Vihdoin ja viimein ehdin saada jotain luettavaa ja katseltavaa tännekin. Lukijajoukko kasvaa kasvamistaan ja oikein itsekin hämmästelen, mistä teitä ja mielenkiintoa sepustuksieni lukemiseen riittää. :) Kommenttien jättäminen on avoimen blogipäiväkirjan suola, joten rohkeasti kommentteja tulemaan! Ja erityiskiitos teille, jotka ahkerasti kommentoitte postauksiani. <3 Mutta nyt asiaan...

Nyt voi siis jo todeta, että joulu tuli ja meni. Ihana joulu, jota kuitenkin tänä vuonna varjosti hieman sairastelu. Ensin minä ja nyt isäntä ja pojista nuorempi. Ja koska isäntä on nyt myös kokonaan pois pelistä ja hoitelen itsekin puolikuntoisena koko revohkaa, ei aikaa näppäimistön naputtelulle ole liiemmin herunut. Yön pimeinä tunteina on sitten hetki aikaa kirjoitteluun ja lyhyitä hetkiä silloin ja toisia tällöin.

Isännyyden ja lasten aatto alkoi navettahommien ja muutamien paketejen availun jälkeen rentouttavalla paljuilulla ja me muut alettiin pikkuhiljaa valmistella jouluruokia valmiiksi. Laatikot uuniin ja sen sellaista. Itselläkin olisi ollut kova hinku paljuun, mutta kipeänä ei tohtinut mennä kokeilemaan onneaan. Kuitenkin vointi oli jo edellispäivää parempi ja ihan koko päivän jaksoi joulua juhlia toisten kanssa.

Kun alettiin syömään, ehti viimeistä päivää 3- vuotiaalle Rinkulalle iskeä uni. Uiminen ja odotus oli tehnyt tehtävänsä.

Ja sitten syötiin. Ihan perus jouluruokia, mutta lisäksi ekaa kertaa naudan kokonaisena paistettua ja siivutettua uunifilettä. Lapset vetelivät pääasiassa sitä, sillä kinkun ystäviä heistä ei ole kukaan. Tultiin siihen tulokseen, että jatkossakin nautaa löytyy joulupöydästä. Tänä vuonna ei erikseen ollut leikkelelautasta ja kalatkin rajoittuivat savuloheen ja silleihin, sillä päätettiin panostaa kaikkien herkkuihin eli juustoihin.

Laatikoita, kinkkua ja salaatteja...

Kattaus oli tällä kertaa mustavalkoinen

Ruokailun jälkeen oli aika aloittaa lahjakasan raivaus. Kyllä oli hymy herkässä, kun toivottuja leluja putkahteli paketeista esille. Neiti oli toivonut vaaleanpunaista leikki-imuria, mitä mistään ei etsinnästä huolimatta löytynyt. Olisi kyllä ollut sellainen turhake, että parempi niin näin äidin näkökulmasta. Yksi neidin rakkaimmista leluista pattereilla toimiva Marjakka -pupu sai nyt uuden toivotun valkoisen ystävän. Juoksukilpailussa uusi pupu vei voiton 100-0, kun vanha ja ruskea kilpakaverinsa jäi vain nykimään paikoilleen. Tällaista pupua me Heini sinullekin suositellaan oikean sijaan! ;)

Vauhtia riitti niinkuin kuvasta näkee. Minecraft lecot oli tämän vuoden toivelahjoja ja niitä tuli peräti neljä laatikkoa. Hyvä tuuri kävi, sillä kaikki olivat keskenään erilaisiakin. Näissä riittää rakentelemista jo pidemmäksikin aikaa.

Viimeisestä paketista avautui se takuulla tämän vuoden odotetuin lahja, Applen ibad. Sanotaanko taas ettei riemulla ollut rajaa...

Jos lahjaröykkiön kokoon oli katsominen, meidän perheen ehdottomasti kilteimmät lahjamagneetit olivat oikeutetusti kaksi pienintä. Onhan se ihan loogistakin sillä kohta kolmen kuukauden mittavaan ikään päässeet "Hulda ja Hilda" eivät ole vielä oppineet kolttosia tekemään, suustakaan ei lipsahtele sammakoita tai rumia sanoja ja kaverin naamaan osuneet sattumat lasketaan järjestelmällisesti vielä vahingoiksi. Toista se on sitten parin kolmen vuoden kuluttua.

Taas meinasi ihmetys viedä mukanaan hymytkin, vaikka näin hienot helmipannat pieniä päitä koristivatkin.

Rapisevat lahkapaperit ja kimaltelevat narut olivat ehdottomasti vauvojen mielestä tämän joulun mukavin juttu.

