torstai, 21. syyskuu 2017

Kasvis -kinkkupiiras

20170902syys%20035.jpg

Erilaisia piirakoita on tullut viime aikoina tehtyä useamman kerran viikossa, sillä kasvihuoneesta ja kasvimaalta tulee erilaisia vihanneksia vielä mukavasti. Uusia reseptejä ja kokeiluja syntyy kuin sieniä sateella. Kinkkua, purjoa, kesäkurpitsaa, mausteita ja juustoa. Lopputuloksen  on pakko olla hyvää. Lopputulos oli jopa niin hyvää, että kirjoitan tämän tänne muistiin itselleni ja kyllä kannattaa muidenkin suolaisen piirakan ystävien kokeilla.

Kinkkupiirakka

Pohja:

100g voita

1 muna

suolaa

2 dl ruisjauhoa

2 dl vehnäjauhoa

Sulata voi ja sekoita kaikki aineet yhteen. Painele taikina leivinpaperilla vuoratulle paistovuoalle hyvin reunoille asti. Korkeareunainen vuoka sopii tähän matalareunaista perinteistä piirakkavuokaa paremmin, sillä täytettä tulee paksusti.

20170902syys%20028.jpg

Täyte:

Purjo

Kesäkurpitsaa

200 g kinkkusuikaletta

3 kananmunaa

1/2 rasiaa valkosipulituorejuustoa tai muuta vastaavaa

2dl maitoa/kermaa

juustoraastetta kourallinen

Suola, mustapippuria

Yrttejä oman maun mukaan

20170902syys%20025.jpg

Halkaise ja huuhtele purjo, leikkaa ohuiksi siivuiksi. Huuhtele kesäkurpitsa ja leikkaa siitä kuorimaveitsellä siivuja niin, että toiseen reunaan jää siivu vihreää kuorta. Raasta kesäkurpitsan sisustaa muutama desi piirakan täytteeseen. Lisää kaikki muut aineet ja sekoita. Mausta hyvin.20170902syys%20026.jpg

20170902syys%20029.jpg

Kaada sekoitettu täyte pohjan päälle ja kiepauta kesäkurpitsasiivut rullalle ja asettele koristeeksi piirakan päälle.

Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Tarkkaile, että pinta saa hieman väriä.

s21754311_10155607515209019_1244142466_n

20170902syys%20031.jpg

Anna vetäytyä hetki ja nauti. :)

20170902syys%20032.jpg20170902syys%20036.jpg

 

maanantai, 18. syyskuu 2017

Halki, poikki ja pinoon: puutalkoot

Tuo halki ja poikki on kivaa hommaa, mutta pinoaminen ei ole ollenkaan se työvaihe, josta polttopuiden teossa erityisemmin välittäisin. Rakastan tuoreen puun tuoksua ja sitä rutinaa, jota puuta haukkovat Palaxin klapikoneet pitävät niin katkoessa kuin halkoessakin rankaa pienempään olemukseen. Se viimeisin ja ikävin vaihe minulle tässä hommassa on polttopuiden pinoaminen synkässä liiterissä.  Se vaan on jotenkin uuvuttava, ei minun työvaiheeni ollenkaan ja toisten mielestä se on se paras homma. Hyvä että meitä on moneen junaan lähtijöitä ja jokaiselle löytyy se mieluisin homma. Tällä kertaa pätkimistä odottavia puita pihassa oli sen verran korkeat pinot, että ainut mahdollisuus saada ne puuvajaan oli pinota, pinota ja pinota. Tästä syystä ne hetket, mitä olen pystynyt rankakasan pienentämiseksi venymään, ovat kuluneet raikkaassa ulkoilmassa satoi tai paistoi. Yleensä sitä sadetta on ropissut tasaiseen tahtiin niskavilloihin kun isännyyden kanssa ollaan koitettu kasaa kutistaa vauvojen nukkuessa päikkäreitä sadepäivinä. Sadetta tässä onkin piisannut sillä kaikki vähäiset poutakelit ollaan vietetty peltohommissa. Ja niitä on muuten ollut vähän. Isäntä on itse saanut tehtailla puurivejään puolestani ihan kaikessa rauhassa. Ja tuntuu siitä hommasta tykkäävänkin, kun ainakaan toistaiseksi ei vielä kertaakaan ole koettanut minua liiterin puolelle usuttaa.

Olen aina ollut siinä ajatuksessa, että jos metsää omistaa on polttopuut sieltä tehtävä ja piste. Onneksi omaa ajatusmaailmaa saa muuttaa sillä kuluva vuosi on eka, kun kevätauringon ensisäteitä ei otettu vastaan rankasavotassa. Ne ajat tuli ja meni vauvantuoksua ihmetellen siistissä sisätyössä. Tai no niin siistissä, mitä silloin kahden puolivuotiaan sinappikoneen kanssa nyt saattoi kuvitella olevan. Ei aina niin siistiä ollenkaan. Hetkeäkään se ei kyllä harmittanut, sillä oli aivan ihanaa kellua vauvakuplassa yhdessä isännän kanssa ennen kevään poikimakautta ja muita kiireitä ja hoidella perheen viimeisiä iltatähtiä yhdessä. Netflixin elokuvatarjonta ehti tulla tutuksi leffoja katsellen, vauvat masujen päällä loikoillen ja jäi siinä sivussa sujuvasti ne puut tekemättä. Toki se rannassa karsimista odotteleva koivikko joutaa odottaa ensi kevääseekiin siellä kaikin mokomin. Joskus vaan on elettävä hetkessä.

Mutta eipä hätiä mitiä. Onneksi meidän ei tarvitse seuraavinakaan talvina vilusta väreillä sisätiloissa, sillä eräs ahkera tuttava on ennättänyt harvennuspuuhiin ja simsalabim meidänkin rankapaikkaan alkoi kertyä pari viikkoa sitten koivurankaa ja metristä halkoa kuorma toisensa perään.

