Perus torstaintouhuja meillä tänään. Sonnipojalle soittelin teuraskyytiä, ihana ystävä tuli aamulla moikkaamaan, lumiukkoleikkejä, lepakkoleikkejä, ihan muuten vaan leikkejä ja traktorinkorjausta. Ja niitä jokapäiväisiä kokkailuja.

Eilen valmistui routapaisti ja sen verran oli maistuvaa tavaraa, että melkein räjähdyspisteeseen söin itseni, hyihyi minua. Sain illalla hyvän opetuksen. Mies laitteli raakakypsytyksestä otettua naudan fileetä pihveiksi ja vakuumiin. Heitti vielä pannulle pihvit ja pyysi minuakin syömään. Kuinkans kävikään? Niin  täyteen olin vetänyt pötsini paistilla, että edes pienenpientä pihvinpalaa en pystynyt syömään. Se hupi minulta harvoin jää kokematta. Yhden kerran tätä ennen muistan fileiden menneen sivu suun. Olin silloin ambulanssilla matkalla sairaalaan murtuneen nilkan kanssa. Hassua, että tällaiset asiat jää mieleen. Ehkä olen vain niin pihvinhimoinen yksilö, ei siinä muita selityksiä kaivata. Reseptiä paistista kirjailinkin jo tänne. Löytyy tuolta vasemmalla olevasta tunnistepilven ruokaohje-kohdasta.

Aamupäivä lähti kivasti käyntiin ystävän pikaisella pyörähdyksellä. Onneksi kerettiin hieman päivitellä kuulumisia. Elämääni asteli muutama kuukausi takaperin ihana uusi naisihminen. Jo ekakerralla kummallakin oli tunne, että oltaisiin tunnettu aina. Miten ihana onkaan saada uusi ystävä elämään ja nimenomaan sellainen ystävä, jonka seurassa voi olla 100% juuri sitä, mitä on. Ihminen, joka ymmärtää puolesta sanasta tai katseesta. Jos luet tätä, tunnistat itsesi. :) Täällä korvessa kun asutaan, ei niitä ystäviä ole joka sormelle. Monta vuotta elin täällä ilman yhtään ystävää. Ystäviä kyllä on olemassa, mutta kauenpana, ei samalla paikkakunnalla. Lapsuudesta tallella on ne parhaat, mutta harvoin nähdään. Kerran pari vuodessa, mutta ne hetket ovat ihan luksusta. Meidän naapurustoon muutti myös parivuotta takaperin uusi, ihana pariskunta. Huipputyyppejä hekin ja meidän lapset ovat aina ihan innoissaan menossa kyläilemään, eikä me aikuisetkaan olla hanttiin laitettu. On ihana kun lähellä asuu ihmisiä, joita voi yhtäkkiä vaikka kutsua iltapalalle tai syömään tai hätätapauksessa lastenvahdiksi. Myös muutamaan muuhun ihanaan ihmiseen olen tutustunut parin vuoden sisään, mutta liian harvoin tavataan.  Mihin se aika oikein katoaa? Toki asiaan vaikuttaa myös se, että minun elämä pyörii suurelta osin tässä oman tilan ympärillä. Kesän olen käytännössä kokoajan hommissa kiinni ja jos lapsia joku tulee katsomaan, olen peltohommissa isännän apuna. No jokatapauksessa uudella ystävälläni on nyt hankalahko elämäntilanne ja monesti olen miettinyt onko olemassa mitään keinoa jolla voisin tilannetta helpottaa. Keinot on vähissä. Olen tarvittaessa lähellä ja kuuntelen, tämänpäiväinen näkeminen tosin meni pääasiassa keskusteluun minun vaiheikkaan elämän sattumuksista. Nyt on siitä hieman huono fiilis jälkeenpäin. Olisin voinut enemmän olla kuuntelijana.

Onnea on ihanat ihmiset elämässä.

0%2C00009hy.jpg0%2C00009hyj.jpg

Isännyys rakensi lapsille ison lumimörön joku aika sitten. Kelit käy välillä plussanpuolella ja ikkunasta kurkitaan ahkeraan, onko möröllä vielä pää tallella. Neljävuotias keksi, että voidaanhan me viedä se pakastimeen, jos keli liikaa lämpenee. Tässä tapauksessa on kyse niin tuhdinkokoisesta ukosta, että ei onnistu. Sitähän meidän pikkuviisastelija ei ymmärrä. Inttää vain että onhan meillä neljä pakastinta. On meillä, mutta kaikki täynnä, eikä muutenkaan lumiukkoja ole tapana tuoda sisälle. Lumimörkö kuulemma istui jätkän sängynreunalla yhtenä yönä ja kertoi iltasatuja. Myös lumilinnan rakennusoperaatio aloitettiin tänään.

Meillä on traktori rikki ja korjaaja sitä tuossa isännän kanssa laitellut pari päivää. Siihen samainen 4 vuotias tuumasi, "että jaahas, isillä on taas leikkikaveri ollut koko päivän, epäreilua." Lastensuusta tulee kyllä parhaat letkautukset. Leikkikavereita meillä kaivataankin. Kerran viikossa seurakunnankerhossa kavereiden näkeminen ei aina riitä. Äitikin on välillä hieman tylsä. On lapsilla onneksi toisistaan seuraa ja kyllä meillä niitä kavereita ihan kiitettävästi käy.

Mieltäni lämmitti tänään lasten hulvattumat lepakkoleikit. Toisella kun vain on niin magee huppari, piti toisen tyytyä korvat saadakseen pikkusiskon kissahiuspantaan. Kynttilät (joista jaksan iloita päivästä toiseen), Amaryllis, joka kukkii jo toistamiseen joulun jälkeen ja uusi päästäheitetty kokkauskokeilu: papuhalloumipaistos. Varmasti teen uudelleenkin ja kesällä monestikin grillauksen yhteydessä. Naputtelen helppoa ohjetta ja löytyy sekin tuolta ruokaohjeita osuudesta hieman myöhemmin, nyt lautapelit kutsuu.

0000000000.jpg0000000.jpg

Mukavaa viikonlopun odotusta jokaiselle. Lukijoita täällä näkyy käyvän kivasti, mutta kommenttejakin olisi kiva lueskella.

Mikä sinun päivässäsi on ollut tänään kivaa?