Neideille suunnatuista paketeista kuoriutui purulelua, bodya, collegepuserot, pipot, tunikat, neuletakit, villasukat, tuttiremmejä, pehmolelut ja kaikki edellämainitut vähintään kaksina kappaleina ja valtava pino erilaisia haalareita.

Ihanaakin ihanammat Sophie klassikko purulelukirahvit.

Helisevä pallo ja pehmolelut.

Ja se valtava pino haalareita, ihanassa mustan-valkoisen ja harmaan sävymaailmassa. Pirteänä poikkeuksena miikkareiden vihreäsävyiset drops -jumppikset punaisilla vetskareilla. Kasasta näköjään puuttuu useammatkin haalarit, mutta seitsemät haalarit sai kumpainenkin neiti. Tästä voi siis päätellä, että meillä haalarit on aika suosittuja.

Hauska yhteensattuma oli siskoni tyttärensä kanssa vauvoille virkkaamat tuttiremmit. Olivat tätä näppärästi itsekin pohtineet, että punaiset sopi hyvin vihreiden haalareiden punaisiin vetskareihin, mutta myös keltaisille ja mustille remmeille löytyi jumppispinosta haalarit kuin tilaustyönä.

Ei tosiaankaan voi tuhmuuksista pakettien vähenemisellä liiemmin rokottaa meitä muitakaan (vaikka näin lapsia tuli kyllä menon aivan päättömään vauhtiin kiihtyessä joulun alla muutamaan heikkoon hetkeen uhkailtuakin), sillä erilaisia pelejä tuli ihan hulvaton pino. Lautapelifaniperheen unelma keko ja pelihyllystä kyllä raivataan aina tilaa uusille hyville lautapeleille tai kohta edessä on kolmannen hyllykön hankinta! Nyt kaikki kehnot ja pelaamattomat on jo pääasiassa karsittu pois, joten ainakin väliaikaisesti näiden mahduttaminen tekee tiukkaa, mutta yhtään en valita. Näissä riittää taas uutta ja mielekästä puuhaa pitkäksi aikaa eteenpäin.

Sekaan mahtuu niin aikuisten suosikkia Dominionia, logiikkapelejä, palapeli, kuvasta pois unohtunut muistipeli ja erilaisia lasten lautapelejä.

Olen täälä monestikkin hehkuttanut logiikkapelien puolesta ja nyt niitä tuli kokoelmaan neljä lisää. Yksi niistä neljästä tosin pelkästään lapsille suunnattu, mutta muissa riittää haasteita vauvasta vaariin. Meidän eskarilaisella on välillä ihan ilmiömäinen hahmotuskyky näissä ja päihittää välillä mennen tullen meidät aikuisetkin. Esikoinen taas oli toivonut jo koulumaailmasta ennestään tuttua Rush hour -ruuhkapeliä ja sitä onkin pelannut innokkaasti muut ajat, mitä ibadi on nyt ollut tauolla tai muiden käytössä muutaman viime päivän aikana. Ja ystävät huom. meiltä saa logiikkapelejä lainaan, jos joku sellaisia tykkää kokeilla. Ihan parasta aivojumppaa aikuisillekkin ja vielä koukuttavaa sellaista!

Tämän vuoden uutuuksia Stop the crono bomb -pommipeli, jossa rakennetan esteviidakko naruista joka täytyy selvittää naruihin hipaisematta tai ajastimesta häviää aikaa ja pommi uhkaa räjähtää... Hirmuista vauhtia liikkuva, välillä kanttaan availeva hullu roskis, johon eniten osumia saanut pelaaja voittaa. Tätä testattiin vasta alakerran lankkulattialla, jossa lattian paikoittainen epätasaisuus kynnyksineen ja matonreunat välillä esti roskakorin liikkumista, mutta yläkerran laminaatilla tämä on varmasti aikamoinen peto.  Ja viimeinen uutuuksista Burgermania, joka jo ekassa testauksessa sai pikkuneidin hakemaan leikkikeittiöstä kassakoneen laskutusta varten. Hyvä huomio, sillä eihän se ruoka kenellekkään tosiaan ilmaista ole ja laskulle ei kuulemma anneta -rahat kassaan ja heti. Me aikuiset sitten saatiin maistella supertriplamega juusto-pihviburgereita lähes kyllästymiseen saakka. Oikein pelattuna peli osoittautui yllättävänkin haastavakssi ja tähän takuulla palataan monet kerrat kun flunssan aiheuttama päänsärky helpottaa.

Lahjahässäkän jälkeen olikin aika iskeä kiinni juustotarjottimeen. Juustot on kyllä ehdottomasti jouluruokien parhautta ja niitä löytyykin useampaa sorttia. Erilaisia keksejä, hedelmiä ja kirsikka -ja viikunahilloa lisukkeiksi ja johan maistuu..

