Olis aika palata taas maanpinnalle kaksoshypetyksestä. Kiitos teille ihanille, mun viestiboxiin tulvi eilen onnitteluja ihan uskomaton määrä, eikä oivalluksia aidanreunalta- facebook sivukaan osattomaksi jäänyt. Kiitos!

Mutta nyt taas paluu arkeen ja kuulumisia navetasta. Sunnuntaina siis meidän ollessa auto-ostoksilla Oulussa, kenenkään ei pitänyt poikia. Mutta toisinhan siinä tietysti kävi. Anoppi oli täälä lastenvahtina meidän kolmikon kanssa ja vanhana maatilan emäntänä siinä ohimennen poi´itti pari lehmääkin. Tai no itsehän ne poikivat, sillä vierailla ei olisi asiaa poikimista odottavien ryhmäkarsinaan laisinkaan. Kuitenkin oli saanut muila hommilta vahdittua, että poikimiset oli mennyt niinkuin pitikin ja aiemmin syntynyt vasikka oli jo löytänyt tiensä sinne kuuluisaan tissibaariin. Näin kauniin hiirenharmaan sonnipojan Irina oli pyöräyttänyt. Norppa siitä tuli, kiitos nimiehdotuksesta Minealle.

vasikka1.jpg

Reissussa meillä meni koko päivä ja kilometrejä kertyi. Oltiin vasta illalla kahdeksan jälkeen kotona ja juuri tuntia ennen Aurinko oli poikinut huippusuloisen valkopäisen sonnipojan. Vasikalla oli jo hyvässä vauhdissa nisän etsintä, joten se oli helppo siitä ohjata tissille. Tämän ihanuuden vuotta vanhempi isoveli on nimeltään Mustanaamio ja eihän tälle voinut muuta nimeä antaa kuin Nastamuumio. Korvamerkkiin mahtui vain "Nasta", mutta muumio seuraa haamuna perässä. :)

Vasikka.jpg

Seuraavana päivänä, eli maanantaina poiki seuraava kaksikko Tarja ja Terttu. Mikä hassu sattuma tässä on, on äitini nimi Terttu ja anoppini, eli miehen äidin nimi Tarja. Nämä ovat tulleet meille näillä nimillä varustettuna jo vuonna 2006 ja ovat nyt meidän emolauman vanhimmat edustajat.

Vasikka2.jpg

Kuvassa Terttu ja meille emoksi jäävä tyttövasikka Nelly. Lempilehmälläni Tarjalla ja sen sonnipojalla oli niin kova vauhti päällä, että kuvan ottaminen oli silkka mahdottomuus. Se vasikka sai kovan vauhtinsa ansiosta nimekseen Nuoli.  Kuvailen sitten myöhemmin kun saadaan sekin kaksikko ulkoilmaan. Poikimiset alkaa olla jo reilusti voiton puolella, sillä 8 emoa enää makoilee vuoroaan odottamassa tynnyrimäisessä olotilassa. Voi hitsi, taidan kohta olla itsekin yhtä pinkeä tapaus. :)

Kyllä meinasi köppäsesti käydä unohduksen vuoksi, sillä puhuttiin, että paistetaanpa pihvit hienon ja onnistuneen päivän päätteeksi. Juteltiin kumpi käy hakemassa pakastimesta lihaa sulamaan, kun yht´äkki tuli mieleen, että meidän omat lihat on edelleen jo useamman viikon raaka-kypsimisen jälkeen maakuopassa kypsymässä. Osa ehti olla reilun kolme viikkoa ja osa vielä siitäkin reilusti pidempään. Äkkiä suunta sinne siis ja sieltä lihoja hakemaan. Kyllä olisi suuresti sylettänyt, kun olisivat kokonaan sinne unohtuneet ja vasta kesällä tullut asia mieleen. Nyt kuitenkaan ei ollut hätiä mitiä, sillä vielä toistaiseksi 2-asteinen kellari oli optimaalinen tila lihojen kypsyttelyyn, eikä useamman viikon kypsyttely ollut suinkaan lihoja pilannut, päinvastoin. Lihoja leikeltiin useampana päivänä ja nyt on kaikki turvallisesti pakastimessa. Jos ne olisivat sinne unohtuneet lämpötilan noustessa yli +5, olisi koko satsi mennyt pilalle ja oltais varmaan koko kesä grillattu kynsiä. Helpotuksen huokaus ja huh.

lihaa.jpg

Isäntä nautti autonhakureissussa murean ja maukkaan lehtipihvin ja nyt päätettiin itsekkin kokeilla uudelleen paistista lehtipihvejä. Kerran kokeiltiin, mutta jäivät liian paksuksi, eikä vastannut sitä myötä odotuksia. Nyt leikellyt ei ne vielä pannulle asti ehtinyt, mutta pakastimeen nuijittiin avuliaan ystävän avustuksella isot pinot ohuen ohuita lehtipihvejä. Samalla yksi kuudenkilon paisti löysi tiensä valurautapataan ja nyt on pakastimessa useammaksi kerraksi valmista lihakastiketta kiireiden päivien varalle.

