Lauantaina meillä oli pienet juhlat joissa neiditkin saivat nimensä kasteen saattelemana, vaikka isännän kanssa jo funtsittiin pidetäänkö juhlia ollenkaan. Mutta hyvä että pidettiin, sillä nyt on lähtökohdat tältä osin samanlaiset kuin perheen muillakin lapsilla, jotka ovat myös kastettu. Jokainen voi sitten myöhemmin valita omien tuntemusten mukaan mihin uskoo vai uskooko mihinkään.

Ei tullut suuresta kiusauksesta huolimatta neitejen nimiksi Hildaa ja Huldaa, vaikka jatkossa täälä blogissa kirjoitan tytöistä juurikin noilla kyseisillä lempinimillä. Koska kaikki muutkin meidän perheen lapset alkavat r-kirjaimilla jatkettiin samaa, hyväksi todettua sarjaa. Nimet eivät ole olleet salaisuuksia, vaan vauvoja on kutsuttu oikeilla etunimillään heti syntymästään saakka. Etunimet vilahtavat alempana kakun koristeissa, mutta koska en halua googlen kautta myöhemminkään lapsia yhdistettävän oikeilla nimillä tähän blogiin, en nimiä tänne kirjoita. Neitien kokonimet voi halutessaan käydä vilkaisemassa blogin facebook -sivulta. :)

Yhteiskuva

Ja metelin kera. Osuvasti sisko laittoi kädet korville.

Juhlat toteutettiin lomareissulla Nokian suunnalla siskoni perheen kotona pienellä porukalla vain kummien ja isovanhempien läsnäollessa. Tai no pienellä ja pienellä, vain tälläkin suppealla kokoonpanolla meitä oli koolla hieman yli kahdenkymmenen hengen joukko. Pappikin oli puolestamme varattu, virret valittu ja kampaukset ilmestyivät hiuksiimme toisen siskoni toimesta. Aika kätevää sanoisin. Riitti kun saavuttiin paikalle ja tehtiin isännän kanssa sapuskat. Aika näppärää ilman sen suurenpaa suunnittelua ja järjestelemistä. Toki oltiin papin juttusilla käyty jo juhlakaluja esittelemässä muutama päivä etukäteen ja sovittu välttämättömistä muodollisuuksista.

Sylikummeina olivat sisareni tyttäret, jotka sitten myöhemmin rippikoulun käytyään lisätään virallisiin kummikirjoihin. Pikkuiset saivatkin toiset nimensä suoraan sylikummeiltaan.

Serkuksia ja alla Onnelliset isoveljet

Pikkuneiti oli kovin innostunut papin puuhista ja kysymyksiä riitti.

Kastetilaisuus oli herkkä ja kaunis ja tytöt hoiti hommansa erinomaisesti.

Isosisko ja isoveli saivat tehtävikseen kuivata pikkusisarten päät kasteen jälkeen.

Siunaajia riitti

Lapset esittivät Anna Puun kappaleen " Mestaripiirros" ja voin todellakin sanoa, että pianotunnit ja laulun harjoittelu ei ole mennyt hukkaan. Se oli niin herkkää ja kaunista, että silmäkulmat kastuivat taatusti jokaisella paikalla olijalla. Kiitos teille vielä lapset, saatte olla ylpeitä itsestänne. Sanat kyseiseen kappaleeseen menee seuraavasti:

Seuraavasta linkistä voi kuunnella Anna Puun alkuperäisversion ihanasta kappaleesta:

 https://www.youtube.com/watch?v=g9G3eLKkAyM

Virallisuudet ohi ja nyt oli hymy herkässä. Sitten alkoikin kuvaaminen, jotta kaikki halukkaat kuvattiin vauvojen kanssa.

Marjatta -mummu lapsen lasten lastensa kanssa, joita meille kolmelle sisarukselle on siunaantunut 11 mahtavaa persoonaa. Tästä eteenpäin uusien sukulaisten saapuminen heitetään serkkujen vastuulle. :)

Virallisiksi kummeiksi oli pyydetty meidän läheinen luottoihminen Paula, joka on elämässämme aktiivivsesti mukana. Hän on myös meidän muiden lapsien kummitäti, mieheni serkku ja rakas ystäväni. Ihminen, joka on aina valmis pyyteettömästi auttamaan ja lisäksi omasta tahdostaan haluaa viettää aikaa lasten ja meidän koko perheen kanssa aina kun mahdollista.

Lisäksi kummeiksi tuli molemmat isosiskoni puolisoineen, toinen toiselle ja toinen toiselle vauvalle. Näin ollen siskoilleni tuli samat kummilapset, kuin heidän lapsilleen Ellalle ja Millalle. Isosiskoni ovat myöskin kaksoset. Ja jotta saadaan vielä hieman sekoitettua pakkaa lisää, on toisen siskoni mies oman mieheni isoveli. Joten kummeja tuli meidän molempien sukujen puolelta.

