Kirjoittelemaan tänne ehdin jatkossa hieman harvemmin. Kevät meillä on nimittäin vuoden kiireisintä aikaa. Melkein yötä päivää ollaan välillä navetalla ja tahti tulee vain kiihtymään, kun emot alkavat sankoin joukoin poikimaan. Tällä hetkellä käydään kolme-neljä kertaa yössä kiertämässä navetalla kierroksella ja useinhan poikimiset painottuukin yöaikaan.
Useamman viikon jälkeen kaivettiin lasten kanssa kuularata esille. Kerta toisensa jälkeen lapset innostuvat tästä uudelleen. Rakennelmavaihtoehtoja on lukuisia, mutta lapsilta rakennuspuuhat ei ilman aikuisen apua vielä onnistu. Minäkin saan kyllä tarkkaan katsoa ohjeita, että kuula saadaan kulkemaan radan alusta loppuun.
Eilen aamuyöstä navetalla oli yksi onnellinen perhetapahtuma, kun Irina poiki suuri kokoisen mustan sonnipojan. Kuvaa en saa laitettua, sillä läppärin ja kameran välinen yhteistyö takkuilee ja vain osa kuvista suostuu koneelle siirtymään. Oli kyllä suloinen tapaus ja emo hoiti tehtävänsä esimerkillisesti.
Meidän kaksosista toinen sairastaa, joskin nyt on jo antibioottikuurin ja tiputuksen vuoksi onneksi paremmassa kunnossa. Aika tosin näyttää, kuinka tässä tulee käymään. Hieman on heikot ennusteet, kun näin pieni vasikka sairastaa. Ja katsokaa itse, kuinka lutunen tapaus. Kaikkemme toki tehdään, jotta pikkuinen sonnipoika pääsisi hyvään alkuun.
Vasikan logiikkaa voi välillä hieman miettiä, sillä luulisi kaverin kiertämisen olevan helponpaa, kuin ylitse könyäminen.
Ihmettelin pari päivää sitten, miksi lukijamääräni oli yhtäkkiä pompsahtanut yli tuhanteen lukijaan ja syykin selvisi naapurin tädin vinkistä. Ikean facebook sivuilla oli linkki blogini taulukollaasin tekemiseen. Olkkaria katsellessani tein huomion, että meillä on tosiaan aika paljon kampetta hankittu juuri Ikeasta. Sohva, sohvapöytä,hyllyköt, valokuvaseinämän tarvikkeet ja telkkaritaso. Designia ja Ikeaa sulassa sovussa. Omasta mielestä Ikean laatu peittää mennen tullen Sotkat, Askot, Jyskit ja Maskut, jos nyt ei aivan halvinpiin kyseisen kaupan vaihtoehtoihin haksahda.
Mutta toki haaveilen olkkariin myös samanlaisesta käsintehdystä lasivitriinistä, joka hankittiin keittiöön. Siinä on niin paljon luonnetta ja ulkonäköä, että edelleen jokapäivä ihastelen sitä. Ja haaveilen sille kaverin hankinnasta.
Eilen illalla etsin yhtä vaatekassia komerosta ja tein samalla yllättävän löydön. Stocmannin paperikassit, joka kääri sisälleen mahtavia aarteita: Marimekon Siirtolapuutarha sarjan astioita. Kuinka olin saattanut unohtaa? Joku ilmeinen mielentilahäiriö siis viirannut täällä suunnalla. Nyt astiat pääsivät pesukoneen kautta arvoisalleen paikalle mustaan vitriiniin pois komeron perukoilta paperipussista pölyyntymästä. Käyttöön.
Äitini nämä oli minulle käynyt hakemassa jo kauan aikaa sitten hakemassa ja nyt vasta löysin koko pussukat. Komerossa nämä ovat olleet jo useamman kuukauden. Tunnelma oli kuin jouluna, kun availin paperikääröistä esiin toinen toistaan ihanampia Marimekon Siirtolapuutarha-astioita.
Nyt sain täydennettyä astiastoani niin, että isommallekin ystäväporukalle riittää näitä ihania kupposia kahvipöytään. Muilla en enää tykkää kattaakaan. Näitä ja mustaa tai valkoista Teemaa, niin kyllä silmä lepää.
Kaikin puolin hyvä päivä siis. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Mukavaa keskiviikkoa jokaiselle lukijalle!
Kommentit edelleen tervetulleita.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.