Niitä on meidän reiluun viimeiseen viikkoon mahtunut yllin kyllin. Viime viikonloppuna käytiin hieman juhlistamassa lasten serkkua ja tällä kertaa isännän puolelta. Sattui niin sopivasti sateinen päivä, niittokone remontissa ja meille kaikille tauko kotona kykkimisestä oli enemmän kuin paikallaan.
Lapset löysivät serkuistaan heti leikkiseuraa ja puitteet leikkeihin vanhalla, metsäskeskellä sijaitsevalla maatilalla oli siihen ihan huiput. Toivottavasti saan edes ripauksen sitä tunnelmaa haalittua näihin kuviin.
Pojilla oli hieman villimmät keikit ja tytöillä omansa.
Isoimmat serkkutytöt viihtyivät vauvoja viihdyttäen ja niinpä meille aikuisille jäi mukavasti aikaa vaihtaa kuulumisia. Ihan liian harvoin tulee käytyä ja nähtyä, kun aina sitä on niin olevinaan töissä kiinni.
Päivä kului liian nopeasti ja illalla piti jättää haikeat hyvästit.
Kotosalla ollaan puuhasteltu syyshommia, mitä sateen välissä ollaan ehditty. Toki välillä sateellakin, mutta rankimpien kuurojen osuessa kohdalle perheen pienimmät ovat viihtyneet sisätiloissa tai terassin suojassa torkkuja vedellen. Ollaan kierrelty aitoja korjailemassa ja kas kummaa kun loppukesän aikana ylimääräistä tavaraa on kertynyt hieman sinne, tänne ja vähän tuonnekin.
Alkuviikosta pienin kaksikko sairasti kuumeilua, mikä todennäköisesti johtui kummallakin hammasrivistön leviämisestä. Nyt uusia hohtavan valkoisia ja teräviä minilecoja putkahtelee kuin sieniä sateella. Sekös välillä sitten harmittaa ja on aiheuttanut öisiä itkuja.
Blogin naamakirjasivustolta löytyykin videopätkää traktorikyydistä ja instagramin puolelta neidin laulupätkää Antti Tuiskun kipaleesta "En kommentoi."
Aivan takuu varmasti pienin kaksikko nukahtaa joka kerta rattaisiin, vaikka edellisistä nokosista ei olisi aikaakaan ja tutit olisi jätetty turvallisesti kotiin. Se on se traktorin tasainen hörinä ja mukavasti pomppiva kyyti. Nuffin kyyti.
Vaikka kotona kyykitään milloin jos minkäkinlaiset rytkyt niskassa, on ihmisten ilmoille lähdössä ihan omat (vaikkakin mukavat) haasteensa. Nämä haasteet koskee meidän perheen osalta kylläkin vain innokasta kerholaista. Vaatteita suunnitellaan jo edellisenä iltaja ja kaiken pitää olla just eikä melkein. Goldikin on vielä täälä meillä, vaikka tuskin enään kovin montaa viikkoa. Syksy kun pukkaa päälle, on silläkin aika taas siirtyä pikkuhiljaa omaan kotiinsa kotilauman luokse.
Niinkuin otsikossa jo mainitsin, on tullut taas herkuteltua välillä hieman liiankin usein. Kasvihuoneen viimeisiä kesäkurpitsoita on tullut testattua niin pizzoihin, paistoksiin kuin piirakoihinkin.Ikisuosikkina kesäkurpitsa- lasagne pestolla tai pinaatilla höystettynä. Molemmista löytyy ohjettakin täältä blogista jos joku innostuu kokoilemaan. Kesäkurpitsaiset lopputulokset ovat olleet ihan huippuja, mikä tarkoittaa että jatkossakin kesäkurpitsasiivuja tulee hyödynnettyä pizzoissa. Ja ihan hassua se, että muutama vuosi sitten en ymmärtänyt kesäkurpitsan päälle sitten yhtään ja nyt se on ihan kesän lempparikasvisten kärkikahinassa.
Pieni suola -ja pippariripaus pintaan, ripaus juustoraastetta ja lopputulos on takuulla hyvä ja maukas. Oletteko kokeilleet?
Muutenkin näin ilmojen viiletessä ja hämärän saapuessa keittiössä puhaltaa syksyiset ruokatuulet; erilaisia pitkään haudutettavia patoja, pizzoja, piirakoita, keittoja ja ehdottomasti kasvimaalta poimittuja juureksia näissä kaikissa sopivassa määrin höysteenä käyttäen! Pitkästä aikaa taas into kokkailuun ja uusien reseptien kehittelyyn on syntynyt. Sitä täytyy hyödyntää ahkerasti ennen kuin into taas hetkittäisesti hiipuu.
Eilen saatiin vauvojen kanssa vieraita. Minä niin kaivattua keskusteluseuraa ja samana vuonna syntynyt kolmikko toisistansa sitten hieman kinasteluseuraa. Yllätys, yllätys, että piirakkaankin löysi kesäkurpitsa poikineen.
