Arvatkaapa kuinka monta sataa kuoppaa kaiveltiin isännän kanssa eilisen päivän aikana? En kyllä itsekkän vastausta tiedä, mutta monta. Aamupäivä kierreltiin kahdestaan, kun eskarilainen oli opissa ja kaksi pienintä menivät ystävän lapsien luokse leikkimään.

Eli meillä oli sellainen projekti kuin maanäytteidenotto, jota maatalouden ympäristötukiohjelma velvoittaa jokaista viljelijää tekemään. Siinä ei hyvää heilu, jos peltovalvonnassa yhdeltäkin peltotilkulta puuttuu voimassa oleva maanäyteanalyysi, vaan tukileikkaus rapsahtaa välittömästi. Näytteet otetaan jokaiselta peltolohkolta ja noita nyrkin kokoisia peltolänttejähän meillä piisaa. Onneksi tämä homma tehdään vain viiden vuoden välein, mutta aina sen toteuttaminen sylettää yhtä paljon. Positiivisena poikkeuksena oli myös muutama yli 5den hehtaarin lohko, joista stten otetaan kaksi eri näytettä analysoitavaksi. Jokainen näyte koostuu siis useammasta osanäytteestä, joista ämpärissä sekoitetaan mahdollisimman hyvin kyseisen pellon ravinnetasapainoa kuvaava näyte rasiaan. Laboratoriossa näytteistä tutkitaan maalaji, multavuus, johtolulu, pH ja liuta erilaisia ravinteita, kuten fosfori, kalium, sinkki, magnesium ja monta muuta.

Näytteistä nypitään pois kivet ja paakut sun muut ylimääräinen aines. Lapsille eväitä ja hieman lahjuksia mukaan, niin saatiin siitä niillekin mukava leikki. Pienet rasiat oli aarteita ja aina kymmenestä kerätystä aarteesta sai jonkin sortin palkinnon. Eskarilaisesta puuha oli jopa kivaa, mutta pienin veteli päikkäreitä onnellisen tietämättömänä meidän tuskailusta. Samalla neiti keräili ruohonäytteitä lehmille tuliaisiksi.

Onneksi muutama positiivinenkin puoli löytyy, sillä liikuntaa tulee saatua tällaisena päivänä rutkasti. Läheskään kaikkien peltojen läheisyyteen ei ole autolla asiaa, vaan saapasta saa laittaa ihan rutkasti toisen eteen. Samalla kerättiin pois loput pyöröpaalimuovirippeet, joita isännältä on talvella jäänyt huomaamatta lumen sekaan. Ei tule sitten ylimääräistä koneiden tukkeutumista, saati muovikaistaleita kesällä paalattavaan rehuun. Ilo oli myös katsoa tasaisia, hyvin kasvuun lähteneitä nurmikasvustoja. Kuukausi eteenpäin ja rehuntekoa päästään aloittelemaan. Muutama viikko ja lehmät pääsee laitumille.

Aamulla aloitettiin ja illalla lopetettiin. Muutama pisara tuli vettä pariin otteeseen, mutta eipä se tekemistä haitannut. Eipä ole vielä koskaan ennen saatu kerättyä kaikkia näytteitä yhden päivän aikana.  Selkä muutenkin kipeänä ja tämän jälkeen se huusi hoosiannaa. Välillä toimin ihan vaan kirjurina isännän lapioidessa vimmatusti.

Maalajeissa löytyy eri peltolohkoilla savea, turvetta, hiesua ja multaa.

Kun maanäytepurkit oli vihdoin viimein terassinpöydällä vailla numerointia, oli tunnelma aika hilpeä. Isäntä kävi nappaamassa kusikaivosta virtsanäytteen ja lantalasta purkillisen sitä itseänsä, joita nitraattidirektiivi vaatii analysoitavan. Näistä tutkitaan mm. liukoinen -ja kokonais typpi, fosfori ja kuiva-aine%,  niin siitä sitten lasketaan kuinka paljon peltoon menee mitäkin ravinteita mahdollisten apulantojen lisäksi. Isäntä oli näköjään täyteen purkit lastannut. :)

Kyllä siinä kellonympärys vierähti ennenkuin paketti oli valmis postiin vietäväksi, mutta onpahan nyt tehty. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaisin viime kuussa, mutta eipä olla muilta kiireiltä ennätetty. Parempi nyt kuin myöhemmin.

