tiistai, 25. huhtikuu 2017

Simaa ja muuta kivaa

huhti22%2C11.jpg

Niin kuulkaas ne asiat loksahtelee mukavasti paikoilleen ja puolipilvisestä kelistä huolimatta aurinko paistaa taas risukasaankin. ☀️Eilen illalla käytiin hakemassa traktori kolmatta kertaa huollosta ja nyt on vaihdettu kytkimen lisäksi tiivistesarjat ja jotkut pumput ja sylinteritkin. Pelitti kuulemma kone isännän mielestä paremmin kuin hyvin -ainakin kotimatkan ajan. Nyt pidän täälä peukkuja, että tätä iloa jatkuisi mahdollisimman pitkään ja se toimisi myös tosipaikan tullen. Aamusta hetihän se testiin pääsikin paalikuormanhaun merkeissä.🚜

Toisekseen meidän lannanluonti käsipelillä taisi tulla päätökseen. Yön pimeinä tunteina navetasta saapui likainen ja väsynyt  toinen puolisko, mutta onnellinen virne kasvoillaan: Taas toimii. Sanoi, että huoltomiehen tuloa ei jäädä moneksi päiväksi odottelemaan ja sai sen korjattua itse. Tilanne ei ollut loppupeleissä niin paha, miltä alkuun näytti. Katkennut pultti ja joku vääntynyt rauta... Sylinterin kiinnikeet oli pettänyt ja sekin oli lipsahtanut pois paikoiltaan. Osat löytyi kotoa varaosina ja huoltomiehelle sai laittaa viestin että poistutaan jonosta. Kylläpä sitä taas parin päivän lappamisen jälkeen osaa arvostaa konetta, joka hoitelee hommat napin painalluksella. Enkä minä ole edes päässyt vauvanhoidolta apuun siinä määrin, mitä olisin halunnut. Täytyy kyllä sanoa, että olisi tuo remontti ( niinkuin moni muukin) jäänyt tekemättä, jos homma olisi minulle jäänyt.  Oma ymmärrys tuollaisten koneiden korjauksista ja toiminnasta on kyllä varsin heikkoa. P###akoneen osalta taas säästyi siis "pitkä penni asuntolainaan", kun korjaajaa ei tarvittu, mutta taitaa ne sentit siitä huolimatta valua traktorinkorjaajan taskuun. Mutta kyllä kuulkaa helpottaa, kun asiat järjestyy.

huhti22%2C21.jpg

Aamuseiskan jälkeen toista kertaa poikiva Lakka sai vasikan ja sillä näytti menevän touhut sen kanssa paremmin kuin hyvin. Maitobaarin antimet vasikka sai käyttöönsä ja parikymmentä minuuttia syntymänsä jälkeen, vaikka kovin huteraa meno alkuun olikin. Nyt poikimista odottelevien joukko on vähentynyt reippaalla tahdilla ja enään kymmenkunta emoa jäljellä. Mukavasti saadaan nyt myös kaikki poikimaketat takaisin käyttöön tämän päivän aikana lantakonerempan valmistuttua.

Hienoinen huoli on ollut viime viikonloppuna jättikokoisen vasikan poikineen Satun Omega- vasikasta. Se kun on ollut valtavirrasta poiketen noiveaa katseltavaa. Joskus ennenkin tosi isoilla vasikoilla on ollut samaa ongelmaa, luultavasti verensokerit heittää, niinkuin isokokoisilla ihmisvauvoillakin. Aamulla kuitenkin näin sen jo kirmaavan muiden vasikoiden kanssa häntäpystyssä loikkien. Hyvähyvä. 🐮

Niinkuin joku postauksen ylimmäisestä kuvasta saattoi päätellä, laitettiin Huldan kanssa sima tulemaan ensiviikonlopun vappua varten. Ihan perinteistä simasta poiketen kokeiltiin nyt ekaa kertaa lime -rosmariinisimaa.  Eilen sitä jo hieman maistelin ja lisäsin vielä ripauksen sitruunaista makua yhden sitruunan mehun verran alkuperisohjeesta poiketen. Nyt siis vielä hyvin ehtii tehdä kotitekoista simaa viikonlipun juhlaan! Päihittää mennen tullen kauppojen simat. Tässä helppo ohje Dan succerin sivuilta:

huhti22%2C16.jpg

Lime-rosmariinisima

Ainekset

4 luomulimettiä
6 vahvaa rosmariinin oksaa
250 g Dansukker Fariinisokeria
250 g Dansukker Taloussokeria
4 l vettä
1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)
Pullotukseen
sokeria, rusinoita

