Yhdessä nipussa täälä edelleen vaikka nyt pikkuhiljaa alkaa omakin olo olla aika kärsimätön. Nukkuminen on haastavaa ja viimeyökin sujui jatkuvasti heräillen supistusten tai vatsakrampin vieraillessa ainakin sen kymmenen kertaa. Aiemmin kipuillut nilkka on onneksi ollut nyt parempi ja sen puolesta olen voinut hieman käydä ulkona kiertelemässä ja pitkästä aikaa lehmiäkin harjailemassa. Tosin rapsutusta kaipaavia on laitumella niin paljon, että välillä joutuu hipsimään masun kanssa takavasemmalle turvaan rapsutusta kärttäviltä lehmämammoilta.

Viime viikolla tilasin ihanan imetys/äitiyskorun paikalliselta kirppikseltä. Siitä lähtien se onkin roikkunut ahkerasti kaulassa niin kotona kuin menossa mukanakin. Tässä korussa on hieman jujua, sillä bda -vapaasta, kestävästä silikonista valmistetut helmet on mukavia vauvan käsiin näperrettäväksi imetyksen aikana. Kestävä ja elintarvikekelpoinen silikoni sopii myöhemmin myös pienten ikenien ja hampaiden jyrsittäväksi ikenien kutinaa helpottamaan. Näin kivaa korua tulee takuulla käytettyä muulloinkin. Tässä jo suunnittelin toisenkin korun tilausta, tai sitten tilaan itse värkkejä, jotta voidaan pikkuneidin kanssa näitä näpertää omaksi iloksi.

En enään malttaisi odottaa, milloin alla näkyvät bandatöppöset pääsisi pujottamaan pieniin jalkoihin. Nyt on jo kassit ja laukut pakattuna valmiiksi, jos äkkilähtö SVO:n suuntaan tulee yllättäen.

Myös tilaamani babynest kotiutui viime viikon lopulla. Kankaaksi valitsin Marimekon Vatruskan, jota nyt löytyy muistakin vauvanhoitokamppeista. Pesästä ompelija ompeli hieman normikokoista babynestiä isomman, jotta kaksi kyytiläistä mahtuu paremmin pesään nukkumaan. Niin pehmoinen ja muhkea, että kyytiin olisi ihana käpertyä itsekin, jos suinkin mahtuisi. Mutta ei toivoakaan. Tässä aletaan olla sellaisissa mitoissa, että pois alta risut ja männynkävyt. :) Kyseinen ompelija löytyy instagramissa nimellä madebygarchi, joten kannattaa käydä vilkaisemassa, mitä kaikkea ihanaa sivulta löytyy.

Vuorostaan vanhin lapsista on kuumeessa ja sohvalla rötkötellään vieretysten pienemmän välillä katsellen netflixistä Pokemonia ja minä kulutan aikaani katselemalla aiemmin ostamaani juuri hehkeimmillään rehoittavaa kukkakimppua. Myös netissä olevat vauvaryhmät ovat kivasti koukuttaneet ja ihanaa on lukea, kuinka muille pienokaisia putkahtelee yhtä kyytiä. Kai se oma vuorokin jo alkaa lähellä olla. Vaikka taitaa tuo kukkakimppukin ehtiä kupsahtaa, ennen kuin vauvojen syntymä on taputeltu. Tälle kuluvalle viikolle on sovittuna viimeinen kontrollikäynti ja ensi viikolle on sovittu aika sectioon, jos sitä ennen ei kaksikko löydä omatoimisesti ulostuloreittiä. Eli kauaa tässä ei nyt voi enään millään voi mennä. Käyrillä on jouduttu käymään useanpana iltana ilmeisesti B -vauvan liikkumattomuuden vuoksi ja vähän alkaa jo väsyttämään ne reissut, kun aikaa kuluu aina pitkien matkojen vuoksi useampi tunti. Autossa istuminenkaan ei ole enään mitään herkkua. Toki pääasia on, että kaikki sielä hyvin on ollut, vaikka toinen toista vaisunpi kaveri onkin. Millään ei malttaisi odottaa päästä näkemään keitä sielä masussa piileksii.

Nyt on perunakin nostettu maasta. Tosin suurelta osin perunamaalle ehtivät naapurit nostopuuhiin ja meiltä isännyys loppuhuipennukseen. Minä istuskelin tyhjän perunalaatikon päällä kuulumisia vaihtaessa ja nostaminen jäi toisten tehtäväksi. Naapureiden kanssa yhteinen perunamaa ei tuottanut kummoista satoa, mutta sitäkin maukkaampia tänä vuonna perunat ovat. Kasvihuoneen takana mullassa vielä yksi penkillinen perunaa, joten saa nähdä mitä sieltä nousee vai onko sato yhtä heikkoa. 

Pienemmät olivat pellolla mukana ja innokkaasti jaksoivat perunoita noukkia. Kirpsakka omena sai silmät kippuralle.

Pakko laittaa teillekin nähtäväksi, mitä meidän siitossonni laitumella taas puuhastelee. Eli maitovarkaissa ovelasti lehmän takajalkojen välistä. No onhan sekin rungoltaan aika pieni vielä, mutta ei sen tarvisi kyllä tottavieköön käydä kenenkään vasikan maitoja varastelemassa. Mur. Miettikää miltä se näyttää sitten, kun tuplaa tuosta elopainonsa ja on puolta isompi kooltaan kuin varkauden kohteeksi joutuva lehmä.

Täytyypä miettiä Messingille turpaan asetettavaa imemisen estäjää, jotta moinen huono käytös saadaan pikaisesti loppumaan. Tämän käyttö perustuu siihen, että kun se menee lehmän utareelle vedintä etsimään, samalla noilla piikeillä lehmän tissiä pökkimään se saa takuulla tuntea sorkan otsassaan ennen imemiseen asti pääsyä. Kaikilla ei toimi tämäkään, mutta kai sitä pitää kokeilla. Monta vuotta sitten meillä oli lehmä nimeltä Pimu, joka harrasti tätä samaa, epätoivottua muilta lehmiltä varastelua. Vihaisen luonteensa vuoksi se saateltiin teurasautoon ja moneen vuoteen samaa käytöstä ei ole ollut havaittavissa ennen nykyisen sonnin touhuja. Messingille kuitenkaan teurasauto ei ole vaihtoehto, vaan tämän sonnin kanssa meidän tulisi tehdä yhteistyötä vielä useampi vuosi eteenpäin. Kun sitä komensin aidanreunalta, se otti päänsä pois lehmän jalkovälistä, irvisti minun suuntaan turpa maidosta valkoisena ja jatkoi tuohujaan. Hävytön kapistus!

Kirjoitteluinto tänne nyt hieman laantunut ja hommaakin tuntuu aina vaan riittävän, vaikka kuinka niitä hiljakseen pois tekeekin. Mietinkin jo, että nukun loppuajan siihen asti kun vauvat syntyy. Yönukkumiset kun ei onnistu, niin jospa sitten päivät käyttäsi suosiolla siihen hommaan. Tosin nyt nautitaan kahden keskeisestä ajasta kipeänä olevan poikasen kanssa ja vaan olla möllötetään sohvalla.