Kinkkua, purjoa ja kesäkurpitsaa. Kokeilusta tuli niin herkku, että tätä on tehtävä toistekkin.
Iltasella sain vielä ystäväni toimesta sangollisen suppiksia. Ai että, tänään saapuville vieraille tarjolla ainakin sienipiirakkaa ja sienikastiketta. Jos ystäväni perheineen ei olisi niin innokkaita sienestäjiä, että kantaisivat metsästä sieniä yli oman tarpeensakin, taitaisi meidän sienisaalis jäädä hyvin laihaksi. Niin että iso kiitos taas A. <3
Lapset halusivat vielä illalla lähteä pelaamaan kavereiden kanssa jalkapalloa entisen koulunsa kentälle, vaikka koulun jälkeen jo kävivätkin jalkapallotreeneissä. Intoa siis piisaa ja hyvä niin. Vauvat nukkuivat sopivasti autossa ja minä putsasin kahden kuorsaavan nuhanenän röhinää kuunnellessa sieniä samalla kentän tapahtumia seuraillen.
Iltasella Evermatin ritilöille oli helppo kipata siivotut sienet ja laittaa pömpeli pöhisemään vajaaksi kuudeksi tunniksi kun mentiin nukkumaan. Lämpötilan säätö, ajastimen selkeä käyttö ja lisätasoina toimivat kuivausritilät olivat ne viimeiset meriitit, joiden vuoksi valitsin muutama vuosi sitten juuri kyseisen kuivurin. Hintataso oli myös keskitasoa, sillä kuitenkin käyttö painottuu ainakin toistaiseksi vain syksyyn. Halpiksiakin tarjolla on, mutta käyttökokemuksia netistä etsiessä ne eivät olleet kovin kaksisia kehuja saaneet. Kun kasvikuivurin hankin, ei sen jälkeen ole tullut pakastimeen enään paisteltua sieniä kertaakaan.
Iso plussa kuivaamisessa on toki se, ettei pakastin tilaa kulu sienien säilömiseen, mutta ennen kaikkea kaikki maut pysyvät tallella, kun niitä ei pannulla nesteitä irrottaessa huuhdota alas viemäriin. Varsin helppokäyttöisiäkin sienet ovat kuivattuna ja murustettaessa ne on helppo kipata vaikka jauhelihakastikkeen ja sämpylätaikinan sekaan. Ja kyllähän se kuivattuja sieniä täynnä oleva lasipurkki puuhellan päällä on ihan kiva katsellakin. Ei tarvii kaappitilaa käyttää sienien säilyttämiseen. Lappu kaulaan ja muistaa minkä vuoden sieniä missäkin purkeissa on. Kuivattu sieni säilyy kannellisessa purkissa vaikka vuosia. Meillä kyllä syödään sieniä varsinkin kastikkeen muodossa niin usein, että monen vuoden takaisia sieniä ei kyllä jäljellä ole. Kunnon naudanpihviä ja sienikastiketta ei voita mikään. :)
Kuivuri oli naapurissa lainassa muutaman viikon ja kun se palautui, oli mukana kaksi vähintäänkin mielenkiintoista kuivaruokaopasta. Vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea voikaan säilöä kuivaamalla: lihasta keräkaaliin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Tästä aiheesta pitää kirjoittaa ajan kanssa laajemmin ja ottaa kirjojen opit haltuun.
Aamusta kuului taas mölinää laitumen suunnalta. Amarantin sonnipoika oli eksynyt rantaan johtavalle tielle ilmeisesti yön aikana, sillä tissibaarin antimet maistuivat sille heti emon kanssa langan samalle puolelle päästyä. Melkoinen möllikkä oli siitäkin kesän aikana kasvanut.
Pihahommia ja ruoanlaittoa riittää tuleville tunneille, sillä meillä alkaa vielä tänään hieman myöhemmin viikonlopun kestävät talkoot. Reipashenkistä talkoo väkeä saapumassa useanpi autolastillinen, joten evästäkin tarvitaan useammalle ruokailulle ja niitä koitan tässä valmiiksi ehtiä tekemään parhaani mukaan, mitä nyt molemmissa lahkeissa roikkuvilta neitokaisilta pystyn.
Samalla olisi tarkoitus juhlistaa siskon synttäreitä ja hän toivoikin, että leipoisin jonkun hyvän kakun. Yrittäähän toki sopii, mutta lopputulos aina juuri sellainen kuin sattuu tulemaan. Hieman jänskättää, kuinka kylmää ja kuinka rivakkaa vesisadetta saadaan niskaan ulkosalla hääräillessä, mutta onneksi paljussa ja pihasaunassa pääsee sitten päivien päätteeksi hieman erilaiseen tunnelmaan oli kelit, mitä oli. Hauska viikonloppu tulossa siis!
Nyt toivottelen kaikille iloista ja leppoisaa viikonloppua!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.