Talkoolaisia puuhommiin ei tarvinnut kahta kertaa kysyä ja pari viikkoa sitten lyötiin aikataulu lukkoon. Tai itseasiassa minulta kysyttiin olisiko meillä kotona puuhaa, jossa ylimääräisille käsipareille olisi tarvetta? Ai että onko, no kyllä. Tästä mökistä ei hommat lopu edes tekemällä.

syys0%2C2.jpg

Perjantaina talkooajankohdan koittaessa vaarikin oli jo puolen päivän jälkeen paikalla hommia aloittelemassa. Eipä siinä sitten muuta kuin hanskat käteen ja Palaxit käyntiin. Puukasat oli sen verran kookkaat, että hieman mietitytti ehtiikö niitä kaikkia kahden päivän aikana pilkkoa ja halkoa... Kelitkin suosi mukavasti: välillä hieman sataa ripsotti, mutta suurimmaksi ajaksi oli poutaista keliä.

a21767461_10155614851724019_500255409_n.

Meidän neljä vee on ihan vaarin tyttö. Yhteistyö ulkohommissa kuin sisällä lautapelejä pelatessakin sujuu varsin hyvin. Tästä ilmeetkin kertovat paljon. Joka viikko saan kuulla kysymyksen "Onko vaari tulossa viikonloppuna?"

a21763904_10155614837014019_1733620499_n

Perjantina päästiin hyvään alkuun ja ehdittiin muutama tuntia puuhastella ennen paljuilua ja saunaa. Oli hyvä aloittaa kevyesti, sillä lauantaina puuntekoon vierähti reippaat 8 tuntia, vaikka meitä kymmene käsiparia ähersi puita vain ruokatauot pitäen.

puu1BeFunky%20Collage.jpg

Kaikista suosituin työpiste taisi olla hydraulihalkoja. Vipujen vääntely onnistui myös kahdelta nuorimmalta.

puu4BeFunky%20Collage.jpg

Itse isäntä heilui useamman tunnin sopivan pituisia puupöllejä moottorisahalla pätkien.

puu5BeFunky%20Collage.jpg

Tämä vauhtikaksikko oli ihan liekeissä puunteosta. Vaikka sanottiin että kannattaa mennä muiden lasten kanssa välillä leikkimään, ei mennyt montaa minuuttia  kun kumpikin oli jo täysillä puusavotassa mukana.

puu3BeFunky%20Collage.jpg

puu8BeFunky%20Collage.jpg

 Talkoolaisten päiväruokatoive hernekeitto hupeni pannukakun kanssa vauhdilla kitusiin ja kun vielä anoppi pörhälsi paikalle mukanaan korillinen tuoreita munkkeja ja pipareita, tiesi taas että polttaakseen ahmitut kalorit sai kiristää hieman työtahtia.

a21641591_10155614848039019_106736960_n.

Illalla oli hieman erilaiset pöperöt ja me aikuiset nautittiinkin ruoasta kynttilän valosta pikkuväen mentyä nukkumaan. Korttipeliä muutama tikki ja kaikilla alkoi tulemaan tyynyä ikävä.

a21698043_10155614851274019_2016901265_n

Kun vauvojen kummitädit pääsivät irtautumaan vauvojen hoidosta, ei kauaa nokkatuhissut kun jo kuului kysymys, missä kohtaa voidaan auttaa. Niin onnistui kaupunkilaistypyiltä puupöllien siirtämiset, pinoamiset, kottikärrytyöt, sirkkelöinnit ja halkomiset, vaikka moisia koneita eivät olleet ennen edes nähneet. (No toki kottikärryt ovat ennestään tutut olleet. :) ) Tätä kyllä arvostan: heittäytymistä ja tarttumista reippaasti työhön ilman kynsien katkeamisen pelkoa tai muuta nillitystä. Go girls! Intagaramin puolella onkin näkyvillä muutama videopätkä niin puutalkoista kuin vähän muustakin.

puu2BeFunky%20Collage.jpg

Pikkuhiljaa alkoivat pinot pienenemään, vaikka välillä tuntui että puuta riittää hamaan tulevaisuuteen. Vajaat 40 mottia saatiin puita tehtyä ja väittäisin sen tällä kalustolla ja olevan varsin hyvä määrä kahdessa päivässä. Loppujen lopuksi kellari tuli niin täyteen, ettei klapin klapia olisi enään mahtunut ja liiterikin tuli kapeaa keskikäytävää vaille täyteen. Jess! Nyt voi puiden osalta lähteä hyvillä mielin kohti talvea, sillä tätä seuraavankin talven lämmitys, sauna -ja paljupuut ovat nyt kuivamassa liiterin suojissa.

puu7BeFunky%20Collage.jpg20170903syys%20013.jpg

Meillä kaikilla oli paikat lievästi sanottuna jumissatoisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta paljussa ja saunassa riitti menoa ja meininkiä molempina iltoina. Kiitos teistä jokaiselle, ilman työpanostanne puukasaa meidän ehtimällä tahdilla työstettäisiin vielä viikkojenkin päästä!

Pienin kaksikko nukkui vaunuissa monen tunnin päikkäreitä kuunnellen puuhommista kantautuvaa meteliä. Mitä kovempi rytinä, sen paremmat ja sikeämmät unet. Leikitäjiä ja syliä heillekin piisasi viikonlopun aikana yllin kyllin.

20170903syys%20057.jpg20170903syys%20059.jpg20170903syys%20058.jpg

Kun lauantai-iltana hommat saatin päätökseen iltähämärässä jäi sunnuntaina aikaa ihan toisenlaiseen yhdessäoloon. Painuttiin koko sakin voimin metsään tutkailemaan puolukka -ja sienitarjontaa.

syys0%2C4.jpg

Taakse poistu & 1-2-3 hyppy!

syys0%2C3.jpg

Meidän perheen mustikkafani löysi vielä muutamia naposteltavia, vaikka mustikka-aika on kyllä mennytjo ohi.

syys0%2C5.jpgsyys0%2C1.jpg

2 Karvakuonoa oli menossa mukana. Pongo ja meidän vanhus Rocky.

syys0%2C6.jpg

Puolukoissa oli vielä reippaasti raakileita seassa, mutta puolukkahyytelöön marjat oli  juuri nyt täydellisiä! Mehupuolukoita saa odottaa vielä tovin.