 

1. Leikkaa kahden hyvin pestyn limetin vihreä kuoriosa terävällä kuorimaveitsellä lastuiksi. Purista kaikista limeteistä mehu. Huuhtele rosmariininoksat huolellisesti kylmällä vedellä.

2. Pane sokerit isoon astiaan.

3. Kuumenna puolet vedestä kiehuvaksi. Lisää limetin kuoret ja rosmariini joukkoon, kiehauta ja kaada koko seos sokerien päälle. Anna sokerin liueta. Lisää loput vedestä ja limettimehu joukkoon.

4. Pane sokerit, rosmariininoksat, limetin kuoret ja mehu puhtaaseen isoon astiaan. Kiehauta puolet vedestä ja kaada aineksien päälle, anna sokerin liueta. Lisää loput vedestä.

5. Anna siman jäähtyä kädenlämpöiseksi ja sekoita sitten nestetilkkaan liuotettu hiiva joukkoon. Anna siman käydä huoneenlämmössä noin 1 vrk.

6. Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria ja muutama rusina. Pane pullot jääkaappiin.  Sima on valmista vajaassa viikossa, kun rusinat nousevat pintaan.

Paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa, älä käytä liian tiukkaa korkkia.

Säilytä sima jääkaapissa ja käytä noin viikon kuluessa.

 

Minulla oli ihan mainio simanvalmistus seuralainen.huhti22%2C10.jpg

Toivottavasti sima on yhtä hyvää, kuin ennakko-odotukset lupailee. 🥂

huhti22%2C12.jpg

Tänään sitten saadaan pullottaa sima tekeentymään.

Tuleeko teidän tehtyä simaa? Ja jos tulee, niin ihan perinteistäkö vai kokeiletteko uusia makuja? Ja löytyykö teiltä millaisia vappuperinteitä?

Nyt alkaa pinnasängystä kuulumaan tuhinaa ja pikkuneidit heräilee yöuniltaan. Pitkästä aikaa neiti 4vee lähti päiväksi hoitoon kavereita moikkaamaan. Eilen mietin mitä päivä tuo tullessaan, mutta nyt ainakin vaikuttaa tosi hyvältä. 👍🏻

Mukavaa tiistaita teille jokaiselle ja erityiskiitos kaikille viimeaikoina kommentoineille lukijoille.

maanantai, 24. huhtikuu 2017

Kaikki hajoo...

Nyt tässä alkaa jo ihan naurattaa, kun tuntuu että kaikki hajoaa. Eikä vaan tunnu, vaan hajoaa. Jääkaappi on menossa vaihtoon, kunhan kaupoille päästään, samoin liesi vetelee viimeisiään. Hankalaa paistaa sillä vaikka pizzaa enään, kun kierto ei toimi ollenkaan. Läppärinkin kanssa huono onni osui kohdalle. Onneksi nyt puhutaan koneista eikä kuitenkaan ihmisistä, vaikka selkävikaisina saadaan hieman molempien selkien puolesta nyt töiden lisääntyessä jännittääkkin.