Eilen saatiin myös muiden hommien ohessa navettaan uusi vasikka. Lempparilehmäni Tarjan jälkeläinen, Leivos-hieho poiki vaalean lehmävasikan. Nimekseen se sai Naaras. Ehdottomasti tulevaa emoainesta tämäkin ihanuus. Meidän 3-vee ei meinaa millän muistaa nimeä Leivos ja kutsuu kyseistä lehmää joko Pullaksi tai Munkiksi. :)

Kuvassa ihan tuore tapaus, kuivaksi nuoltuna ja noin tunnin vanhana. Emokin vielä ihmeissään, mitä tässä tapahtui. Onnistuin samassa rytäkässä hieman loukkaamaan selkääni ja tänään kävin tk:ssa apua hakemassa. Panadolia, panadolia.... Eipä taida siitä apua saada tällaiseen selkäkipuun.

Maanantaina syntynyt sonnipoika poikkeaa nimensä mukaan muista tämän kevään vasikoista. Kaikki muut alkavat N-kirjaimella, mutta tästä nyt tuli nimeltään Iloinen Orava. Sitä nimeä meidän pienimmäinen on toiveikkaana ehdottanut jokaiselle tänä keväänä syntyneelle vasikalle. Ja niin innokkaana on navetalla päivittäin, että olihan hänenkin ehdotus pakko toteuttaa jonkun kohdalla. Eli nyt meillä on sonnipoika Iloinen Orava.

Tänään, keskiviikkona meiltä lähti molemmat pojat eskariin. Toinen normipäivää viettämään ja toinen esikouluun tutustumaan. Illalla nuorempaa hieman jännitti, kun isoveli kertoi kauhujuttuja, joissa muka eskarissa pitää syödä kattilallinen hernekeittoa ja muusia. -Molemmat kun on pikkuveljen inhokkeja.

Iloisin mielin jäi aamulla neljän muun tulevan eskarilaisen kanssa tutustumispäivää viettämään. Kaksi eskarikaveria kuuluukin jo ennestään hänen parhaisiin kavereihin, joten ei huolen häivää. Kahteen muuhun kun vielä tutustuu, niin takuulla vauhdikas viisikko kasassa. Ihana koulu, tunnelma ja ne opettajat. <3 Kyllä pieneen kyläkouluun voi nyt luottavaisin mielin jälkikasvunsa laittaa opin tielle.

Jopa meidän neiti 3 vee lähtee todennäköisesti syksyllä muutamaksi päiväksi viikossa koulun ohessa toimivaan päivähoitoon. Sillä voipi olla että tämä mamma on aikalailla kiinni vauvoissa ensi syksynä ja talvena ja siitä pitkälle eteenpäinkin. Saattaa olla haastavaa keksiä tarpeeksi kotona tekemistä vajaa 4- vuotiaalle, kun molemmat isoveljet lähtee aamuisin päiväksi koululle, eikä vauvoista saa vielä pitkään aikaan leikkiseuraa. Mutta aika näyttää!

Iltapäivällä oli vielä eskarilaisen vanhempainvartti. Kovasti on kehittynyt kynäilytaidot ja kiva oli kuulla kuinka iloinen ja sosiaalinen heppu tuo meidän vanhimmainen on myös kouluelämässä. Jossain asioissa vielä kehittymisen varaa ja hienosäätöä toivotaan ja toimintaterapeutille aikaa suunnitteilla. Toivottavasti järjestyy. Kun eskariin tutustujan nappasin auton kyytiin, oli hänellä suu ihan korvissa. Tutut kaverit eskarissa, paljon muitakin uusia tuttavuuksia, kotona välipalaleipä salamilla ja paprikalla ja äidin kanssa kahdestaan kauppaan. Maailman paras päivä kuulemma! Ihan meinasin kyyneleitä nieleskellä, kun 5vee kertoi niin tohkeissaan, kuinka kaikki on just nyt niin ihanaa. Ja mihin tämä aika hupenee, kun juurihan vasta hänkin syntyi ja nyt syksyllä lähtee jo eskariin.

Ennustetut sateet siirtyivät viikonloppuun, joten aurinkoista päivää teille kaikille!