Suppiksiakin löytyi muutama litra.

syys0%2C7.jpgsyys1.jpg

On se metsässä oleminen aina vaan niin rauhoittavaa ja ihanaa. Puettiin vauvat kivasti, jotta heitäkin olisi voinut kummitätien kanssa hieman kuvata metsämaisemissa, mutta kumpikaan ei silmäluomeakaan raottanut koko ulkoilun aikana, Jäipä sitten seuraavalle kerralla uutta tavoitetta yhteisien kuvien toiveissa. Kun Nuffin kyydissä hoitui matkat, riitti jäykissä jäsenissä vielä voimia kirmata metsikössä.

20170903syys%20047.jpg

syys0%2C8.jpg

Mutta tällainen viikonloppu tällä kertaa. Serkuille sanottiin hyvästit ja hyvällä tuurilla tavataan jo seuraavanakin viikonloppuna. Sitä seuraavana ainakin. Harvoin nähdäänkään näin usein, mutta nyt on tiet useasti osuneet samoille huudeille. Sitä ennen kuitenkin meillä on ihan uudet tuulet. Maanantaiaamuna alkaa sellainen pusikoiden kaivaus ja raivaus pitkin meidän peltoja ja pihamaata pihamaata, että katsottiin paremmaksi siirtää kumpainenkin emolauma jo sunnuntaina hieman toisaalle laitumille pois edestä.  Säävarmaa, säävarmaa katsokaas...

Kovasti odotellaan korkeapainetta ja sitä, että vihdoin päästäisiin kaivamaan puimuri riihenlipan alta esille ja saataisiin puintihommat alulleen. Vielä riittää paalihommiakin, kun niittokone on vihdoin saapunut huollosta. Melkoinen keko siihenkin upposi varaosaa ja aikaa. Ja toki olkeakin paalataan talven kuivikkeiksi niin paljon kuin kelit antaa myöden. Omista ei niin paljon tulekkaan, mutta onneksi on ystävällinen tuttava, jonka pelloilta saadaan kuiviketarpeita kerätä talteen. Oikeasti meidän elämässä on kyllä niin paljon ihania ja auttavaisia ihmisiä, ystäviä ja sukulaisia, että päälimmäisenä on kiitollisuus teistä kaikista. Toivottavasti edes joskus pystytään hyvittämään takaisinkin päin sitä iloa ja riemua, jota ollaan teidän ansioista saatu kokea. 

s21741660_10155607522539019_1055392838_n

Pitkää ja aurinkoista poutajaksoa odotellen toivottelen jokaiselle mukavaa alkanutta viikkoa!
Ja kommentointi on blogikirjoittelun suola, joten jätähän alla olevaan kommenttikenttään merkkiä käynnistäsi.

torstai, 14. syyskuu 2017

Serkkuja, herkkuja ja muitakin kavereita

Niitä on meidän reiluun viimeiseen viikkoon mahtunut yllin kyllin. Viime viikonloppuna käytiin hieman juhlistamassa lasten serkkua ja tällä kertaa isännän puolelta. Sattui niin sopivasti sateinen päivä, niittokone remontissa ja meille kaikille tauko kotona kykkimisestä oli enemmän kuin paikallaan.

Lapset löysivät serkuistaan heti leikkiseuraa ja puitteet leikkeihin vanhalla, metsäskeskellä sijaitsevalla maatilalla oli siihen ihan huiput. Toivottavasti saan edes ripauksen sitä tunnelmaa haalittua näihin kuviin.

syys.jpg

Pojilla oli hieman villimmät keikit ja tytöillä omansa.

syys0%2C1.jpg

20170902syys%20024.jpg20170902syys%20011.jpg

Isoimmat serkkutytöt viihtyivät vauvoja viihdyttäen ja niinpä meille aikuisille jäi mukavasti aikaa vaihtaa kuulumisia. Ihan liian harvoin tulee käytyä ja nähtyä, kun aina sitä on niin olevinaan töissä kiinni.

s21764424_10155607519549019_1351140092_o

Päivä kului liian nopeasti ja illalla piti jättää haikeat hyvästit.

s21754350_10155607519939019_2024038452_n

Kotosalla ollaan puuhasteltu syyshommia, mitä sateen välissä ollaan ehditty. Toki välillä sateellakin, mutta rankimpien kuurojen osuessa kohdalle perheen pienimmät ovat viihtyneet sisätiloissa tai terassin suojassa torkkuja vedellen. Ollaan kierrelty aitoja korjailemassa ja kas kummaa kun loppukesän aikana ylimääräistä tavaraa on kertynyt hieman sinne, tänne ja vähän tuonnekin. 

Alkuviikosta pienin kaksikko sairasti kuumeilua, mikä todennäköisesti johtui kummallakin hammasrivistön leviämisestä. Nyt uusia hohtavan valkoisia ja teräviä minilecoja putkahtelee kuin sieniä sateella. Sekös välillä sitten harmittaa ja on aiheuttanut öisiä itkuja.

s21754524_10155607518039019_1744234347_ns21849175_10155607517694019_1854519193_n

Blogin naamakirjasivustolta löytyykin videopätkää traktorikyydistä ja instagramin puolelta neidin laulupätkää Antti Tuiskun kipaleesta "En kommentoi."

Aivan takuu varmasti pienin kaksikko nukahtaa joka kerta rattaisiin, vaikka edellisistä nokosista ei olisi aikaakaan ja tutit olisi jätetty turvallisesti kotiin. Se on se traktorin tasainen hörinä ja mukavasti pomppiva kyyti. Nuffin kyyti.

s21763904_10155607516769019_1603485356_n

s21744660_10155607517529019_1756230918_n

Vaikka kotona kyykitään milloin jos minkäkinlaiset rytkyt niskassa, on ihmisten ilmoille lähdössä ihan omat (vaikkakin mukavat) haasteensa. Nämä haasteet koskee meidän perheen osalta kylläkin vain innokasta kerholaista. Vaatteita suunnitellaan jo edellisenä iltaja ja kaiken pitää olla just eikä melkein.  Goldikin on vielä täälä meillä, vaikka tuskin enään kovin montaa viikkoa. Syksy kun pukkaa päälle, on silläkin aika taas siirtyä pikkuhiljaa omaan kotiinsa kotilauman luokse.