Sitten hajosi vähän muutakin, kuten jo vuosikymmeniä kiitollisesti palvellut litistemylly, jolla viljaa hienonnetaan navetassa eläimille sopivaan muotoon. Se saatiin uusittua muutama viikko takaperin. Seuraavaksi oli traktorin vuoro. Monen monta viikkoa jouduttiin odottamaan sen huoltoon pääsyä ja vihdoin viimein kun se kytkinremontista +muutaman muun kuluvan osan vaihdosta kotiutui, kesti sitä riemua hulppeat neljä päivää kun se jo kyydittiin lavetilla pikavauhtia takaisin korjaamolle. Esitin varovaisen toiveen, että se saataisiin toimintakunnossa pikaisesti takaisin kun se kerran on meidän ainut ja ihan joka päiväisessä käytössä oleva, etukuormaajalla varustettu traktori. No pikaisesti saatiinkin, kun kaksi päivää myöhemmin merkkihuollon remonttimies ilmoitti, että valmista on. Lähes siltä seisomalta lähdettiin traktoria noutamaan, minä siis viemään isäntää korjaamolle autolla koko lapsikatras kyydissä, jotta voi ajaa sieltä traktorin kotiin. Sitä riemua kestikin hulppeat puolituntia kotiinpääsyn jälkeen, kun isännältä tuli muutamalla r-päällä höystetty puhelu. Rikki taas, siis TAAS! Ei muuta kuin lähes saman tien lapset autoon takaisin ja jälleen reippaaksi tunniksi autoon. Arvata saattaa, etteivät puuhasta olleet kovinkaan riemuissaan, kun edelliseltä reissulta oli juuri hetkeä aiemmin saavuttu. Tällä kertaa isi-ihminen sai traktorin sinne kuitenkin itse ajettua ja me vaan haettiin se autolla kotiin. Nyt ei ole enään kovin kova luotto korjaukseen tai yli päätään koko traktoriin. Isännyydellä ei millään kaiken muun homman ja poikimakiireiden lomassa ole aikaa, mahdollisuutta eikä ehkä aina kiinnostustakaan rassata koneita itse. Toki jotain niille saa itsekin tehtyä, mutta isommat remontit on teetettävä alan ammattilaisilla. Meillä kun ei ole kotona resursseja (eikä tuskin taitoakaan) pistää traktoria rungosta halki. Puuttuu myös isompiin remontteihin vaadittavat pelit ja pensselit. Kevät työt ja rehunteot edessä. Hmmm...  Ehkäpä meidänkin olisi pikkuhiljaa aika nykyaikaistaa hieman konekantaa tälle vuosituhannelle.

Ei tässä vielä mitään. Eilen aamunavetalla kuului sontakoneesta varsin mahtava paukaus. Äkkiä koneet kiinni ja vinkkasin isännälle, että jotain taisi mennä rikki. Viimeisessä ketassa meillä majailee nyt siitossonni Messinki, jota minä menin harjailemaan jotta isäntä pääsi rauhassa katsomaan mikä pamauksen aiheutti. No sontakoneen koko loppupää ei näyttänyt yhtään siltä, miltä olisi pitänyt. Kiitos, tämähän tähän jo muutenkin traktorittomaan arkeen kaivattiin. Samantien soittoa Pellonpajalle, josta hämmästyksekseni miesihminen vastasi pyhäaamuna. Meidän alueen merkkihuoltaja (ylläri pylläri!) kipeänä siis ja rästihommia muutenkin tiedossa, ennen kuin meille ehtisi tulla tuhon laajuutta tsekkailemaan. Kuulemma vuosia jo sen verran, että kannattaa uusia ennen kuin lähteä korjaamaan...  Saapa nähdä. Isäntä on kyllä ennenkin tehnyt aika ihmeitä reistaavan sontakoneen kanssa.

Mitä tällainen sontakoneen "irtisanoutuminen" meillä sitten käytännössä tarkoittaa? No ihan valtavaa määrää talikoitavaa sontaa ulos navetasta aamuin illoin. Nyt on siis kottikärryille työtä. Vahinkojen tarkempaa selvitystä varten navetan isompi puoli pitää ensimmäisiä poikimakettoja lukuun ottamatta saada tyhjäksi ja sonnipoikakin pääsi poikimista odottavien emojen pariin omaan aitaukseen siihen viereen. Ottikin aika reippaan puoleista hyppyloikkaa päästyään suurenpaan aitaukseen loikkimaan, eli siinä mielessä kiva juttu Messingille.