Eivät ole kauas omenat puusta pudonneet.

Pikkuneiti oli onnessaan, kun vihdoin sai itse valitsemansa prinsessamekon pukea juhliin. Siskoni loihti hänelle ihanan lettikampauksen. Sen verran vauhdikas päivä oli, että kampauksesta oli illalla enään rippeet jäljellä.

Koska juhliin kuuluu  olennaisena osana herkuttelu, tehtiin isännän kanssa viimeiset ruokavalmistelut aamulla juuri ennen juhlien alkamista. Salaattipöytä ja kaikkien toivoma, pitkään uunissa haudutettu lihapata naudan paistista oli pääruokana kera keitettyjen perunoiden. Itse ruasta ei näköjään tullut napattua yhtään kuvaa, mutta valtava padallinen kastiketta hupeni lähes kokonaan ja hyvä niin. Isäntä oli aamutuimaan tehokas silppuri ja kyllä meillä riitti avuliaita apukäsiäkin riittävästi.

Kun jälkkäripöytää laiteltiin valmiiksi, kuului hento kuiskaus. "Hups, äiti kävi pieni vahinko!" No olikohan kuitenkaan pelkkä vahinko ja pienet sormenjäljet ihan vahingossako karkasivat kakun kuorrutteeseen? :) Kuulemma juuri täsmälleen niin siinä kävi.

Jälkiruokatarjonnasta saatiin kiittää siskoani, joka oli hankkinut kauniita mekon -ja bodyjen muotoisia kerrospikkuleipiä ja aivan valtavan kokoisen kakun. Sen halkaisija oli reilut 40 senttiä, korkeutta lähes 20 ja painoikin monta kiloa. Kuvittelin, että siitä juhlissa hupenee reippaasti vajaa puolet, mutta toisin kävi. Oli sellainen herkuttelijoiden joukko kasassa, että vielä iltaruoan jälkeen jälkkäriksi nautitun kierroksen jälkeen  kakusta jäi seuraavalle päivällä vain pieni siivu jäljelle. Sisällä oli suklaa -ja vadelmamoussea ja koska kakku oli gluteeniton ja laktoositon se kävi jokaiselle juhlavieraalle itse kahta pienintä sankaria lukuunottamatta. Maku oli jotain sellaista, jota voi vain unissan koittaa tavoitella omissa leipomuksissaan.

Pienten bodyjen ja mekkojen muiotoiset hillotäytteiset pikkuleivät tekivät hyvin kauppansa.

Ihania lahjoja vauvat saivat, vaikka vain osa niistä tulikin kiireessä kuvattua; kylpypyyhkeet, lelut, sisä -ja ulkohaalarit, harsoja, ihanat Done by deeren keinut ja rahaa. Nyt vain täytyy avata tytöille omat pankkitilit tulevaisuuden hankintoja varten, sillä hyvän pesämunan sinne saivat jo kumpainenkin.

Joko alkaa synttärit? Joko, joko, JOKO???

Yksi kolmesta päivän sankareista alkoi tässä vaiheessa, virallisen osuuden päättymisen jälkeen olla jo hieman tulisilla hiilillä. Sattui ennalta suunnitelematta juhla niin, että samana päivänä meidän hurmuripoika täytti komeat 6 vuotta.

Ihania lahjoja sai hänkin: lautapelejä, ensimmäisen oikean oman kameran, hieman taskurahaa tuleviin hankintoihin...

ja viimeisestä paketista kuoriutui isoveljen ja serkkulauman avustuksella unelmien Nerffitykki. Oli pehmonuolipyssyllä sen verran kokoa että juuri jaksoi sankari sitä kantaa. Etukäteen puhalletut ilmapallot saivat yläkerrassa kyytiä, kun jokainen innokas sai vuorotellen harjoitella ampumista.

Myös lautapelit pääsivät heti vaativan testiryhmän käsittelyyn ja pelipöydän ympärillä kävi melkoinen kuhina. Hyväksi ja mielenkiintoisiksi osoittautuivat kumpainenkin uusi peli.

Innokkaat aikuiset pääsivät myös pelailemaan lautapelejä ja lapsijoukko paineli josain vaiheessa porukalla poreammeen poreisiin lillumaan ja aikuiset saunaan. Tässä vaiheessa oli kyllä jo juhlajoukko kutistunut pienemmäksi. Vauvoille riitti niin paljon innokkaita sylittelijöitä ja vaipanvaihtajia, että itselleni jäi pelkät imetyspuuhat. Kokonaisuudessaan ihana päivä ja ihana ilta. Kiitos kaikille osallistujille läsnäolosta ja lasten muistamisista.

Ja kiitos teille Sanna & Arto, että mahdollistitte meille tämän ikimuistoisen päivän. Ja kiitos myös kaikille, jotka olitte osana tätä tärkeää päivää.