s21741683_10155607515844019_1366131548_n

s21754282_10155607516099019_1338298470_n

Niinkuin otsikossa jo mainitsin, on tullut taas herkuteltua välillä hieman liiankin usein. Kasvihuoneen viimeisiä kesäkurpitsoita on tullut testattua niin pizzoihin, paistoksiin kuin piirakoihinkin.Ikisuosikkina kesäkurpitsa- lasagne pestolla tai pinaatilla höystettynä. Molemmista löytyy ohjettakin täältä blogista jos joku innostuu kokoilemaan. Kesäkurpitsaiset lopputulokset ovat olleet ihan huippuja, mikä tarkoittaa että jatkossakin kesäkurpitsasiivuja tulee hyödynnettyä pizzoissa. Ja ihan hassua se, että muutama vuosi sitten en ymmärtänyt kesäkurpitsan päälle sitten yhtään ja nyt se on ihan kesän lempparikasvisten kärkikahinassa.

s21754307_10155607521644019_1500019767_n

Pieni suola -ja pippariripaus pintaan, ripaus juustoraastetta  ja lopputulos on takuulla hyvä ja maukas. Oletteko kokeilleet?

s21754559_10155607522024019_1862858392_n

Muutenkin näin ilmojen viiletessä ja hämärän saapuessa keittiössä puhaltaa syksyiset ruokatuulet; erilaisia pitkään haudutettavia patoja, pizzoja, piirakoita, keittoja ja ehdottomasti kasvimaalta poimittuja juureksia näissä kaikissa sopivassa määrin höysteenä käyttäen! Pitkästä aikaa taas into kokkailuun ja uusien reseptien kehittelyyn on syntynyt. Sitä täytyy hyödyntää ahkerasti ennen kuin into taas hetkittäisesti hiipuu.

s21754558_10155607521259019_726432916_n.

Eilen saatiin vauvojen kanssa vieraita. Minä niin kaivattua keskusteluseuraa ja samana vuonna syntynyt kolmikko toisistansa sitten hieman kinasteluseuraa. Yllätys, yllätys, että piirakkaankin löysi kesäkurpitsa poikineen.

s21754311_10155607515209019_1244142466_n

Kinkkua, purjoa ja kesäkurpitsaa. Kokeilusta tuli niin herkku, että tätä on tehtävä toistekkin. s21754562_10155607514624019_1846121270_n

Iltasella sain vielä ystäväni toimesta sangollisen suppiksia. Ai että, tänään saapuville vieraille tarjolla ainakin sienipiirakkaa ja sienikastiketta. Jos ystäväni perheineen ei olisi niin innokkaita sienestäjiä, että kantaisivat metsästä sieniä yli oman tarpeensakin, taitaisi meidän sienisaalis jäädä hyvin laihaksi. Niin että iso kiitos taas A. <3

s21741706_10155607513824019_1269360041_n

Lapset halusivat vielä illalla lähteä pelaamaan kavereiden kanssa jalkapalloa entisen koulunsa kentälle, vaikka koulun jälkeen jo kävivätkin jalkapallotreeneissä. Intoa siis piisaa ja hyvä niin. Vauvat nukkuivat sopivasti autossa ja minä putsasin kahden kuorsaavan nuhanenän röhinää kuunnellessa sieniä samalla kentän tapahtumia seuraillen.

21848958_10155608682209019_669638007_n.j

Iltasella Evermatin ritilöille oli helppo kipata siivotut sienet ja laittaa pömpeli pöhisemään vajaaksi kuudeksi tunniksi kun mentiin nukkumaan. Lämpötilan säätö, ajastimen selkeä käyttö ja lisätasoina toimivat kuivausritilät olivat ne viimeiset meriitit, joiden vuoksi valitsin muutama vuosi sitten juuri kyseisen kuivurin. Hintataso oli myös keskitasoa, sillä kuitenkin käyttö painottuu ainakin toistaiseksi vain syksyyn. Halpiksiakin tarjolla on, mutta käyttökokemuksia netistä etsiessä ne eivät olleet kovin kaksisia kehuja saaneet. Kun kasvikuivurin hankin, ei sen jälkeen ole tullut pakastimeen enään paisteltua sieniä kertaakaan.

20170902syys%20039.jpg20170902syys%20040.jpg

Iso plussa kuivaamisessa on toki se, ettei pakastin tilaa kulu sienien säilömiseen, mutta ennen kaikkea kaikki maut pysyvät tallella, kun niitä ei pannulla nesteitä irrottaessa huuhdota alas viemäriin. Varsin helppokäyttöisiäkin sienet ovat kuivattuna ja murustettaessa ne on helppo kipata vaikka jauhelihakastikkeen ja sämpylätaikinan sekaan. Ja kyllähän se kuivattuja sieniä täynnä oleva lasipurkki puuhellan päällä on ihan kiva katsellakin. Ei tarvii kaappitilaa käyttää sienien säilyttämiseen. Lappu kaulaan ja muistaa minkä vuoden sieniä missäkin purkeissa on. Kuivattu sieni säilyy kannellisessa purkissa vaikka vuosia. Meillä kyllä syödään sieniä varsinkin kastikkeen muodossa niin usein, että monen vuoden takaisia sieniä ei kyllä jäljellä ole. Kunnon naudanpihviä ja sienikastiketta ei voita mikään. :)

s21763713_10155608664879019_1777063907_n

Kuivuri oli naapurissa lainassa muutaman viikon ja kun se palautui, oli mukana kaksi vähintäänkin mielenkiintoista kuivaruokaopasta. Vain mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea voikaan säilöä kuivaamalla: lihasta keräkaaliin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Tästä aiheesta pitää kirjoittaa ajan kanssa laajemmin ja ottaa kirjojen opit haltuun.

BeFunky%20Collage.jpg

Aamusta kuului taas mölinää laitumen suunnalta. Amarantin sonnipoika oli eksynyt rantaan johtavalle tielle ilmeisesti yön aikana, sillä tissibaarin antimet maistuivat sille heti emon kanssa langan samalle puolelle päästyä. Melkoinen möllikkä oli siitäkin kesän aikana kasvanut.

s21769778_10155608665309019_461202201_n.

