Goldi-poni on meidän ihana kesähoitolainen, joka on aamusta iltaselle vapaana meidän pihassa. Yöt se nukkuu talon takana olevassa aitauksessa, mutta aina kun ollaan kotosalla se saa olla tuossa pihassa hoitamassa nurmikonleikkuuta tai ihan vain seuraneitinä. Ja tottavieköön, ihana seuraneiti se onkin.

aa1.jpg

Goldin touhuja on kiva seurata ja välillä se innostuu ja ryntää villiin pukkilaukkaan. Piehtaroidakin täytyy sen seitsemän kertaa päivässä varsinkin heti, jos se on ensin saanut tuntea harjan kosketuksen karvoissaan.

goldi6%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Porkkanoita tuohon suloiseen karvaturpaan uppoaisi vaikka pussi tolkulla.

oo%20goldi6.jpg

goldi4.jpg

Matkalla rantasaunaan... Reitit on jo tutut ja korvat tötteröllä se ravaa monesti rantaan -ja kiitolaukkaa takaisin päin.

goldi2.jpg

Kun kasvihuoneella piipahdan, saan välittömästi seuralaisen touhuihini. Monesti poni tykkää nukkua juuri tuossa kasvihuoneen edustalla, sillä siitä on hyvät, koko pihan kattavat näkymät.

goldi5.jpg

Joka päivä pitää pikkuneidin syöttää ponille porkkana tai kaksi. Myös vesimeloni, mansikat, kurkut ovat kovasti ponin mieleen. Enää ei kuivia leivänkannikoita ole navetalle asti riittänyt, sillä niiden vastaanottaja seisoskelee usein jo terassilla odottamassa.

0000000000000000000000000000.jpg

a3.jpg

Omassa rannassa mustikoita on käyty pariin kertaan hakemassa ja Goldi on ihan innoissaan metsässä mukana. Jos se näköetäisyydeltä poistuu, pieni kutsuhuuto ja kas, siinähän sitä seistään mättäällä jo turvat vastakkain.

goldi3%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Yhtenä päivänä isäntä tuli töiden välissä kahville ja sanoi, että sinulle n näköjään tulossa vieras. No kurkistin ikkunasta ja Goldihan siinä oli kovasti jo portaita tulossa tupaan.

goldi.jpg

Yhtä rappusta vaille perillä, mutta käännyttiin varovasti takaisin ja poni sai nyt kuitenkin jäädä ulkosalle. Ei se minua haittaisi, vaikka joku kerta sisälle asti tulisikin, mutta en sitä siihen vartavasten opeta. Kait se muuten kohta jo nukkuu meidän sängyssä!

goldi1.jpg

Saapa nähdä kuinka kova ikävä meillä tulee tätä ihanuutta, kun se joskus syksyllä lähtee kohti omaa tallia. Onneksi ponin omistaja on rakas ystäväni ja varmasti voimme ikävän tulle käydä ponia hieman rutistelemassa. Nyt kuitenkin meillä on vielä aikaa yhdessäoloon.

Viikonloppu huomenna häämöttää ja nelipäiväistä eskariviikkoa viettävä poika saakin huomenna jäädä kotiin meidän muiden seuraksi. Voitteko arvata, kuinka oudolta tuntuu kun yksi puuttuu päivisin joukosta. Kahtena päivänä laitoin jo ruoka-annoksenkin valmiiksi pöytään odttelemaan ruokailijaa... :)

Tiistai-iltana saatiin 580 paalin raja rikki, joten hieman yli 400 palleroa olisi vielä pyöriteltävä, jotta 1000 palleroa olisi kasassa. Nyt päivän paalaustauko on ollut ihan paikallaan. Vanhoilla koneilla kun tehdään, niin meinaa välillä koville ottaa. Kääriessä lähes joka kerta muovi irtosi koneesta ja jouduin könyämään sitä alas traktorista sitomaan reilut sata kertaa saman päivän aikana. Leikattu nilkka otti ja turposi palloksi siinä touhussa ja sitä syletyksen määrää voi vain kuvitella!  Isäntä taisi nähdä hienoisen harmituksen naamastani pellolla paalatessaan ja onneksi vasta kotona sanoi, että taisin ottaa pellolla enemmän kierroksia, kuin itse traktori. :) Niin totta ja onneksi kotona jo hieman naurattikin. Tänään taas isäntä lähtee kaatamaan heinää, sillä poutakeliä on luvassa useanpi päivä. Sitä ennen käärijään on tehtävä pieni remontti, jotta muovitus on sitten sujuvanpaa.

Äitini, eli lasten mummi tulee tänään viettämään pidennettyä viikonloppua ja lasten kummitäti huomenna. Meillä on huomenna pientä juhlanpoikasta hyvän ruoan merkeissä ja loppu ajasta kuluukin tähän näköön paalatessa.

Mukavaa päivää kaikille lukijoille ja nautitaan aurinkoisesta säästä!