Meillä on ollut muutenkin ihana ja vilkas viikko, sillä lapsilla on ollut joka päivä seuraa ja välillä hieman meillä aikuisillakin. Kiitos siitä T & M. :) Maanantaina ystävä tuli pesueensa kanssa meille pitkästä aikaa päiväksi ja paljon riitti läpikäytäviä asioita, vaikka puhelimessa lähes päivittäin höpötetäänkin. On se vaan niin eriasia nähdä ystäviä kasvotusten. Tiistaina lapset sai myös seuraa kavereista, kun ystävällä oli muutaman tunnin meno. Eipä tarvinnut minun olla kokoajan keksimässä lapsille ohjelmaa, vaan itse keksivät porukalla tekemistä ja mikä tärkeintä kaikilla oli niin hauskaa ja jokainen löysi ikäistään leikkiseuraa.

kavereita1.jpgkavereita3.jpg

Eilen meillä oli tyttöjenpäivä, muutaman lisävahvistuksen voimin. Nyt vuorostaan eskarilainen toi kaksi koulukaveria kyläilemään. Hamahelmillä sydämiä, kynsilakkajuttuja ja letityksiä. Meidän pikkuneiti oli aivan haltioissaan. Pojillekkin riitti seuraa trampoliinille, vaijeriradalle ja muihin leikkeihin. Nämä on kyllä ehdottomasti pienen kyläkoulun etuja, että ikään ja sukupuoleen katsomatta ollaan kaikkien kavereita.

kavereita.jpgkavereita2.jpg

Tämän päivän olen ollut pitkälti vaakatasossa johtuen postipojan tuomasta, mukavasta yllätyksestä postilaatikossa. Ja aika hillittömästä väsymyksestä. Näitä väsypäiviä on tullut viime aikoina muutama viikossa ja silloin unta on riittänyt niin yöllä kuin päivälläkin. Onneksi ei kuitenkaan ole toistaiseksi osunut pakolliseen kiireiseen päivään. Mutta lempilehtiä selaillessa kuluu äkkiä hetki ja toinenkin. Lapset myös innostuivat tänään krokettipelistä ja jaksoivat sitä pelailla pihalla useamman tunnin isännän touhutessa omia juttuja pihalla jälkikasvua silmällä pitäen ja minä sain ihan vaan olla. Tälläiselle tylsälle kotiäidille oma hetki oli aika luxusta.luettavaa.jpg

Tänään on tehty vappusiivousta ja simaa. Siman teossa mulla oli kyllä innokas apulainenkin.

vappusima.jpg

Simaa meillä tehdään ihan perinteisellä fariinisokeripussin ohjeella, mutta käymisaika saa olla ohjetta lyhyempi. Meidän vappuvieraiden tulo peruuntui oksennustaudin takia ja nyt meillä onkin suunnitelmat ihan auki. Lauantaina tosin olisi tarkoitus käydä isännän serkun pippaloissa koko perheen voimin, jos kukaan lehmistä ei silloin näytä poikivalta. Niistähän ei tiedä etukäteen sanoa ja yleensä kyllä joku on juuri silloin häntä pystyssä supistuksista ähkien, kun meidän pitäisi lähteä liikkeelle.  Mutta toivottavasti päästäisiin käymään ja näkemään pitkästä aikaa isännän sukulaisia.

vappusiman%20valmistus.jpg

Simaa, munkkeja, nakkeja, perunasalaattia? Mitä perinteitä teidän Vappuun yleensä kuuluu?

Lapsilta kyselin heidän vapputoiveita ja lista meni jotakuinkin näin: "Prinsessaleikkiä, jossa sinä äiti olet palvelija. (Ei yllättänyt ollenkaan) Sipsiä, lauta -ja pleikkaripeliä yhdessä, grillausta tai kebabbia, paljon ilmapalloja ja trampoliinia ja vihdoin viimein UIMA-ALLAS!"

Aika kivalta kuulostaa ja simppeli toteuttaa, uima-allas tosin tarvii lämpöisiä kelejä. Ehkä ollaan vain kotona tai ystäväperhe mahdollisesti poikkeaa syömään. Suunnitelmat auki, ehkä saadaan lisää pieniä sorkkia navettaan? Sen aika näyttää. Nyt nukkumaan.