Pihahommia ja ruoanlaittoa riittää tuleville tunneille, sillä meillä alkaa vielä tänään hieman myöhemmin viikonlopun kestävät talkoot. Reipashenkistä talkoo väkeä saapumassa useanpi autolastillinen, joten evästäkin tarvitaan useammalle ruokailulle ja niitä koitan tässä valmiiksi ehtiä tekemään parhaani mukaan, mitä nyt molemmissa lahkeissa roikkuvilta neitokaisilta pystyn.

Samalla olisi tarkoitus juhlistaa siskon synttäreitä ja hän toivoikin, että leipoisin jonkun hyvän kakun. Yrittäähän toki sopii, mutta lopputulos aina juuri sellainen kuin sattuu tulemaan. Hieman jänskättää, kuinka kylmää ja kuinka rivakkaa vesisadetta saadaan niskaan ulkosalla hääräillessä, mutta onneksi paljussa ja pihasaunassa pääsee sitten päivien päätteeksi hieman erilaiseen tunnelmaan oli kelit, mitä oli. Hauska viikonloppu tulossa siis!

Nyt toivottelen kaikille iloista ja leppoisaa viikonloppua!

tiistai, 12. syyskuu 2017

Suolasienet ja sienisalaatti

sienisalaatti.jpg

Kun ystäväperheellä oli karvarouskuja yli oman tarpeen, päätiin ottaa haasteen vastaan ja tehdä ekan kerran suolasieniä. Koskaan aiemmin en ollut sieniä ryöpännyt, mutta kertahan se on ensimmäinenkin eikä takuulla jäänyt viimeiseksi. Niinkuin aiemmin kirjoittelinkin on sienituntemukseni sen verran hataralla pohjalla, että suppiksia ja kanttarelleja lukuun ottamatta muut ihanuudet ovat saaneet jäädä metsään samalleelle päivystämään ja minä olen harmikseni joutunut kävelemään ohi. 

Tällä kertaa tein kattavan tutustumisen karvarouskun anatomiaan ja nyt uskoisin vastaisuudessa osaavani poimia kohdalleni sattuessa myös nämä rouskut matkaan. Karvarouskun "maito" on sen verran kitkerää, että keittelin sienet kahteen kertaan.

Eka sienet siis siivotaan ja pilkotaan. Keitellään runsaassa vedessä 2 kertaa kymmenen minuuttia välillä vettä vaihtaen. Lopuksi lävikköön valumaan. Säilönnän kannalta purkkien puhtaus on A ja O. Joten muutaman minuutin keittely tuo puhtaan lopputuloksen. Muista keittää myös kannet. suolasieni1.jpg

Jäähtynyttä ja valutettua sienisilppua pakataan tiiviisti purkkiin merisuolan kanssa kerrostaen. Aina alimmaksi purkin pohjalle suola ja myös päälimmäiseksi suolakerros. Jos purkki meinaa jäädä vajaaksi, laitetaan purkin sisään pieni paino, joka pitää sienet suolakerroksen alla.

suolasieni.jpg

Kun lusikalla tiivistää kerroksia, huomaa sienten ja suolan peittyvän nesteeseen. Näin sen pitääkin mennä.

21325959_10155581940789019_1597943155_n.

Lopuksi purkki tiukasti kiinni ja kylmään odottelemaan käyttöä. Tein purkkeihin pienet pahviset ohjeet sienisalaatin valmistukseen. Aika kiva tuliainen tällainen voisi olla sienten ystävälle viemiseksi. Ja joulupöytään tätä eksyy takuuvarmasti.

suolasieni2.jpg

Sienisalaatti suolasienistä:

Suolattuja metsäsieniä

Sipulia

Kuohukermaa

Kermaviiliä/ smetanaa

Mustapippuria

(Suolaa)

Liota suolatuista sienistä ylimääräistä suolaa pois kylmässä vedessä. Valuta ylimääräinen neste pois lävikössä. Pilko (puna)sipuli ja sienet hienoksi. Lisää kuppiin vatkattua kuohukermaa ja pari lusikallista kermaviiliä tai smetanaa. Rouhi sekaan mustapippuria myllystä. Sekoita tasaiseksi, maista suola ja nosta jääkaappiin tekeentymään. Nauti.

Tuoreista sienistä ryöppäyksen jälkeen puuttuu suola, joten lisää sitä valmiiseen salaattiin makusi mukaan.

21442397_10155581939394019_2134975769_n.

20170901syys%20044.jpg

Ja vaikka vvleä ja sateinen sää on rokottanut marjasatoa, näyttäisi  tämä kesä olleen oikeinkin suotuisa sienille. Tässä pitäisi vetäistä saappaat jalkaan ja lähteä sienijahtiin lähimetsiin. Ihan toden teolla alkoi mieli tekemään sienipiirakkaakin...

perjantai, 8. syyskuu 2017

Syksyisiä puuhasteluja

Meidän viime viikkoihin on kuulunut syksyiset puuhastelut niin keittiössä kuin pelloillakin. Rehupaaleja emoille ja sonnipojille ja kaksijalkaisille hilloja, mehuja ja säilykkeitä. Maakuoppaan talven varalle eväiden tekemisessä on aina oma hohtonsa. Nautin siitä ihan todella, yksi syksyn lempparihommista ehdottomasti!

1.jpg

Mustikoita lähipusikoista ollaan riivitty kasaan naurettavan vähän. Helpotusta harmitukseen tuo se, ettei niitä kuulemma sielä runsain mitoin olekkaan. Kun monta sataa marjalitraa vuosittain metsästä mustikkaa haaliva anoppini sanoo ettei mustikoita ole, niin siihen on uskominen. Toki joku onnekas on löytänyt hyvät marja- apajat ja pisteet siitä heille onnekkaille, mutta meidän lähistöllä mustikoita on vain yksi siellä ja toinen täällä. Tähän on tänä vuonna tyytyminen. Onneksi pakastimesta löytyy vielä ylivuotista mustikkaa, joten kokonaan ilmankaan ei ensi talvena tarvitse olla.

