Heipparallaa piiiiitkästä aikaa. Viime kirjoituksesta on hujahtanut jo useampi viikko, hups. Niinkuin varmaan huomaatte, meinaa kirjoitteluinto tänne olla hieman kadoksissa juuri nyt. Mutta, mutta muutamaan kertaan olen lomapostausta tässä kirjoitellut, mitä muilta hommilta olen ehtinyt ja tässä kuvia ja tekstiäkin melkoisen vaiherikkaasta lomasta.
Vasta sunnuntainahan päästiin reissuun, kun teurasauto kävi hakemassa lehmämammoja viimeiselle matkalleen. Sinne meni ihanaiset, valkopäiset sisarukset Aurinko ja Euroviisu. Myös lehmäksi ylifiksu, mutta ärhäkkäluontoinen Amaranth ja musta nuorempaa sukupolvea edustava Justiina. Olihan se haikeaa ja vaikeaa niitä autoon saattaa, mutta kuuluu tähän karjanpidon varjopuoliin. Vielä 5 tai 6 emoa minun pitäisi laumasta osata karsia pois ja vaikeaa on valintoja poistettavista tehdä. Taidetaan turvautua eläinlääkärin apuun ja vilkaista onko ketään sattunut jäämään tyhjiksi astutuksista. Mutta nyt loma-asiaa...
Sunnuntaina pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja suunnattiin Nokialle siskon perheen hoteisiin yhdeksi yöksi. Maanantaina kurvailtiin Vantaalle Jumbon ja Flamingon välittömässä läheisyydessä olevaan Holiday in- hotelliin, joka toimi majapaikkana kolmen päivän ajan.


Ystäväperhe oli jo etukäteen lomailemassa samassa osoitteessa, mikä tiesi mukavaa seuraa niin lapsille kuin aikuisillekin. Flamingon aalloissa lilluttiin porukalla ja iltasella nautittiin ravintolan antimista. Erityisen speciaalia oli viettää ystävän kanssa kahdestaan pieni yöllinen (lapsivapaa!) hetki hotellin ravintolassa suklaakakkua herkutellen. Alkaa meinaan noiden taaperoiden kanssa elämä olla sen verran hektistä, että pieni lapsivapaa hetki silloin tällöin on ihan paikallaan. Ja kun sen saa viettää rakkaan ystävän kanssa, niin aina parempi.

Tiistaina aamuisen shoppailukierroksen jälkeen sanottiin ystäville heipat ja siskoni perhe eli lasten serkut saapuivat vuorostaan Flamingoon. Uimista, shoppailua ja syömistä. Keilaamassakin lapset kävivät. Ja kaksi pienintä pääsivät myös kylpylän poreisiin polskuttelemaan. Ihania muistoja ja kameraakin käytin allasosastolla ikuistamassa typyjen ekan kylpyläkäynnin.

Rousku

Joskus alkuvuodesta käytiin viimeksi Flamingossa ja saman norsun kärsän päällä kuvattiin silloinkin Rinkula.

Siinä saa olla silmät selässäkin, kun tämän revohkan kanssa lähtee pulikoimaan. Meinaa kädet loppua kesken, vaikka aikuisia olisi useanpikin mukana.


Melkein koko revohka kuvassa...

Keskiviikkona lähdettiin katsomaan kotipuolen ystävän vinkistä Koiramäen Pajutallille. Ihana, ihana paikka. Lapsille ei oltu kerrottu etukäteen, että kotikulmilta samainen ystäväperhe tulisi yllätyksenä paikan päälle ja ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset. Itseasiassa koko reissun parhaat ostokset tein juurikin pajutallin valikoimista. Ja ekat joululahjat kääräisin pakettiin aattoiltaa odottamaan. Onko teistä lukijoista kuinka moni käynyt täällä?



Syyskausi oli loppumaisillaan ja Pajutalli alkoi valmistautumaan pikkuhiljaa jouluun.



Eläimiä oli jos jonkinmoisia...

Lapset hullaantuivat namuvalikoimista

Ja minä sekosin viimeistään kahvilan yhteydessä olevasta myymälästä.

Kaveruksia kotipuolesta. <3

Upean pajutallin jälkeen mentiin ystävien opastuksella Helsinki- Vantaan lentokentän kiitoradan päissä olevalle kalliolle katsomaan laskeutuvia lentokoneita. Aika vaikuttavaa oli ja luultavasti lentäjien puseronliepeistä roikkuvista nimikylteistä olisi voinut lukea nimet, jos olisi ollut mukana hieman parempi putki kameraan. Flamingossa tulee vuosittain käytyä lomailemassa pariin otteeseen ja nyt tiedetään minne suunnataan jatkossakin hotellin ja kauppakeskuksen ulkopuolelle pyörimään.