huhti22%2C15.jpg

Jotain kivaakin on  kyllä tapahtunut, sillä neljättä kertaa poikiva Jenni poiki eilen aamulla pikkuisen ja pirteän lehmävasikan. Ennen kuukautta tuli tämä pikkuvasu maailmaan, jos kirjanpitoni paikkansa pitää. Sonni kun nuo astumiset hoitelee, ei aina voi olla ihan 100 varma astumis ajankohdasta, vaikka kalenteriin kaikki laitumen tapahtumat koitankin mahdollisimman säntillisesti kirjata heiväkuusta lähtien. Tämä lehmä ei sitten ollut vielä poikimakarsinassa poikimista odottelemassa, vaan pyöräytti pikkuisen metsässä olevalle kuivitetulle alueella. Sieltä nämä muutamat "varkain" poikineet aina kuljetetaan navetalle traktorin etukauhassa emon kipittäessä perässä. No nythän meillä sitä kuormaajalla varustettua traktoria ei olekkaan, joten vasikka sai reippaamman puoleisen kottikärrykyydin navetalle. Meinasin revetä liitoksistani, kun isäntä juoksi kottikärryjen kanssa mutaista tietä eteenpäin lehmän juostessa huutaen perässä. Ei se varsinaisesti vihainen ollut, eikä vihaisen emon kanssa tällainen kyyditys onnistuisikaan, mutta tilanne oli jokseenkin koominen ja ainahan poikimahöyryissä oleva emo on hivenen arvaamaton. Mutta perille pääsi koko kolmikko ehjin nahoin.

Ja juuri hetki sitten poiki navetalla yksi lempparilehmistäni, Estella. Tämä on siinä mielessä muista poikkeava, että koska nämä yleensä poikisivat katseilta piilossa kaikessa omassa rauhassaan, tämä odotti malttamattomana navetalle sisäänpääsyä portin takana. Ja juoksujalkaa menikin poikimakettaan uutta ihmettä tekemään. Jos ja kun lehmä on kaunis, niin tämä on juuri sitä. Lämmin ja -lempeäkatseinen.

huhti22%2C18.jpg

Uunituore lehmävasikka.

huhti22%2C19.jpg

"Äiti voisitko paistaa lettuja? " Ei ollut ehkä ihan tänään suunnitelmissa, mutta kyllä nuo tietää mistä narusta vetää. "Vaikka sen kunniaksi, kun Estella poiki niin hienon vasikan..." No niinpä niin. Lettutaikina kohoamaan ja kyllä ne lettuset lakkahillolla ja kermavaahdolla täytettynä olivatkin loppujen lopuksi oikein hyvä piristys tähän päivään.

huhti22%2C22.jpg

Hyvät naurut saatiin myös siitä, että olin toivonut isännän kehittävän jonkun helpotusta tuovan työkalun vasikoiden siirtoon. Kaikki emot kun ei tykkää, että vasikoihin kosketaan. Ja on myös niitä, joita eivät koskemisesta välitä, mutta selkä mutkalla niiden siirteleminen alkaa tuntua alaselässä jo hivenen ikävälle. Isäntä ratkaisi ongelman ihan loistavalla tavalla kehittelemällä rumpuputkesta ja metallisesta harjanvarresta vasikkatyöntimen. Ei mikään kaunis kapistus, mutta jo ekoilla kerroilla testattuna aivan loistava! Selkä kiittää, emot kiittää ja vasikat kulkevat hellävaraisesti juuri sinne minne pitääkin. Ei muuta kuin vasikka "perspihtiin" ja menoksi.

huhti22%2C07.jpg

Muhkea mamma-Mustikka se vielä edelleen on yhdessä kasassa. Kovasti jo odotellaan jakautumista ja mahan ympärys se vaan kasvaa ja kasvaa... Poikimiset on kokonaisuudessaan mennyt loistavasti ja toivottavasti sama tahti jatkuu.

huhti22%2C20.jpg

Laitetaanpa kuva tännekin nähtäväksi, kuinka ihana,  kevään keltainen kukkaihanuus tulla tupsahti viikonloppuna meidän ruokapöydälle. Nyt on piristykselle tilausta ja tämä toimii siihen loistavasti. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle ystävälle.

huhti22%2C14.jpghuhti22%2C13.jpg

Mutta siis oikeastihan se on aivan sama, mitä romuja rikkoontuu, kunhan kaikki tärkeimmät pysyvät ehjänä ja elämässä mukana, niin perheenjäset,  ystävät, eläimet ja kotikin. Tässä viisi pientä rakkaintani, joista jokaisesta olen ikuisesti kiitollinen.