BeFunky%20Collagemustikka.jpg

Harvinaisen niukasta mustikkasadosta huolimatta on sitä saatu vähissä määrin pakastimeen asti. Vaikka suurin osa saaliista on vedelty alas kitusista jo smoothieiden ja useampien mustikkapiirakoiden, kiisseleiden -ja kukkojen täytteenä. Kaksi pienintä napostelee niitä tomerasti pinsettiotetta harjoittaen ja voitte kuvitella miltä ruokapöydän alla oleva matto sen jälkeen näyttää. Ei ainakaan puhtaalta.

Vauvat ja isommat lapset rakastavat mustikoista, banaanista ja luonnonjogurtista tehtyä smoothieta. Itselleni tehtailen vastaavaa ilman banaania. Kunnon kulhollinen välipalana piristää kummasti.

c21325992_10155582388334019_1081969876_n

Kurkkuja tein elokuussa muutamaan otteeseen. Kokemuksesta tiedän, että näitä kuluu ihan niin paljon kuin vain jaksaa kurkkuja siivutella ja liemiä keitellä. Joka talvi ne loppuu kesken ja joudutaan viimeistään helmi-maaliskuun vaihteessa siirtymään kaupan valikoimiin.

21360824_10155582410159019_1238882067_n.

s21326028_10155582373289019_641440611_n.

Jos helppo kurkkujen valmistus kiinnostaa, näppärät ja kuvalliset vinkit löytyy alla olevasta linkistä:

ttps://oivalluksia-aidanreunalta.vuodatus.net/lue/2015/08/kotitekoiset-maustekurkut

s21361037_10155582372394019_562222295_n.

Kasvihuone on ollut hyvin naftisatoinen tänä kesänä. Tai voiko tätä muutamaa hellepäivää lukuunottamatta edes kesäksi sanoa? Tuntuu, että olisi pompattu keväästä suoraan syksyyn, muutama kesäpäivää muistuttava muisto sieltä väliltä. Paino sanalla muutama, niin vähiin jäivät mokomat. Tämä on eka kesä kasvihuoneen saapumisen jälkeen, kun tomaattia, kurkkua ja jopa salaattia on pitänyt välillä käydä ostamassa kaupoista. Kurkkuja, niin avomaan kuin tavallisiakin saatiin kuitenkin (yhtä erää lukuun ottamatta) sen verran, että omatekoiset kurkut ovat nyt maakellarin viileässä syleilyssä tekeentymässä. Ai nami! Hassua oli huomata, että kaupan kurkuista tekeminen ei ollut yhtä rentouttavaa kuin omalta maalta haettujen. Hassua sinänsä.

Tomaattisatokin on ollut varsin vaatimatonta tähän mennessä. Raakileita kyllä piisaa, mutta kypsyminen on uuvuttavan hidasta. Kirsikkatomaateista ollaan nautittu useanpaan otteeseen kuitenkin.

s21361003_10155582369404019_1140758650_n

Ja runkotomaattilajikkeet möllöttävät pensaissa vihreänä. No muutama ihan perällä alkoi hieman kerätä väriä, mutta eipä niistä vielä tarvitse iloita. Nyt suunnitelmissa on lisävaloa, oksien karsimista ja pakkasvahti. Tomaatti on tosi herkkä pakkaselle ja yksi hallayö kuollettaa kasvustot tehokkaasti.

21397430_10155587373699019_783009768_n.j

Alkuviikosta lämpötila kävi jo pakkasen puolella ja sen havainnon tein välittömästi ulkosalla kasvulavalla röhnöttävästä kesäkurpitsakasvustosta. Lehdet heti nuupallaan eikä paluuta enään ole.

p21476158_10155587222514019_1335268510_n

Käytiin keräämässä viimeiset kesäkurpitsat talteen, sillä niistä saa tehtyä vaikka mitä kivaa. Yksi jättiläinenkin löytyi rehevän lehdistön alta piilosilta.

21397357_10155587374204019_1111413908_n.

Kurkkupuskakin oli vetänyt herneet nenään, mutta näin mukavat löydöt saatiin vielä talteen. Eilen aamulla tehtailin vielä kasvihuoneen viimeisistä normaalikurkuista säilykettä. Eli edellisien vuosien kokemuksella voin kertoa, ettei etikkakurkkuihin tarvitse välttämättä laittaa avomaankurkkuja sillä tavallisetkin sopivat vallan loistavasti. Muuta,a hassu avomaankurkkikin oli eksynyt kesäkurpitsa penkkiin ja ne siivutettiin samaan liemeen toisten kanssa.

s21325920_10155582373624019_919829227_n.

Kyltit purkkien kupeeseen ja kohti maakellaria tekeytymään ainakin muutamaksi viikoksi...

20170804elo%20026.jpg

Hillot ovatkin ihan oma lukunsa. Tein pienen erän mansikka ja mustaviinimarjahilloja ja suurinta rakkauttani lakkahilloa hieman isomman satsin, Arvatkaapa vaan, että pari purkillista on kovaa vauhtia huvennut niin viilin maustajana kuin lettujenkin päällä. Lakka on kyllä vertaansa vailla, siihen tulee himo.

c21325817_10155582388264019_1670901056_n

Mustaherukkahillo toimii erityisen hyvin puuron piristeenä, kakkujen täytteenä tai broileriruokien kanssa. Vähemmällä sokerimäärällä siitä saa mukavan raikasta hilloketta aikaiseksi. Karviaiset sopivat myös kivasti herukkahillon sekaan.

s21325679_10155582370724019_504934545_n.

Ja ei, lakat eivät suinkaan ollut omien kätösien keräämiä, vaan reippaan marjatuttavuuden kötösten töitä. Itse jos lähtisin lakkanevalle muurainten perään juoksemaan, päätyisin todennäköisesti ensimmäiseen suonsilmäkkeeseen saappaineni märehtimään. Se on kuulkaas kunto ropsahtanut, kun tässä kohta puoleentoista vuoteen ei ole tullut rehkittyä kovemmin fyysisesti. Ei ole pikkukaksikon myötä ehtinyt muutamia hassuja kertoja lukuun ottamatta navettatöihin ja heinäpellolle kuntoa koettamaan. Asialle varmasti tulisi tehdä jotain ja pikaisesti. Mulla on kyllä onnekseni hyvät suunnitelmat ystävän kanssa mitä tapahtuu, kun kaksikko lopettaa maitobaarin antimien hyödyntämisen ja pääsen sitä myötä keskittymään pitkästäaikaa myös itseeni. Hyvään alkuunhan pääsin jo viimevuoden tammikuussa, mutta se ilo lopsahti kahteen punaiseen viivaan raskaustestissä ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin. Niistä kahdesta viivasta olen kyllä huippu onnellinen, mutta nyt pikkuhiljaa olisi aika tehdä kunnollinen elämäntaparemontti.

