2016 Hei ja moi. Se tuli ja meni. Samanlailla kÀy varmasti alkaneenkin vuoden kanssa, eli kohta se on jo elettyÀ elÀmÀÀ ja saa jÀlkeenpÀin hÀmmestellÀ mitÀ kaikkea vuoden mittaan on tapahtunutkaan.

Niin on vauhdikkaasti alkanut uusi vuosi, etten ole tÀnne ehtinyt muutamaa sanaa kirjoittaa. Koneella olen ehtinyt pyörÀhtÀÀ hetken silloin ja toisen tÀllöin ja se aika on kulunut tehokkaasti ale-myyntejÀ koluten.

Muutaman hyvÀn vinkin voisin teille vinkata, joilla lastenvaatteille on tarvetta. Riippuu tietysti minkÀ tyylisestÀ tykkÀÀ, mutta parhaimmat löydöt olen tehnyt viime pÀivinÀ Pomp de Luxilta, Phister & Philinalta, Silver junglelta, Miikkarelta, Jeriikasta ja H&M:ltÀ. Papu ja Blaa ihania "uusia" kotimaisia tutustumisen arvoisia vaatevalmitajia myös, mutta niiden ale-vaatteista oli jo koot loppuneet, tÀysihintaisia ihanuuksia on kyllÀ siitÀkin edestÀ. Sisustusjuttujen tarpeessa oleville PentikillÀ, Finnlaysonilla, Lapuan kankureilla, H&M;llÀ ja Elloksellakin nÀytti olevan kaikkea ihanaa sisustustekstiiliÀ -ja muuta sisustustavaraa tarjolla alessa, joten kannattaa kÀydÀ vilkaisemassa.

uv.jpg

Se olis sitten viime vuosi taputeltu ja oli aika kaivaa vuoden 2017 kalenteri kÀyttöön pitÀmÀÀn elÀmÀn kulkua ajan tasalla. Monenlaista mukavaa ja raskastakin on vuoteen sattunut, mutta yleisvire on ehdottomasti ollut positiivissÀvytteinen. Kun ajattelee mennyttÀ vuotta taaksepÀin se on kulunut tuttuun tapaan ihan hirmuista vauhtia ja on se kyllÀ ollut myös omalla tavallaan aivan ainutlaatuinen. Paljon uusia asioita ja muutoksia perheen arjessa on tapahtunut ja nyt esikoinen on koululainen, toka on eskarissa ja kolmaskin parina pÀivÀnÀ viikossa hoidossa. Mutta ei mulla onneksi ehdi aika pitkÀksi tulla...

Vuosi sitten tammikuussa aloitin ihan hyvÀllÀ fiiliksellÀ elÀmÀntaparemontin tavoitteena pudottaa painoa useampi kymmenen kiloa. No kuinkas sitten kÀvikÀÀn? Tammi-helmikuussa sain kuntoilusta ja ruokarempasta hyvin kiinni, nesteitÀ vauhdikkaasti liikkeelle ja puntari nÀytti helmikuun puolessa vÀlissÀ 15 kiloa pienenpÀÀ lukemaa, kuin tammikuun eka pÀivÀ. Sitten zÀdÀÀm, makasin kolme viikkoa sohvalla tajuamatta mistÀÀn mitÀÀn. SydÀn hakkas, pyörrytti ja hikoilutti niin paljon, ettÀ pÀivystykseenhÀn sitÀ oli ihan mentÀvÀ ihmettelemÀÀn kummallisia oireita. LÀÀkÀri ei oikein pÀÀssyt niistÀ millÀÀn tapaa jyvÀlle ja mÀÀrÀsi minulle nenÀtippoja. No ne nenÀtipat on vielÀ tÀnÀkin pÀivÀnÀ apoteekista hakematta ja muutaman viikon pÀÀstÀ siitÀ teinkin raskaustestin todeten siihen piirtyneen vÀlittömÀsti selkeÀt merkit plussasta. SiitÀ pari viikkoa eteenpÀin varhaisraskauden ultrassa paljastuneet kaksoset selittivÀtkin syyn outoihin oireisiin. Ja nyt sittereissÀ potkii kolmen kuuden ikÀiset kullannuput, koko meidÀn perheen hymyilevÀt silmÀterÀt. ElÀmÀ viisi lapsisena perheenÀ on ollut paljon alkukuvitelmia helpompaa sillÀ vauvat on olleet aika rauhallisia ja hyvin nukkuvia kumpainenkin, vaikka luonne-erot heillÀ onkin valtavat. Toinen on kuin yö toisen ollessa pÀivÀ. TÀllaiset naperot olivat virkeÀnÀ mukana ottamassa meidÀn kanssa uutta vuotta vastaan. Ihmeellinen elÀmÀ.

uv64.jpg

Mutta ikÀvÀkseni joudun toteaamaan, ettÀ kuntokuuriurakka on aloitettava aikanaa ihan alusta, sillÀ ihan samanlainen rasvapallo kurkistaa peilistÀ takaisinpÀin, kuin vuosi takaperin. :) Nyt pÀÀtin hillitÀ ja rajoittaa herkuttelua, mutta itse laihdutuksen aika ei ole vielÀ. En suinkaan halua sulattaa kropasta epÀedullisia kuona-aineita pikkuisiin maidon mukana, joten tÀssÀ on maltettava mielensÀ vielÀ imetyksen loppumiseen saakka.