huhti22%2C23.jpg

No huomenna taas uusi päivä ja mielenkiinnolla odotan, mitä jännää se tuo tullessaan.

maanantai, 24. huhtikuu 2017

Pestolasagne

pestolasagne.jpg

Tämä oli sellainen "mitä kaapista sattuu löytymään" -kokeilu. Sen verran maukas kokeilu syntyi, että tekeminen ei takuulla jää tähän yhteen kertaan. Jääkaapissa pyöri paketillinen tuoreita pastalevyjä, joiden parasta ennen päivämäärä alkoi jo uhkaavasti lähestyä. Samaan sarjaan kuului purkillinen pestokastiketta. Pikkuneitien ruokapuuhista oli jäänyt ylimääräinen kesäkurpitsa ja pakastimia kaivellessa vastaan tulee aina pinaattipussukoita, niistäpä siis sapuskaa kehittelemään. Ja täytyy taas todeta, että vahingossa syntyy ne parhaat reseptit.

Pestolasagne

Kesäkurpitsaa

öljyä tilkka

2 sipulia

1pussi pakaste pinaattia

valkosipulia maun mukaan

1 prk Mutti -tomaattisosetta

1/2 kg rotukarjan jauhelihaa

mustapippiria

suolaa

yrttejä: esim. basilika, timjami, persilja

(tuoretta) pinaattia

-----------------------------------

Valkokastikkeeseen:

nokare voita

vehnäjauhoa

maitoa

reilu kourallinen juustoraastetta

suola, valko -ja mustapippuri

------------------------------------

Lasagnelevyjä tuore tai kuivattu

juustoraastetta


pestolasagne3.jpg

Kuullota äljytilkassa pilkotut kasvikset. Paista jauhelija ja mausta se suolalla ja pippurilla. Lisää pannuun myös tomaattisose ja muut ainekset. Mausta. Notkista vesitilkalla jos tulee liian paksua. Anna kiehua hiljalleen pannulla valkokastikkeen valmistuksen ajan.

Sulata voi ja lisää jauhoja pari ruokalusikallista. Sekoita ja lisää maito. Sekoittele, kunnes kiehahtaa. Lisää pippurit, suola ja juustoraaste. Nosta pois levyltä.

pestolasagne4.jpg

Kasaa lasagne tavalliseen tapaan. Levitä pestokastike yhden levykerroksen päälle ja lisää valkokastiketta.

pestolasagne5.jpg

Ripottele lopuksi päälle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Peitä foliolla, jos pinta meinaa saada liikaa väriä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

pestolasagne7.jpgpestolasagne2.jpg

Tämä maistuisi takuulla ilman lihaa myös kasvis-versiona.

pestolasagne1.jpg

Iloista ja aurinkoista alkanutta viikkoa jokaiselle!

lauantai, 22. huhtikuu 2017

Heipsis!

huhti22%2C02.jpg

Viime viikolla syntynyt, bandakarhun väritystä muistuttava Oivallus sai samalla värityksellä olevan kaverin: Sillä tällainen mustavalkoinen ihanuus oli ilmestynyt pari päivää sitten navettaan. Poikimiset siis jatkuu, vaikkakin onneksi hieman rauhallisempaan tahtiin, kuin pääsiäisviikonloppuna. Kaksi päivää tässä oli jo sellaisia, että yhtään uutukaista ei syntynyt, mutta tänään syntyikin oikea jättiläisvasikka siitäkin edestä. Varmaan lähes 60 kiloinen sonninjötikkä. Siitä täytyy ehdottomasti napsasta kuvaa myöhemmin ja puntarissakin se olisi mielenkiintoista käyttää pyörähtämässä. Omegaksi se ristittiin ja sen emällä Satulla on ollut muulloinkin taipumusta tehdä isoja jälkeläisiä. Tällä kertaa saatiin isännän kanssa ihan tosissaan kahdestaan vetää vasikkaa pihalle, ennen kuin jätti saatiin ulos pinteestä.

