Niinhän siinä sitten taas pääsi käymään, että pikkuneitien mittariin ropsahti tänään kuukausi lisää. Nyt siis jo 8 kuukautta ollaan saatu viettää suurperheen elämää. Vaikka ajankäyttö on mennyt ihan uusiksi ja omasta ajasta saa enään vain haaveilla, on elämä mennyt juuri sitä polkua, mitä on pitänytkin. Antoisaa, ihanaa, välillä väsyttävää ja rasittavaakin, kasvattavaa ja ehdottomasti päälimmäisenä tunteena on kiitollisuus näistä jokaisesta viidestä murusesta. Vaikka välillä väsymys painaa ja pinna isompien lasten kiukkuiluun ei aina olekkaan tarpeeksi pitkä, on se osa äitiyttä ja elämää. Välillä kiukkuillaan ja sitten halitaan. Kesä tulee ja arjen aikataulut siltä osin helpottavat, joten siltä osin rennoissa fiiliksissä kohti kesää.
On myös ihana nähdä ja vierestä seurata, kuinka vahva side isommillalapsilla on pienimpään kaksikkoon. Aina pitää olla pusuttelemassa, silittelemässä, sylissä pitämässä ja käsi kädessä. Aamun ekat pusut ja illan viimeiset pusut lapsilta painuvat pikkusiskojen poskiin. Vieläkin tulee päivittäin nahinaa, kuka saa pitää vauvoja sylissä kun kaikki haluaisivat yhtä aikaa.
Kovasti on kasvettu ja hirmuisesti uusia taitoja opittu. Nyt jo Hulda vähän istuu ja konttaakin puolivahingossa. Hilda etenee ryömimällä ja kierimällä. Pinsettiotteet löytyy jo molemmilta, mikä tarkoittaa joka päiväistä imuroimista ja mieleellään kahteenkin kertaan.
Enään ei ole pätkääkään epäselvää, että tämä kaksikko yhteisestä istukasta huolimatta olisi identtisiä. Ei ole. Täysin eri näköiset ja luontoiset vauvat nämä ovat. Hilda nykyään nauravainen ja Hulda enemmän totinen, vaikka kyllähän sekin ääneen nauraa rätkättää kun tutut kasvat tulee vastaan. Neiti 4vee saa ne kovaäänisimmät räkätykset temppuilullaan.
Kyllä meidän kummivalinnat on jälleen osuneet hyvin nappiin, sillä ovat mukana vahvasti vauvojen elämässä. Siinä ei ikää katsota, rakkaita kummeja jokainen vanhimmasta nuorinpaan. Ja mikä parasta, heitä ei tarvitse pyytää, vaan soittavat ja kysyvät että saako tulla. Ja tottahan se on, että lapsiin saa tosi hyvän ja syvän yhteyden, kun paljon on tekemisissä ja lasten elämässä vahvasti mukana.
Nytkin olivat viikonloppuna kaksin kappalein lapsikatrasta hoitamassa, jotta me aikuiset saadaan purettua tekemättömien hommien listaa. Koska pikkuväellä oli huippu hoitajat, saatiin hommia hyvin tehtyä eteenpäin peltohommista aidan korjaukseen ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.
Pillistä on moneksi!
Olen joskus ennekin kirjoittanut, että olen ihan heikkona pieniin varpaisiin. Niillä sitä kohta juostaan ja lujaa.
Viikonloppu melkein jo mennä sujahti. Serkut lähtivät kotiin päin ja nyt olisi tarkoitus laittaa vauvat päikkäreille ja vilkaista kasvihuoneen suuntaan. Sille pitää näyttää ensimmäiseksi painepesuria ja multien vaihtokin on ajankohtaista. Isäntä ajoi lantalan tyhjäksi, mutta juuri ehdin huikata, että muistaa jättää kasvihuoneeseenkin kasan palanutta lantaa, ennen kuin se olisi kokonaisuudessa hävinnyt peltojen ravinnoksi. Ei ole kyllä tänä keväänä ollut samanlaista intohimoa kasvihuoneen kimppuun, kun ekaa kertaa itse en saanut aikaiseksi taimia siemenistä kasvattaa. Mutta toisaalta on niin kylmääkin ollut, että eivät ne olisi vielä kovaan kasvuun päässetkään. Kuukausi sitten istutetut kasvit ovat navetan lasilla päässeet hyvään aluun, mutta siinäpä se sitten onkin. Nyt haaveissa reissu puutarhalle taimien hakuun. Kyllähän sieltäkin taimia saa ja niitä ihania kesäkukkia!
Isommilta sisaruksilta kysyttiin, pidetäänkö vauvoille juhlat tänään illemmalla ja yhdestä suusta tuli vastaus: JOO!!! Eli jotain kivaa illaksi siis tiedossa. Kerranhan sitä vaan 8 kuukautta täytetään ja yhden vuoden rajapyykin jälkeen juhlitaan vain täysiä vuosia.
Mukavaa sunnuntaita teille kaikille. <3
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.