MitÀs muuta viime vuoteen mahtui? Noin pÀÀllimmÀisenÀ tulee mieleen hieman rakennusprojektia uuden terassin ja paljun osalta, innostuminen ForeveristÀ -joka sitten lopahtikin yhtÀ nopeasti kuin alkoikin, maltillista sisustamista omassa kodissa ja sisustussuunnitelmia siskon kesÀhuoneen valmistumiseksi, ihmeellisiÀ ihmissuhde kuvioita, kasvihuonekausi floppasi normaalia lyhyenpÀÀn, kun ei enÀÀn pystynyt kumartelemaan kasvihuoneessa ja olisinkohan mahtunut viimeisinÀ viikkoina enÀÀn edes sinne ovesta sisÀÀn? :)  Myös nyt nÀin jÀlkeenpÀin tuntuu, ettÀ  loppukesÀ vilahti vauvojen syntymÀÀn saakka traktorihommissa. Koko syksyn oli lievÀ ahdistus  pÀÀllÀ ennÀtetÀÀnkö saada kaikki tehtyÀ mitÀ pitÀÀ ja viimeiset paalit paalattiin kolme pÀivÀÀ ennen tyttöjen syntymÀÀ. Mutta selvittiin ja saatiin kasaan tarvittava mÀÀrÀ emoille ruokaa talveksi. Myös lasten kouluasiat puhtaiden työtilojen vuoksi olivat kovastikkin tapetilla viime syksyn aikana ja tulevaa pitÀisikin alkaa sen asian suhteen miettimÀÀn nyt.

Rakas Dino -kissa siirtyi ikivihreille metsÀstysmaille ja Tarja -lehmÀ puolestaan sai jÀÀdÀ viettÀmÀÀn ansaitsemiaan elÀkepÀiviÀ. Koiravanhukset vielÀ toistaiseksi menossa mukana, vaikka tuskin enÀÀn kovin kauaa. Tai mistÀ sitÀ tietÀÀ. Ja hyvÀ on, ettei etukÀteen tiedÀkkÀÀn. Nyt oli muuten ensimmÀinen uusi vuosi, jolloin ne eivÀt hermostuneet raketeista. Molemmilta kun on kuulo mennyt, niin ei sitten syntynyt stressiÀkÀÀn enÀÀn  naapurustoista kuuluvista paukkeista.

Viime vuonna jÀi osittain ystÀvyyssuhteiden yllÀpito vÀhemmÀlle kuin muina kesinÀ. Tosin viime vuoden aikana myös tutustuin moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja uskon niistÀkin tapaamisista poikiutuvan uusia ystÀvyyssuhteita. Tulevana vuotena tiedÀn kiirettÀ pitÀvÀn, mutta tavoitteena siitÀ huolimatta olisi koittaa toteuttaa kolme projektia arjen pyörityksen ohessa parhaani mukaan. Saapa nÀhdÀ jÀÀkö unelmat haaveiksi vai löytyykö se aika myös toteutukseen. Kahta en vielÀ tÀssÀ vaiheessa paljasta, mutta kesÀjuhlat olen pÀÀttÀnyt jÀrjestÀÀ rakkaile ystÀville. MeidÀn ystÀvÀpiirissÀ on ollut niin avuliaita ja ihania ihmisiÀ, ettÀ he ovat ansainneet kesÀkekkerit.

Joulun jÀlkeen meillÀ sairastelu kaatoi sÀnkyyn jokaisen vuorotellen. Osalla sahasi kuume edestakaisin ja osalle se ei ole noussut muuten kipeÀstÀ olotilasta huolimatta ollenkaan. Loma kului lÀhes kokonaan neljÀn seinÀn sisÀllÀ, enkÀ muista milloin viimeksi oltaisiin vietetty lomaa kotona. Lauantaina oltiin jo kuntouduttu sen verran ettÀ pÀÀtettiin hieman raottaa ulko-ovea ja lÀhteÀ katsomaan muutama uuden vuoden raketti lapsien (ja vÀhÀn meidÀn aikuistenkin) iloksi.