Joltain nettisivulta oli nähtävissä minkä maalainen lentokone on laskeutumassa ja mistä päin se on tulossa. Tuonne joskus picnikille!


Täälä olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin, mutta oli heitettävä heipat hetkeksi ja käytävä vielä kylpylässä lillumassa ennen seuraavaa etappia.

Lentsikoiden laskeutumisesta haltioituneena kurvaus takaisin Flamingoon ja vielä vikkelästi viimeiselle uintikierrokselle lähti miehet lasten kanssa. Itse skippasin uinnin vauvojen kanssa ja mentiin siskoni nimpparilounaalle Amarilloon shoppailukierroksen päätteeksi. Reissun parhaat safkat oli kyllä ehdottomasti sielä. Tositositosi pitkästä aikaa oltiin missään kahdestaan ja kivaa oli. <3 Tai no toki pienimmät oli mukana, mutta niitä ei nyt laskettu.

Kaksi pienintä seuralaista vain naureskelivat syöttötuoleissaan vesimeloonia ja kurkkuja järsien. Jumbon laajasta valikoimista tuli tehtyä kivoja lastenvaatelöytöjä, vaikka järki sanoo, ettei yhtään vaatetta olisi tarvittukkaan. No vaatehullu, mikä vaatehullu. Ja mukavasti muutaman joululahjahankinnan sain ostettua lapsilta piilossa puukinkonttiin. Ai ai, sieltä se joulu lähestyy jo vauhdilla! Tässä vaiheessa lomaa oli kolmen päivän lillumisen jälkeen oli aika heittää hyvästit Jumbolle ja Flamingolle.

Päivä oli taittunut jo illan puoleen, kun kurvattiin vielä koko porukan voimin Linnanmäelle Valokarnevaaleihin. Oli kyllä hienosti toteutettu koko juttu ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tuli ihan sellainen fiilis, kuin olisi ollut jossain kotimaanrajojen ulkopuolella. Kummitustalon luona taisi olla ilmeistä päätellen aika jännät paikat lapsiröykkiöllä.


Upeita valoefektejä joka puolella

Porukkaa oli paikalla runsain mitoin, niinkuin oleettaa saattoikin.

Rannekkeita ei kukaan ollut innokas ottamaan, mutta muutama hurjapää kävi 75 metrin korkeudesta vapaalla pudotuksella alas rytisevää Kingiä testaamassa. Tähän minua ei saisi kirveelläkään, vaikka kuulemma on tosi hyvä laite. Käytiin kesällä Power Parkissa ja tämä oli isännälle kaikista mieluisin laite sieläkin... Maisemat kuulemma ovat vallan mahtavat. Uskotaan, uskotaan.

Serkukset. <3



Onko nämä syysloman aikaiset valokarnevaalit kuinka monelle tutut?

Kun valoja oli tarpeeksi ihasteltu ja väenpaljoudessa pyöritty, oli aika pakkautua autoon kohti Nokiaa. Joskus yhden jälkeen yöllä oltiin perillä ja kirjaimellisesti kaaduttiin sänkyihin... Ihana, vaikkakin rankemman puoleinen reissu pääkaupunkiseudellu oli takana ja Nukkumatti vei meidät kaikki välittömästi mennessään.
Torstaina päätettiin pitää välipäivä ihmisruuhkista ja vietettiin päivä siskonperheen kanssa. Pyysin, että veisivät meidät johonkin superkauniiseen metsään ja sitä saatiin, mitä tilattiin. Oi voi, kyllä sielu lepäsi, vaikka me aikuiset oltiin varauduttu hieman liian kevyin varustein viileään syysilmaan.

Kännykän kuvissa metsän upeus ei pääse oikeuksiinsa... Kaarnalaivoja rakentui vauhdilla.



Onneksi järkkärillekin taltioitui muutama otos... Metsänvartijana toiminut kääpiösnautseri Elli. Lehtikään ei puusta pääse tipahtamaan sen huomaamatta.





Sieniä tuola riitti jos jonkinlaisia.

Pojilla olikin ihan omat touhut ja leikit.

Metsäretkeltä lähdettiin isännän ja pienten kanssa hieman etuajassa pois toisten jäädessä vielä täyttämään sieniämpärit kukkupäisiksi. Tästä riemusta pienimmät eivät tienneet mitään, sillä molemmat nukkuivat reippaat neljän tunnin nokoset raittiissa ulkoilmassa.
Illalla lähdettiin vielä kyläilemään lapsuuden aikaisen ystävän perheen luona katsomassa heidän uutta, rempattua kotiaan, mikä näytti varsin hyvältä. Lapset löysivät yhteisen sävelen välittömästi ja jokaiselle riitti kaveria.