huhti22%2C03.jpg

Korvamerkkejä on saatu napsia pieniin korviin ihan urakalla. Emolehmien vasikathan on sellaisia, että jos merkin laitossa viivyttelee ei niitä saa enään muutaman päivän jälkeen kiinni. Eihän nuo kirkkaan keltaiset läpyskät yhdenkään vasikan ulkomuotoa korista, mutta kiitos Eu:n että ne ovat pakolliset. Toisaalta vasikoita olisi myös miltei mahdoton myöhemmin tunnistaa, ellei niitä olisi merkitty täysin tunnistettaviksi.

huhti22%2C01.jpg

Vaikka navetalla poikimisten suhteen ollaankin edetty maltillisesti, on tämän alla olevan emo- vasikka pariskunnan kanssa vietetty sielä aikaa tunti jos toinenkin. Vasikan elinehto on, että maitobaarin antimet maistuvat ja sielä osataan omatoimisesti käydä. Aina se ei kuitenkaan niin mene, vaan Eka -lehmän sonnivasikka se ei meinannut oppia juomaan sitten millään. Emo oli rauhallisuuden tyyssija, ei heilu eikä potki, mutta vasikalle koko utareen lähelle meno aiheutti paniikin. Siinä ei muu auttanut, kuin ottaa tuttipullo avuksi ja juottaa vasikkaa ensimmäiset päivät pakastimesta sulatetulla ternimaidolla. Kun oman pakastimen ternimaitoantimet oli kulutettu muutamaa pikkupussukkaa vaille loppuun, jouduttiin jo helpotusta ternimaidon loppumiseen soittamaan naapurista maitotilalta. Jokaisen juoton jälkeen vietiin vasikka vielä tissille, jotta yhdistäisi maidontulon emoonsa, mutta kauan ja monta juottoa se vaati, ennenkuin ekan kerran se saatiin muutama imu sieltä nappaamaan.

huhti22%2C04.jpg

Voisi kuvitella tissille viennin sujuvan tuosta vain, mutta tämä osasi kyllä olla kaikin puolin hankala. Pää ei millään meinannut laskea vetimien tasolle, vaikka mikään pahimman luokan riippatissi Eka ei olekkaan. Vasikalla täysi pakitus päällä koko ajan ja suu visusti kiinni. Voi huokaus, kun meinasi jo välillä usko loppua. Kahdestaan isännän kanssa sitä käytiin lukemattomat kerrat syöttämässä. Toinen piti vasikkaa kiinni, ettei pääse peruuttamaan ja toinen painoi pään alas, avasi suun ja laittopi vetimen suuhun. Siinä sitä sitten kiinni pidettiin, että edes muutaman minuutin imutti, eikä tarvinnut sen pelätä kuivuvan hengiltä. Vihdoin pikku hiljaa homma alkoi edistymään ja jätettiin pullojuottoa vähemmälle. Kun kunnon nälkä iski alkoi oman emon tarjoilutkin kelvata jo ihan uudella mielenkiinnolla. Kuitenkaan ei millään ensin oppinut, että sinne juomaan voi mennä ihan itsenäisestikkin, vaan lutkutti monesti tyytyväisenä emon kylkeä silmät kiinni, kunnes ihminen kävi sen utareelle työntämässä. 3-4 tunnin välein ympäri vuorokauden kun hommaa käytiin laittamassa alkuun, se oppi jo kun menin aidan taakse komentamaanettä sinne tissille voi mennä ihan itsekin. Ja tänään se löysi sinne kolmen tunnin kauenpaa sivusta seurattuna vihdoin ihan itsekin.  Huh. Kyllä jollain voi ottaa touhu koville, mutta kuolluthan se olisi emon täysien utareiden viereen, jollei reppanaa olisi autettu. Onneksi näitä vasikoita on tosi harvassa, viime vuonna taisi olla niin, ettei tuttipullolla tarvinnut juottaa yhtäkään vasikkaa, mutta sitä edeltävänä kesänä pullovasikoita oli erilkaisita syistä johtuen useampikin.

