Kettuja, karhuja, lintuja, kaloja ja susia. Mitä muita kankaalle painettuja, Suomenluonnossa eläviä eläimiä sitä edes osaisi toivoa syksyisissä väreissä? Toisten mielestä tämä on ihana ja toisten mielestä varmasti aivan kauhea, eli takuulla jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Tykkään revitellä väreillä ja nykysuosikki musta-valko-harmaa vain yksinkertaisuudessaan saisi minut tylsistymään aika nopeasti. Meillä tästä tykätään ja tällä mennään iloisesti joulunodotuksen alkuun saakka. Minkälaisia fiiliksiä tämä sinussa herättää?

Jos olisin viisas, ompelisin jo nyt koneen ollessa hyvässä tikissä jouluverhot valmiiksi, mutta (senkin) kangaspussin olen laittanut niin hyvään jemmaan, että eipä vielä löytynyt.

Ihan alunperin meidän lapset ihastui tähän kankaaseen Marimekon liikkeessä vuosi tai kaksi sitten. Muistan edelleen, kun tätä oli näyteikkunassa nähtävissä lattiasta kattoon ja pojat tuumailivat kilpaa: "Äiti, kato tuo on niin vau!" Täytyy kyllä sanoa, että sillä samalla hetkellä syttyi itselle kipinä tätä kangasta kohtaan. Tuota on saatava  vielä joskus jonnekkin, ehkä mökille? Kangasta ostaessani mietin mitä siitä ompelen ja minne ja niinpä ostin erilaisia saman sarjan kankaita ja nämä ihanuudet saivat loikoilla pussissaan ilman määränpäätä pitkään ennen tarvetta. Viime syksynä ompelin näistä lapsille yhdet tyynyt. Äitienpäiväksi sain toivomani ison Kukkuluuruu-tarjottimen ja joskus Marimekon ysmyiltä tilasin muutaman mukin ja kulhon. Joten nyt ei tarvinnut panostaa rahallisesti ollenkaan, vaan raivata kalenterista aikaa ompelulle. Tuskaa se meinasi hieman tuottaa, mutta kylläpähän kannatti.

Tyynyjä on syntynyt jo aikamoinen keko ja musta matto on muutaman kympin kirppishankinta.

Mariskooleissa ideana syksynvärit: mustikka (mustikansininen), puolukka (punainen) ja metsänvihreä. Kirkas tuo kivasti valoa kokonaisuuteen. Nuo metsänvihreät ja mustikan siniset ovatkin olleet kaapin perukoilla jo vuosia, mutta nyt on niiden vuoro taas loistaa. Punaiset ja kirkkaat saavat paistatella esillä aina marraskuulta tammikuun loppuun saakka.

Pyörittelin erilaisia kokonaisuuksia String-hyllyyn, ennen kuin löytyi mieluinen... Ai että, miten rakastankaa noiden skoolejen hehkuvia värejä. Yhtään en siis tätä sisustusta varten hankkinut, vaan kaikki on monta vuotta vanhoja. Ja nyt niitä oli kiva ripotella väriä antamaan joka puolelle pienissä ryhmissä.

Täynnähän se on vieläkin, siis liian täynnä, mutta tuosta on helppo napata mukeja suoraan käyttöön. Mun astiakaapit vain on niin ampumalla täynnä, että kolmasosa jo pitäisi niistä vähintään vähentää, jotta edes näkisi mitä kaikkea sielä löytyy. Astiat on niin lähellä sydäntä ja samalla mun pieni pahe...

Mukien muotokieli on täsmälleen sama, sillä molemmat ovat Marimekon tuotantoa; Oiva Siirtolapuutarha ja juurikin tämä Kukkuluuruu. Nämä sopii kivasti yhteen, eikä Kukkuluuruu -mukeja ole tarkoitus hankkia yhtään lisää, ellei nyt jostain edullisesti syliin satu tipahtamaan. :) Näinhän kuitenkin tosi harvoin tuppaa käymään... Peltipurkin kotiutumista en yhtäkkiä muista, että mistä ja milloin se on saapunut. Astiakaapista se toki otettiin nyt olohuoneen puolelle toimittamaan keksipurkin virkaa. Eipä sen tarvinnut kauan toimittaa, kun oli lasten toimesta typö tyhjä.

Eskarilainen pyysi täyttämään sen seuraavan kerran kettukarkeilla. Se toive täytyy toteuttaa.

Mariskoolit, Happylighs -pallovalot ja inspiroiva kangas -siinä kolme tärkeintä elementtiä, joiden ympärille alan kokonaisuutta rakentamaan. Kangasvalinta niistä toki se tärkein ja sen on sovittava huoneen muihin väreihin ja tyyliin. Meiltä löytyy useammat pallovaloketjut, mutta tässä on esimerkiksi hyödynnetty sitä keltaista ketjua nyppäämällä keltaiset pallot pois ja korvaamalla ne punaisilla.

Näkymä pönttöuunin suuntaan. :)

Mitäs tykkäätte? Kommentteja otetaan mielellään vastaan.

Värikästä syksyä!