtaili meille uudet millilleen samanlaiset lankut hetkessä. Onneksi paikkakunnalta löytyy vähän joka alan osaajia. Myös kattoon sopivat raakalaudat mittatilaustyönä hankittiin samasta paikasta ja tosi nopealla toimituksella. Katosta tulee ihanan rouhean näköinen vasaran jälkineen kaikkineen.

Uutta ja vanhaa vierekkäin. Saapa nähdä, muinka yhtenäisen sauman saa maalatessa hävitettyä, vai joutuuko siistimään pienellä metallilistalla. Isäntä lupasi taas tehdä ihmeitä.

Nyt vielä lisää maalia pintaan ja huomenna täytyisi käydä sävyttämässä ostamani maali uudelleen, oli aivan liian vaalea ja mitäänsanomattoman haalea. Kuitenkin oli tarkoitus kyseisen seinän olla toinen olkkarin tehosteseinistä.

Katonmaalaus meinaa olla haastavaa ja tuo raaka lauta imee valtavasti maalia. Toivottavasti ei ihan hirmuisen montaa kertaa tarvi maalata, ennenkuin peittyy. Niskat ei tykkää yhtään ylöspäin ronkkimisesta.

Kipeä kalsarikansa on ahkerasti ollut vesivärihommissa olohuoneen lattialla. Taideteoksia on syntynyt vähintään sen 70. Ja sitä vesiväriä on sitten muuten jokapuolella. Yhtenä päivänä ihmettelivät, mihin vesivärit yht´äkkiä hävisi kesken maalauksen. Ette arvaa, pikkuneiti istui märän vesiväripaletin päällä ja housut oli mukavat näköiset. :) Mutta toki pääasia on, että viihtyvät ja mielellään silmienalla, niin ei tarvi kahden minuutin välein juoksennella pitkin taloa katsomassa mitä touhuavat. Elokuvankin päivittäin katsovat ja hieman ovat pelanneet Wii:lläkin, kun ulkoilusta ei tarvi kuumeilun takia haaveillakaan. Ja näin saan lisää aikaa rempata.

Toiset jo meni saunaan ja tätä kirjoittaessa ehtivät poiskin jo tulla. Kerrankin siis saunassa yksin. Viimekerrasta onkin vierähtänyt ehkä useanpi vuosi. Antoisaa viikonloppua jokaiselle! Ja kiitos seurasta. Kommentit ovat edelleen tervetulleita.