Minit on nyt kasvaneet jo midi -kokoon. Kovasti kurkkivat riippukehdosta, mitä ympärillä tapahtuu. Alkaa olla jo molempien kyytiläisten ollessa kyydissä sen verran ahdasta ja päät nousemaan kohti reunoja, että riippukeinu taitaa kohta puoliin lähteä johonkin muuhun vauvaperheeseen pienokaista viihdyttämään. On se vaan ollut ihan huippu! Äitiyspaketista pitäisi löytyä ehdottomasti vastaava kiikku lapsiperheiden elämää helpottamaan.

huhti22%2C06.jpghuhti22%2C05.jpg

Vauvat ovat saaneet ihan uutta ulottuvuutta kylpytouhuihin. Paljuun niistä ei vielä ole isompien sisarusten jatkuvista pyynnöistä huolimatta, mutta yhteisiä kylpyhetkiä kokeiltiin jo hyvällä menestyksellä. Itkuhan siinä tuli, kun pois ammeesta nostettiin.

huhti22.jpg

Kesäkurpitsasta on tullut nyt ihan lemppari ja siitä tulee tehtyä ruokaa eri muodoissa lähes päivittäin. Nyt saa jo maukkaita kurpitsoita kaupoista joten kannattaa kokeilla! Aika monelle kesäkurpitsa ruoanlaitossa on vieras, mutta suosittelen sitä ennakkoluulottomasti kokeilemaan! Oi voi, en meinaa malttaa odottaa. että kurpitsoita pääsee hakemaan omalta kasvimaalta. Niitä voi muuten kasvattaa vaikka parvekkeella tai kuistilla ämpärissä, jos oma kasvimaa puuttuu.

Täytetyt kesäkurpitsat ja paprikat hävisivät vikkelästi parempiin suihin, eikä pakastimeen niitä ehtinyt yhtään ennakkosuunnitelmista huolimatta. Kiireisinä päivinä meinaa ruoanlaitto venyä iltaselle, sillä lapset syövät arkisin koulussa tai kotona ollessaan lounaaksi usein edelliseltä päivältä jääneitä ruokia. Sitten itse nälkäisenä tulee vedettyä ihan mitä sattuu ja terveellisyys ainakin kiireessä tuntuu unohtuvan lahjakkaasti. Kun valmiina olisi jotain hyvää ja kasvispitoista ruokaa, ei hiilarimättöä tuisi syötyä yhtään niin paljoa. Parhaimpia kesäkurpisareseptejäni löytyy muuten blogipilven kohdasta "kesäkurpitsa."

huhti06.jpghuhti05.jpg

Salaatteja kyllä tulee onneksi tehtyä usein iltaisin. Lapsille salaatti ei ruoaksi käy, vaikka heistä jokainen kahta pienintä lukuun ottamatta onkin salaattia oppinut pienessä määrin syömään. Itse voisin elää hyvillä ja ruokaisilla salaateilla. Lohisalaatti keitetyillä kananmunilla höystettynä vie isommankin nälän mennessään. Pitäisi kehitellä taas jotain uusia salaattiversioita, sillä niin usein tulee syötyä samoja totuttuja keskenään vain järjestystä vaihdellen.

huhti04.jpg

Kun navetalla ei kukaan poikinut, ehdin myös kokeilla ihan uusiakin kehitelmiä keittiössä. Pesto-pinaatti- kesäkurpitsalasagne oli viedä kielen mennessään. Tästä kirjoitelenkin tänne reseptiä muistiin lähipäivinä.

pestolasagne2.jpg

Mutta nyt taas navetan iltakierrosvuoro iski minulle, joten toivottelen teille antoisaa lauantaiyötä ja mukavaa sunnuntaita! Ensi viikonloppuna juhlitaankin jo Vappua ja toivottavsti ulkosalla olisi hieman tätä viikonloppua keväisemmät kelit.

perjantai, 21. huhtikuu 2017

Soseita ja sormiruokaa

maalis2%2C8.jpg

MInun on niin pitänyt kirjoittaa tänne meille muistoksi muutama rivi imetyksestä ja sen tuomista haasteista ja onnistumisista, mutta niinpä vain on sekin jäänyt tekemättä. Toki vielä maito maistuu ja toivottavasti ainakin vuoden ikään saakka, mutta nyt on jo kovasti muutakin ravintoa tarjolla.

maalis2%2C9.jpg

Täälähän aloitettiin kiinteisiin ruokiin pikkuhiljaa tutustuminen jo hieman alle viiden kuukauden iässä. Pieniä maistiaisia ja valtavasti sotkua! Maissinaksut on ollut mieluisia kummallekkin typyköistä ja niitä natustelevat menemään päivittäin.