Pihlajanmarjahyytelöä ajattelin kokeilla pitkästä aikaa. Tänä vuonna muista marjoista poiketen sitä näyttää talon nurkalla kasvava pihlaja pursuilevan yllin kyllin. Juustojen kanssa se on melkoista herkkua. Hmm, se elämäntaparemontti. Siltikin joskus voisi herkutella ja juustot on kyllä parasta siihen tarkoitukseen mitä tiedän. Ja koska tässä vielä ei hetkeen päästä aloittamaan tehostarttia, täytyy pihlajanmarjahyytelö pistää pikaisesti tulille. :)

s21325838_10155582371694019_181374895_n.

p21397579_10155587222199019_328843806_n.

Juustoista puheen ollen oletteko huomennaat kauppoihin ilmestyneen Suomi 100- vuoden juhlamakuna lakkatuorejuustoa? Sitä on tullut testattua muutamaan kertaanlakkahillon ja leipäjuuston kaverina. Toimii, vaikka ilman noita muita voisi maku jäädä hivenen vaisuksi. Nämä on sellaisia iltojen pikku iloja iltapalan muodossa.

21209170_10155564959699019_482552649_n.j

Ollaan täälä välillä ihan oikeitakin hommia tehty. Nimittäin 1000 paalin tavoite ei ole enään mahdottoman kaukana. Nyt ollaan kakkossatoa tehty aina kelejen salliessa. Isännyys paalaa ja minä aina käärin, jos lastenvahti saadaan jostain hankittua. Alkaa olla pienimmälläkin kaksikolla sellainen vipinä ja vauhti jo päällä, että eipä niitä ihan kenelle tahansa voi jättääkkään. Silmät saa olla selässä ja mielellään kyljessäkin. Välillä lasten kanssa on ollut ystäväni, välillä lasten kummitäti ja nyt myös anoppi on ollut apuna muutamana päivänä muutaman tunnin pätkiä, mikä on helpottanut hommiin lähtöä mukavasti. Kun vauvat syöttää, juottaa ja ajoittaa hommiin lähdön pitkien päikkäreiden aikaan, pystyy huoletta jättämään neitokaiset luottolastenvahtien hellään huomaan.

21441947_10155581942604019_1063283979_n.

Kaatohommat tosin seisahtuivat tiistaina ikävästi, kun vuorostaan niittomurskain sanoi sopimuksensa irti ja varaosat jouduttiin tilaamaan Saksasta saakka. Krone lähti huoltoon ja toivottavasti saadaan takaisin yhtä eheänä, kuin ennenkin ja ennen seuraavaa poutajaksoa. Toiveet on korkealla. Varaosien hinnat oli kyllä aivan jäätävän kalliita ja ihan piti tosissaan pohtia, kuinka paljon on valmis sijoittamaan vanhahkon niittokoneen huoltoon. No ei se mikään viime vuosituhannen kapistus ole, ehkäpä vuosimallia 2006 tai jotain sinnepäin. Kymmenen vuotta kuitenkin ja hommia sille on piisannut omissa ja välillä hieman muidenkin nurmia kaataessa. Vai olisiko viisaanpaa katsella uudenpaa peliä? Siinähän sitä tovi jos toinenkin pohdittiin, mutta nyt on ollut niin paljon viimeaikoina rahareikiä että päädyttiin korjaamaan vanhaa. Ärsyttää kyllä, kun aina joku kone hajoaa, vaikka hajoamiset ei johdukkaan öljyn/rasvan/huollon puutteista. Niitä isännyys jaksaa ahkerasti laittaa ja touhuta ennen joka reissua. No faktahan tietysti on, ettei ne ikinä paikallaan seisoessa hajoa vaan silloin kun sesonki on kuumimmillaan. Konekanta meillä on vaan niin vanhaa, että se tekee oman haasteensa puuhasteluun ja remonttia tulee väkisin, vaikka kuinka maltilla ja varovasti ajelisi. No eipä säätiedotteen mukaan muutamaan seuraavaan päivään poutaa olisikaan ollut luvassa, joten parempi nyt, kuin pidemmällä poutajaksolla. Tosin kun ilmatieteenlaitokselta säätiedotteita tulee vilkuiltua useanpaan kertaan päivässä, ei maataloushommien kantilta kovin valoisalta näytä ainakaan seuraaviin kymmeneen päivään. Sitten taas on niin märkää, että vesi seisoo pelloilla ja ja ja. On kyllä ollut kelien puolesta haasteellinen kesä. Ehkäpä sieltä vielä pidempi korkeapaineen jakso ylettäisi näillekin leveyksille.

Normaalisti tässä vaiheessa vilkuillaan jo kovasti puimurinkin suuntaan, mutta ei tänä syksynä. Vielä ei ole kiirettä. Facebookissa esiin pompsahtavat muistot kertoivat puintien olevan jo kokonaan ohi pari vuotta sitten tässä vaiheessa syyskuuta. Viljat on tavanomaisesta reippaasti myöhässä ja kasvustoissa on vielä liikaa vihertävää seassa. Eilen kyllä näin tämän syksyn ekan puimurin jo tositoimissa. Mutta suurenpaa ryntäystä ei näillä leveyksillä ole ollyt vielä havaittavissa. Seuraavalla pidemmällä poutajaksolla tilanne varmasti on jo toinen. Kunhan sellainen pidempi korkeapaine suvaitsisi jossain vaiheessa saapua. Ja jos oikein rankaksi sateet menee, saattaa vaikemmilta lohkoilta jäädä viljat puimatta kokonaankin. Aika näyttää.