Hilda ja Hulda ihastuivat ystävän Elsa pupuun, jota minäkin lievästä kanikammosta huolimatta uskaltauduin pitämään sylissä. Olihan hän aika ihana tapaus. Kello taisi ylittää jo ilta kymmenen rajan, kun pakkauduttiin jälleen autoon ja luikittiin nukkumaan siskon luokse. Kiitos vielä V:t, oli ihana käydä ja tullaan toistekkin.
Perjantaina aamupäivällä vuorossa oli Idea parkin yläkerrassa sijaitseva Fun Park. Tämä oli lasten syysloman ykköstoive, jota piti päästä serkkujen kanssa toteuttamaan.

Kummitädit vei pikkuisia kuin viimeistä päivää ja arvata saattaa, että muutaman tunnin jälkeen tuli hyytyminen.

Sitten oli isompien vuoro hurvitella. Lasersota taisi viedä pisimmän korren Funparkin viihdykkeistä, vaikka muillekin vempeleille riitti käyttöä.

Isi-ihmisetkin innostuivat hurvittelemaan!

Ja vauvat saivat roppakaupalla uusia kokemuksia. Näistä tosin ei pienimmille muistojälkeä jää, mutta valokuvista voi myöhemmin katsella, minkälaisia puuhasteluja ollaan touhuttu milloinkin. Tosin pitäisi vaan saada tehtyä valokuvakirjoja, ennen kuin kuvat häviää jonnekkin teille tietämättömille.

Muutaman tunnin nokkaunien jälkeen oli taas virtaa touhuta. 8,5 tuntia sielä vierähti, eli täysi päivä. Siitäkin huolimatta kaikki isommat lapset lähdön hetkellä pyysivät, ettei ihan vielä lähdettäisi. :)


Lauantaina loma lähenteli loppuaan, kun päätettiin vielä lähteä Linnanmäen valokarnevaaleista hullaantuneena tsekkaamaan Särkänniemen Karmiva Karnevaali.

Tälläkertaa pienimmätkin pääsivät ekaa kertaa oikean huvipuiston laitteita kokeilemaan. Vanhoissa autoissa riitti tarpeeksi jännitystä.

Niinkuin jo karmeiden karnevaalien nimikin kertoi, oli Särkässä totutusta hieman toisenlainen fiilis. Luurankoja ja rekvisiittaa riitti joka puolella.



Särkänniemen tämän vuotinen uutuuslaite Hype pääsi heti testiin. Se taisikin olla suosituin laite, sillä useammat kierrokset isäntä siinä päivän mittaan kieppui sukulaistyttöjen kanssa. Jonoja ei ollut lähes yhtään, sen kun käveli laitteisiin suoraan sisään, mikä sopi kyllä loistavasti.


Ja koska teemana oli karmea karnevaali, oli zompejakin paikalla useita erilaisia. Aika hirveitä kyllä olivat, mutta ei isommat lapset näitä osanneet pelätä ollenkaan, kiitos meidän joka vuotisten Halloween pippaloiden. Taitaa olla niin hyytävän näköistä sakkia kotonakin Halloweenjuhlien aikana, että nämä oli ihan peruskauraa. :)

Yhteiskuvat piti napata!



Tämä alla oleva rouva oli kyllä aikas karmea...


Rekvisiitat oli kunnossa ja hienosti toteutettu koko karmeiden karnavaalien teema.



Autolastillinen niin kovasti rakkaita. <3

Kummitädin kainalossa on helppo hymyillä. Ainainen ikävä vaivaa, kun niin harvoin nähdään.

Illan hämärtyessä zompitkin alkoivat vaikuttavaan astetta jännemmiltä...


Pienimmille alkoi istuskelu rattaissa riittämään ja tuli aika lähteä majapaikkaan.
Kun sunnuntaida kotiuduttiin, oltiin jonkin verran poikki koko sakki. Olis tehnyt mieli nukkua viikko putkeen... Paljon tuli nähtyä ja koettua ja mikä tärkeintä: kaikilla ja varsinkin lapsilla oli kivaa. Yllättävän mukavaa oli reissata pieninpienkin kanssa, vaikka toki se vähän lisähaastetta toikin.
Mutta nyt vihdoin viimein kun tämän saan julkaistua, on samalla aika jo valmistautua seuraaviin kekkereihin! Täälä ollaan kainaloita myöten jauhoissa leivottu zompipipareita, lepakkokeksejä ja ällökakkua. Pitkästä aikaa on palju lämpenemässä ja saapa nähdä minkälaisia lepakoita sinne eksyy illan mittaan.
Mukavaa viikonloppua, raikasta marraskuuta ja ripauksen hyytävää Halloweeniä jokaiseen kotiin!