Pikkusen nauratti meidän 6-veen kommentti, kun hän tiedusteli koska meille tuodaan poni kesähoitoon. No tulihan se sitten sunnuntai-iltana, nimittäin ystäväni omistama,  ihana Gold. Eikä mikään aasi, vaan aivan ihana minisettis. Ei meinanneet lapset pystyä pitämään ekana iltana näppejään erossa, vaan kovasti olisi pitänyt päästä rapsuttelemaan. Sovittiin, että seuraavana päivänä käydään yhdessä tutustumassa kesähoidokkiin ja ekana iltana poni saisi rauhassa tutustua ympäristöönsä...

gold.jpg

Siellä se omassa aitauksessaan korvat pystyssä kurkkii viereisten laitumien elämää. Ja sieltä viereisistä aitauksista kurkitaan porukalla suurella mielenkiinnolla takaisin päin. Vaikka olen koko ikäni rakastanut hevosia, ei meillä ole omaa ollut. Tuntuu, että aika vain ei kaiken muun kiireen ohessa riitä. Tästä syystä kavioeläimet ovat harvinainen näky meidän pihapiirissä ja heti kaikki lehmät huomasivat, että joku muu eläin soluttautui pihapiiriimme.

Neiti meni onnellinen ilme kasvoillaan illalla nukkumaan ja tuumasi: "Vihdoin minulla on oma hevonen." Yritin selventää moneen otteeseen, että poni on vain meillä kesän hoidossa ja lähtee taas syksyllä omaan kotiinsa, mutta ei se mennyt perille ollenkaan. "Ingan oma, Ingan oma. Äiti, saat sinäkin sitä vähän hoitaa." No just joo. Hyviä kavereita heistä heti tuli. Likka 2-vee on otteissaan varma ja rauhallinen, kuin vanhakin hevosmies.

goldi2.jpg

Meillä isännyys pelkää kaikkia kavioeläimiä, mutta eilen katsellessaan aitaukseen, jossa neidin kanssa ponia harjailtiin kysyi minkä hintaisia tuollaiset ponit yleensäottaen ovat :) Meidän neiti on jo niin kietonut isännän pikkusormensa ympärille, että huh huh. Mutta jos meille joskus oma tulee, saa tyttö kasvaa sitä ennen vielä muutaman vuoden.

Huomenna meidän eläinmäärä taas lisääntyy, kun kauan odotettu uusi siitossonni daameineen saapuu. En malttaisi odottaa!