maalis3%2C0.jpg

Erilaiset meloonit, kurkut, mango ja omenalohkot ovat tutuiksi tulleita.

maalis3%2C1.jpgmaalis3%2C2.jpgmaalis3%2C3.jpgmaalis3%2C4.jpg

Kahden yhtäaikaan syöttäminen on ihan oma taiteenlajinsa sekin, eikä selvästikkään minun vahvuuksia. (eikä kyllä isännänkään)  Lähes päivittäin ainakin paristi sotkuista selvitään vain suihkun kautta ja vaatteetkin lentää pyykkikoriin, jos vahingossa ovat päälle sattuneet jäämään.

a93.jpg

Mustikkapuurosta ehdottomasti hyvät vibat. Ja räikeimmät sotkut.

a95.jpga94.jpg

Kaurapuuro ja tuore mango soseutettuna on molempien lemppari puuro. Poikien kohdalla tuli syötettyä kaupan valmiita purkkipuuroja, mutta tuoteselosteisiin kuin tutustui, niin valmiit ruoat ovat pääosin jääneet kauppaan. Kaurapuuroa heistä kumpikaan ei syö mielellään tänäkään päivänä, mutta neiti 4 vee tykkää siitä tosi paljon kun jo pienenä sitä oppi syömään. Silloin tällöin tulee annettua kaupan ruokaa, jotta reissun päällä sitten kelpuuttavat myös niitä. Esikoinen kun niitä ei huolinut koskaan, mikä osaltaan hankaloitti silloin lomalla käyntiä, kun aina ei ollut mahdollista ottaa omia pakaste-eväitä mukaan matkaan. Tästä viisastuneena niitä harvoin tarjoillaan neideille. Eivät he niitä läheskään yhtä hyvin syö kuin itse tehtyjä, mutta totaalikieltäytyneitäkään eivät ole.

ruoka%20mangopuuro.jpg

Kukkakaali- parsakaalisose ei tehnyt kauppaansa. Pilttihilloja kuluu tasaiseen tahtiin ja hyviä kaurapuuron lisukkeita tuoreiden hedelmien ja marhjojen lisäksi ovat olleet Bonnen 100% hedelmä/marjasoseet.

vauvanruoka2.jpg

ruokailu%20vauvan%20sose.jpgruokailu.jpgruokailu2.jpgruokailu1.jpg

Nyt jo neidit syövät monipuolisesti kaikkea. Kasviksista perunalla aloitettiin ja porkkana taisi olla seuraava. Jo viikon jälkeen kasvisten kirjoa laajennettiin ja nyt meneekin mukavasti jo kaikki. Allergioita ei ole ilmennyt, vaikka muutamista kokeiluista ekoilla kerroilla hieman punaa poskille syntyikin.ruokailu%20vauvan%20sose1.jpg

Bataatti on kaikkien soseiden perusta, sekun uppoaa millä tahansa lisukkeilla paremmin kuin hyvin.

ruokailu3.jpg

Riisiä, battaatia ja broileria

ruokailu%20vauvan%20sose2.jpg

Bataattia ja naudan pihviä, tämä vauvoille mieluisinta.

ruokailu%20vauvansose%20bataatti-nauta.j

Ja bataattia ja lohtavauvanruokaa.jpg

Aina isompi kattilallinen joka sorttia keitellään ja pakastimeen laitellaan sopivan kokoisiin rasioihin. "Värikoodatut" rasian kannet ei paljon merkintöjä kaipaile, sillä punaisissa on lihaa, vihreissä kasviksia, harmaissa broileria ja sinisissä kalaa.

ruokailu%20vauvansoseet.jpg

Tripp trapin syöttötuolit jo odottelevat kovasti käyttäjiä, mutta eiväthän neidit vielä osaa istua. Haaveissa olisi aloittaa sormiruokailu, kunhan valmiudet istuskeluun vielä kasvavat. Mutta siitä aiheesta myöhemmin lisää, sillä nyt päikkäreiltä heräsi kaksi nälkäistä ihmisen alkua ja lusikointia on tiedossa.

  • Kuvia