Meille saapui uudeksi vuodeksi vieraita. MeillÀ on olut tapana joka uusi vuosi tehdÀ ruoaksi raclettea ja samalla kaavalla mentiin nytkin. Vaikka se on yksi parhaista, en tiedÀ miksi sitÀ tulee tehtyÀ vain kerran vuodessa. Ei ainakaan grilli pÀÀse liiemmin kÀytössÀ kulumaan. TÀytyy kyllÀ kesÀllÀ kokeilla myös terassilla kyseisen masiinan kÀyttöÀ sillÀ aika reippaasti tuo sisÀllÀ kÀryyttÀÀ. Lapsetkin on tÀstÀ aina ihan innoissaan.

uv51.jpguv6.jpguv68.jpg

Kun lapset olivat syöneet jÀi meille aikuisille vielÀ innokas "tarjoilija" ruokia paistamaan.

uv63.jpg

TÀstÀ on monta erilaista variaatiota, mutta meillÀ aina suurin piirtein samalla kaavalla. Paljon erilaisia kasviksia, (sipulirenkaita, paprikaa, ananasta, herkkusieniÀ) naudanfilettÀ, juustonakkeja ja pepperonia. Keitetyt perunat ja juustoa. Usein vielÀ lisÀksi broileria, mutta tÀllÀ kertaa se jÀtettiin pois kun sattui samalle pÀivÀlle raakakypsytyksessÀ olleiden fileiden "operointi" ja lihaa oli pöydÀllÀ reippaanlaisesti.

uv62.jpg

Yli kymmeneen vuoteen ei olla itse ammuttu raketteja lukuun ottamatta viime vuoden viidentoista euron panostusta raketteihin. Niin paljon lapset olivat raketeista innoissaan, ettÀ pienellÀ budjetilla tÀnÀkin vuonna ammuttiin raketteja taivaalle. JÀrjen köyhyyttÀ, mutta pieni jÀrjettömyys silloin tÀllöin sallittakoon. Lapset muisti ihan elÀvÀsti viime uudelta vuodelta myös tÀhtisÀdetikut, joten niitÀkin kuuluu illan suunnitelmiin.

uv5.jpg

Kaksi nuorinta otti kiltisti torkkua autossa rakettien ampumisen ajan.

uv67.jpg

uv4.jpg

Karstulan kunta jÀrjesti juhlavuoden kunniaksi upean ilotulitusshown. Suomi 100vuotta ja Karstula 150 vuotta. Ekaa kertaa mentiin katsoon kunnan jÀrjestÀmÀÀ ilotulitusta ja tÀytyy sanoa ettÀ kyllÀ kannatti. Oli kyllÀ rÀtinÀÀ ja pauketta taivaan tÀydeltÀ.

uv3.jpguv2.jpguv1.jpg

 Paljukin lÀmmitettiin ja sinnÀ sujahdeltiin hieman portaittain vauvoja vahtien. Nyt minÀkin pÀÀsin sinne asti, kun jouluna se riemu jÀi kohdaltani kokonaan kokematta. Ja vauvatkin hoituivat hienosti, vaikka nÀin pienistÀ ei paljoa kokemusta ennestÀÀn hoitajilla ollutkaan.

tammi1.jpg

Sunnuntaina meiltÀ lÀhti vieraat kotia kohti ja me pakkauduttiin autoon ja lÀhdettiin ystÀvÀperheen kanssa pulkkamÀkeen. Hieman evÀitÀ mukana tottakai.

tammi6.jpg

TÀllainen pulkkamÀki löytyi KyyjÀrveltÀ ja ihastuttiin jo ekasta kerrasta. Tuonne mennÀÀn kyllÀ uudelleenkin. Tapaturma-alttiina jÀtin laskupuuhat toisille, vaikka mieli olisikin tehnyt vÀhÀn liukua ottaa.

tammi5.jpg

MineillÀ on iltaisin vauhti pÀÀllÀ. Sitterit heiluu kun  kyydissÀ potkiskelee ja sen ovat vauvat itsekin huomanneet. Nyt on meneillÀÀn kasvupyrÀhdys, sillÀ vÀhÀn vÀliÀ huomaan vaatteiden kinnaavan ja isompia saa kaivella tilalle.

tammi.jpg

Kun Rambo- koira iltaisin kiipeÀÀ sohvalle, pysÀhtyy sitterit kuin seinÀÀn ja alkaa tuijotus. Joka kestÀÀ ja kestÀÀ niin kauan kuin koira nojatuolissa istuskelee.

tammi2.jpg

Muuten ollaan kotosalla touhuiltu ja rakenneltu joululahjaksi tulleita legoja. Lego friends- sarja onkin nyt uusi suosikki. Talli ja koirahoitola jo rakennettuna.tammi7%2C1.jpg

Ja ne pikku pupuset. NiitÀ on hoidettu ahkerasti joka pÀivÀ. Vanha Marjakka sai uuden kaverin jouluna, valkoisen Valkin. :) Nyt neiti odottelee pikkupupuja syntyvÀksi.

tammi7.jpg

Iltasella saatiinkin vielÀ vieraita, jotka kylÀilevÀt mahdollisesti loppuviikkoon saakka. Serkkupojan myötÀ lasten loma oli pelastettu! Me kun ei pÀÀsty viime viikkoisen loman aikana Nokian suuntaan, joten nyt saatiin kaveri sitten kotiin. Jotain mukavaahan tÀssÀ pitÀisi vielÀ lasten loman kunniaksi keksiÀ.

tammi7%2C2.jpg

KyllÀ tÀssÀ nyt vuosi on vielÀ niin aluillaan, ettÀ haluan teille kaikille toivottaa rakkauden tÀyteistÀ, iloista, menestyksekÀstÀ ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta 2017!