Nämä on niitä takuuvarmoja syksyn merkkejä, kun mehumaija ja hillokattil pulputtaa hellalla päivittäin.

Hilloja, hyytelöitä, sosetta, viinihapolla tehtyä tuoremehua ja keitettyjä mehuja. Niitä tässä on säilötty talven varalle.

Sain tuttavalta montakymmentävuotta vanhan, mutta toimivan mehumaijan omakseni. Nyt siitä on keheytynyt jo luottokaveri, joka takuulla kaivellaan säilöstä joka syksy.

Meillä kuluu hilloa paljon ja viime talvena hillot loppui kesken ja ostettiin kaupan hilloja. Yksi sellainen hillopuriknpohja löytyi viime viikolla jääkaapin perukoilta. Iltapalasi oli paisteltu lettuja ja lapattiin niitä omatekoisen hillon kanssa. Joku nosti myös sen kaupasta ostetun hillon pöytään ja ajatuksissani laitoin sitä letun päälle. Ero itse tehtyyn hilloon oli niin valtava, että sen jälkeen Dronnigholmin hillopöntön loppu löysi itsensä roskakorista. Aina toki olen tiennyt, että itse tehdyt hillot ja mehut on aivan eri luokkaa, mutta tässä se ero vaan oli niin hirmuinen. Tulipa sitä mietittyä (tämänkin) asian kanssa, että mitä kaikkea sitä tuleekin suusta lapattua alas, varsinkin jos ei paremmasta ole tietoa. Se hillo maistui siis täysin teennäiselle ja oikeastaan pelkälle sokerille. Marjojen makujäänne oli pelkästään hillopurin kyljessä löytyvässä nimitarrassa.

Lasipullojen puutteessa ensin jo hankkia isohkoja muovipulloja, jotka kiehuvassa vedessä desinfioin, täytin mustaherukkamehulla ja kiikutin pakastimeen. Mustaherukkamehua on kulunutkin jo pullo tolkulla ja useat meillä vierailleet ystävät ovat sitä innoissaan ottaneet pullon matkaansa. Tällä menekillä meiltä loppuu mustaherukkamehut jo jouluna.

Tekeillä on myös parhaillaan variksenmarjamehua, ihan ekaa kertaa. Saapa nähdä millainen on lopputulos. Lakatkin odottaa pakastimessa keittämistään. Eli joo, täälä on mehustettu ja hillostettu urakalla viime viikkoina. Välillä hyvin tuloksin ja välillä hieman heikomman lopputuloksen saattelemana. Pääasiassa olen tyytyväinen ja tekevälle aina sattuu. Ja onhan meidän maakellarin hyllyillä jo kivasti täytettä. Mutta vielä on tilaakin!

Eilen oli muuten hauska sattuma, kun paikallisella fb-kirppiksellä huhuilin tyhjiä lasipulloja. Eikä mennyt kuin 20 minuuttia ja meidän terassille oli ilmestynyt neljä säkillistä käyttökelpoista lasitavaraa. Saman tien otin yhteyttä luottomarjantoimittajalle ja johan meillä oli rappusilla vartin kuluttua 20 litraa puhdistettua puolukkaa. Toinen sangollinen meni hilloksi ja toinen mehuksi. Vielä tilaan toisen samanlaisen satsin puolukkasurvokseen ja viinihapolla tehtyyn puolukkatuoremehuun. Oletteko koskaan kokeilleet?

Purkkien ja pullojen pesua ja kiehutusta, liimojen irti jynssäämistä... Miksi ne liimat pitää olle niin hirmuisen vaikeasti poistettavia? Eilen testasin montaa kikkaa: fairyveredessä liotusta, ruoka-öljyä, ihmesientä ja viimeisenä kynsilakan poistoainetta. Viimeinen sai sitkeän liiman lopun irtoamaan, kunhan ensin oli liottanut monta tuntia kuumassa fairyvedessä, jolloin etiketti irtoaa. Etiketin irroituksen jälkeen rapsutin puukolla paperinloput irti liimasta, mutta tässä vaiheessa pullo on vielä tyystin limainen, eli ei hyvä. Lopuksi kynsilakanpoistoaineella liimat irti ja pullot pesuun ja viime tingassa uuniin kuivamaan. Käsissä kun on pikkuhaavoja paljon, niin tietäähän sen, että nyt kirvelee! Ruokaöljy ja ihmesieni (Universal stoneakin muuten kokeilin) olivat täysin tehottomia tässä sodassa.

 Mutta kyllä vain noin kauniiseen samalaisten pullojen sarjaan on mukava mehuja lirutella.

Mutta niihin säilömisen ei -tähtihetkiin... Yksi epäonnistunut tilanne oli, kun eilen puolukkahilloa keittäesä olin kaverin kanssa juttusilla. Vanhin lapsista tuli sanoman, että äitiiii, sun puolukat on pitkin lattioita. No joo, niinhän ne oli ja seuraava puolituntinen kului vanhaa lankkulattiaa hinkaten. Toinen mainittava kämmi kävi jo muutama viikko takaperin, kun ajatuksissani kaadoin hyytelösokeria mustaherukkamehun sekaan. Ajatusena tosiaan oli valmistaa mustaherukkahyytelöä, mutta tavallisella hillosokerilla. Onneksi naapurustossa on monta ihmistä, jotka auttavat hyytelöiden tuhoamisessa ennen kuin ne ehtivät pilaantua ja lapsetkin lappaavat sitä menemään ihan innoissaan. Eli vahinko ei ollut ollenkaan paha, vaikka sillä hetkellä hieman harmittikin. Mehustimen irronneesta letkusta en kirjoitta sen enempää, sillä sitä sotkua ei ole kiva muistella. :)

Mustaherukkaa on tullut meille jo 70 litraa. Mitähän mielenkiintoista siitä voisi säilöä? Jäätelön valmistukseen voisin tehdä pakastimeen mustaherukkasosetta. Mehu oli niin hyvää, että sitä voisi vielä maijan tai kaksi keitellä. Mutta mitä vielä? Hyytelöä ja hillojakin on jo monta kymmentä purkillista. Jos jollain on hyviä ideoita mustaherukoille, kommenttiosiaan vain rohkeasti vinkkiä tai linkkiä.

Maukasta syksyä ja nyt on hyvä aika säilöä kesän ja syksyn makuja talven varalle!