Itse voisin elää pelkillä juustoilla, mutta harvoin niitä tulee reippaammin ostettua. Piparit ja homejuustot ovat aivan lyömätön yhdistelmä. Oletteko kokeilleet?

Eikä joulua ilman pleikka/ wii u -peliä. Tällä kertaa paketista kuoriutui Yoshin woolly world- seikkailupeli ja sitähän piti päästä testaamaan muutaman kentän verran heti aattona. Tähän loppuikin sopivasti meillä joulua ennen ollut pelitauko tai pelikielto, millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Nyt oli siis lasten kiva päästä kokeilemaan ja malttoivat jopa itse lopettaa pelailun ja tulla vielä muita lahjoja tutkiskelemaan.                                

Koska pojat ovat olleet jo pidemmän ajan kiinnostuneita pikkuleegoista on Rinkulalla sama suunta ja dublojen  seuraavat aktiiviset käyttäjät tässä perheessä taitavat olla pikku kaksikko muutaman vuoden kuluttua. Lego frieds -sarja tuntuu joka kaupassa kovin kiinnostavalla ja sitä nyt sitten oli toivomuslistalla vaikka se hieman vanhemmille lapsille onkin suunnattu. Rakentelemaan piti päästä tottakai heti ja kummitäti oli aattoiltana tähän sopiva seuralainen.

Poikien paketeista kuoriutui ihanat Molon autopaidat ja neiti sai omat norsulakanat.

Vauvatkin saivat norsuja torkkuhuopien ja tyynyjen muodossa raikkaan keltaisissa väreissä.

Lapset saivat myös harrastus -ja askarteluvälineitä, vaatteita, rahakuoret, suihkusaippuaa, karkkia ja liput hoploppiin serkkujen kanssa. Ihan hirmuisesti kaikkea tavaraa ja kieltämättä pieni hiki iskee jo ihon pintaan pelkästä ajatuksesta, kun olohuonetta pitäisi alkaa tästä lahjaröykkiöstä siivoamaan taas arkikuntoon. Vaatteita ja nimen omaan ihania sellaisia tuli ihan valtava pino. Ne mahtuu kyllä vaatekaappiin käyttöä odottamaan, kun pieneksi jääneitä napsii pois tieltä. Ihanille vaatteille löytyy kyllä aina tilaa ja hyvin sukulaisetkin on jo oppineet, millaisista vaatteista meillä tykätään. Pojat ei kauheasti vaatelahjosta perusta, mutta pikkuneiti on hyvinkin mielissään.

Myös ystävältäni tuli lapsille mieluinen lupaus mäenlaskureissusta makkaranpaistoineen. Minusta on ihana ajatus, ettei kaiken tarvitse olla materiaalisia lahjoja, vaan myös oman ajan antaminen ja yhdessä jonkun hieman "erilaisen" kokeminen jättää jälkeensä rakkaita muistoja. Myös me isännyyden kera saadaan hieman kahden keskistä aikaa, kun koko 5-päisen joukkion saa viedä ystäväperheen kotiin hoitoon muutamaksi tunniksi. Voitaisiin vaikka käydä kahdestaan leffassa tai jotain... Ihan huippua.

Ja itsekin sain aivan ihania lahjoja. Vain muutamasta nappasin kuvan, vaikka kaikki yhtä rakkaita ja tärkeitä olivatkin. Pentikin ihanat joulukuusenkoriste -porot. Näille taidan keksiä kyllä muutakin käyttöä.

Lapsuuden aikaiselta ystävältä sain ihanan sudenkorennon, joka toimisi koruna tai vaikka avaimenperänä ja sukulaistytöltä ihanan muhkean vihreän kaulahuivin. Kiitos näistä S ja E.

Onnen enkeliä, Marimekon purkkia ja Finlaysonin valkoisia parivuoteen pellavalakanoita olin toivonut, muut tulivat täytenä yllätyksenä. Täytyy sanoa, että hyvin ystäväni mieltymykseni ovat oppineet tuntemaan. Kastehelmet, Muurlan O-kaadin ja Marimekon mukit olivat aivan upeita joka ikinen. Kiitos myös näistä lahjoista ja kaikista muistakin, joita ei tässä näy..

Lisäksi paketeista paljastui aikuisille suunnattu värityskirja, jota hulluna hivelee pikkuneiti silmät kiiluen, suklaata, kynttilöitä, pannunaluset, pari paitaa, sukkia ja karkkia. Kiitollinen olen kaikesta ja vähempikin olisi riittänyt.

Seuraavana päivänä juhlat jatkui ihan toisenlaisissa merkeissä...