Uuninrousku on saanut lämmitellä mehupulloja useanpana päivänä ja purkkeja olen keitellyt hilloille ja sienille sen verran huolimattomasti, että joka vuosi poltan jossain vaiheessa näppini. Siitä on tullut selvästi jo perinne. Vaikkei kyllä kiva perinne ollenkaan .Viimeistään pihasaunassa käden lievä palovamma muistuttaa itsestään melkoisella jomotuksella.

Ihanat ystäväni ovat tuoneet meille ylimääräisiä marjojaan ja hieman olen niitä ahkerilta marjaihmisiltä ostanutkin, Yhteistyö Mehumaijan kanssa on sen verran helppoa ja sujuvaa, että mielelläni keittelen mehuja vaikka joka päivä. Tänä vuonna mustikkamehu jää Ikean herkkutorin varaan, mutta onneksi se on lähes yhtä hyvää kuin itse tehty. Ostetaan sitä muutenkin usein kokonainen lava kerralla, jotta ei heti lopu kesken. Isännyys vei lasten kanssa hilloja, mehuja ja kurkkuja maakellariin ja vielä sieltä löytyi viime vuodelta yksi variksenmarjamehu ja mansikkahillo. Hyvin on siis keitokset tehnyt kauppansa. Maakuopassa on juuri ihanteelliset olosuhteet säilömiselle.

21360896_10155581943829019_1352646747_n.

Laput kaulaan ja kohti kellaria. Yhdestä mehumaijasta saa aina noin 6-7 pulloa mehutiivistettä. 

20170901syys%20042.jpg

Menneellä viikolla saatiin myös perunat nostettua maasta. Mitään jättisatoa ei tullut, eikä toki odotettukkaan, mutta hyviä ne  olivat. Joukkoon mahtui niin isoja kuin pienen pieniäkin ja kaikki kelpuutettiin kokoon tai muotoon katsomatta. Ensi kesänä on tarkoitus laittaa hieman isompi perunamaa ja jo aikaisemmin keväällä. Nyt siemensäkki odotti turhan kauan autotallin nurkassa ennen multaan pääsyä. Aina ei vain ehdi. Perunan nostolla ei muuten olisi ollut vielä kiire, mutta ensi viikolla kaivuri tulee möyhentämään juuri perunamaan kohdalta ja toki ne oli kerättävä ennen sitä talteen.

Isännyys heilutti kuokkaa ja me muut noukittiin. Kaksi pienintä oli juuri sopivan ajan nukkumatin matkassa ilman keskeytyksiä. Lasten kanssa käydään vuosittain huvittavat keskustelut ruoan tuotannosta aina vuosittain tällaisinä päivinä. Esikoista ällöttää multa sormissa ja hän aina vihjailee, että hakeehan ne muutkin perunansa kaupasta niin miksei me? No kyllähän mekin perunakaupoilla joudutaan välillä käymään, vaikka ihanne olisi nostaa koko vuodeksi tarvittava määrä omasta maasta. Se toki tarvitsisi jatkossa isomman pinta-alan.

Perunan%20nosto.jpg

Aika priimaa sanon minä. Ja maku on aivan erilainen kun kaupan perunoilla. Näitähän jokainen voi koittaa kasvattaa vaikka parvekkeella isossa saavissa, jos ei omista maatilkkua. Peruna on aika takuuvarma ja helppo kasvi, jolla saa hyvän lopputuloksen pienellä vaivalla. Vettä, valoa ja ripaus rakkautta. Eikä toki multaa, kasvatusastiaa ja perunan siemeniä sovi unohtaa.

Olen joskus haaveillut hieman isommasta perunamaasta, josta tuttavatkin voisivat käydä itsepoimien hakemassa perunaa pientä korvausta vastaan. Olisikohan moiselle kiinnostusta? Kuinka moni olisi tänä päivänä valmis kuokkimaan perunansa suoraan pellosta?

peruna%20omasta%20maasta.jpg

Porkkanat, punajuuret  ja kaalit kasvaa toisaalla ja saavat vielä jatkaa kasvuaan aina pitkälle syksyyn saakka. Niiden rauhaa ei kaivinkone onneksi hätyytä.

Metsään ei ole ollut muutamaa mustikkareissua lukuun ottamatta aikaa, mutta siitä huolimatta meillä kävi hyvä tuuri sillä saatiin kasa karvarouskuja ystäväni mieheltä. Ekaa kertaa suolasin itse sieniä, sillä tähän mennessä olen vehdannut vain suppiksien ja kanttarellejen kanssa. Poimimaan en ole uskaltautunut mitään muita edellä mainittujen lisäksi huonon lajituntemuksen vuoksi. Jos joka syksy opettelisi yhden uuden lajin, kasvaisi sienituntemus pikkuhiljaa laajemmaksi. Osasta tein heti tuoreltaan sienisalaattia ja se meinasi viedä kielen mennessään. Nyt on jouluksikin sienet suolassa ja joulupöytään saadaan ekaa kertaa omatekoinen sienisalaatti. Kirjoittelen lähipäivinä suolasieni/ sienisalaattiohjetta, jos vaikka joku muukin innostuisi kokeilemaan. Näin kostean kesän jälkeen sieniä on nyt reippaasti tarjolla.

21360895_10155581943694019_2077786947_n.

Johan tuli taas juttua kerrakseen, mutta kun harvoin ehtii koneelle istahtamaan niin asiaa tuntuu riittävän. Nyt oli niin sopiva hetki pienten nukkuessa. Pojat tulivat juuri koulusta neiti 4 veellä oli leluinventaario olohuoneen lattialla ja häiritä ei saanut. Ihan kaivattu hetki omaa aikaa minulla siis. Mitäs herkkuja te olette säilöneet ja keitelleet talven varalle?

Mutta nyt meille on tulossa kohta puoleen viikonlopuksi vieraita ja täytynee ryhtyä tomaattikastikkeen keittoon. Pizzailta illalla tiedossa ja siihen on hyvä valmistautua hyvissä ajoin laittamalla soosit tekeytymään.

Nyt toivottelen kaikille ihanaa viikonloppua! Ja aurinkoista, sieni -ja marjarikasta syksyä sateisista keleistä huolimatta!

  • Kuvia