tiistai, 15. elokuu 2017

Kääk!

Selailin yhtenä iltana keskeneräisiä, julkaisemattomia postauksia. Niitä on kertynyt jo huikean paljon, melkein pari sataa. Aina vaan aika ei riitä kirjoitusten loppuun saattamiseksi tai sitten ne on huomaamatta jäänyt julkaisematta. Sitten tilanteet on mennyt ohi ja kesken eräiset kirjoitukset on jäänyt roikkumaan luonnoskansioon.

Mutta koska tämän postauksen aihe on tärkeä ja edelleen ehkä liiankin usein mielessä, halusin sen tänne laittaa jotta jokainen sielä kotosallakin ymmärtäisi välillä tarkistaa astiakaappinsa todellisen kestävyyden. Täällä aidanreunalla astiakatastrofi oli jo niin lähellä, että hikipisarat nousee pintaan sitä hetkeä ajatellessa. :)

Yhtenä kesälyönä tyhjäsin astianpesukonetta ja tungin astiakaappiin totuttuun tapaan astioita. Sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun hyllystä alkoi kuulumaan pienen pientä ratinaa, joka muistutti uhkaavasti rikkoontuvaa jäätä. Äkkiä tavaraa pois hyllystä ennen kuin astiakatastrofi olisi peruuttamaton. Astiakaapin hyllyn romahtaminen oli ihan muutamista sekunneista kiinni. Siitä olisi luultavasti syntynyt sellainen lumipalloefekti, että oksat pois!

Täytyy kyllä todeta, että kaapissa olikin aivan valta määrä kippoa, kuppia, lautasta ja tarjoiluvatia. Kun keittiönpöytä oli jo täytetty ja sitä ympäröivät tuolit ja olohuoneenkin pöytä eikä astioille loppua näkynyt, olin jo todella hämmästynyt kaapin säilömästä astia määrästä. Päätin välittömästi alkaa marittamaan ylimääräisiä pois, sillä toisen astiakaapin hankinta tilanpuutten vuoksi ei ollut, eikä ole edelleenkään mahdollista.

touko9%2C7.jpg

Päätin Marituksen oppien mukaan, että vähinten iloa tuottavat saisivat löytää itselleen uuden, rakastavan kodin... Ehkä vähän tylsää,  mutta värikkäät saavat nyt poistua mustavalkoisten tieltä.

touko9%2C9.jpg

Isännyys yhden päivän rakenteli astiakaapin jokaiselle hyllylle tuet ja nyt muuten kestää. Mustaa maalia päälle ja avot! Aivan kuin ne olisi kuuluneet hyllykköön aina. Eikä ovien kiinni ollessa yhtään kapulaa edes ole näkyvissä.

touko9%2C8.jpg

Samalla astiakaapin sekamelska vaihtui toisenlaiseen asetelmaan. Itsellenikin tuli hieman yllätylksenä, kuinka paljon Marimekon ihanuuksia astiakaappiini onkaan pesiytynyt. Salaattikulhoja oli kertynyt viisi ja isoja mehukannujakin kolme kappaletta. No niitä ei toki liikaa voi ollakkaan, vaikka muutamia Siirtolapuutarhan/räsymatto -sarjojen värikkäitä yksilöitä päätin pienen pohdinnan jälkeen marittaa uusiin koteihin.

Mustavalkoinen vaan on niin minun juttu, että muut värit saavat väistyä. Punaiset toki jäävät joulunaikaa odottamaan niin Teemoissa, kuin Marimekonkin astioissa. Sama karsinta koskee muita astioita, Teemastakin muita värejä saa nyt lähteä tilanpuutteen vuoksi kiertoon, sillä mustia ja valkoisia on kertynyt vuosien mittaan jo ihan kivat pinot ja niillä takuulla pärjätään arjessa ja juhlassa, jos vaikka jotain juhlan tynkää kotona järjestettäisiinkin. Ja tottapuhuen mitä iloa niillä muilla väreillä on kaapeissa tilaa viemässä, kun aina käytössä ovat vain lempiastiat. Marimekon keltaiset Kestit ja värikkäät Paratiisit saavat kyllä jäädä, vaikka eivät välttämättä paikkaansa juuri kyseisestä astiakaapista enään löydäkkään. Ja Aarikan tuotteilla on aina oma pikku kolonen sydämeni sisustusosiossa.

marimekko%20siirtolapuutarha%20%282%29.j

Loppujen lopuksi rakas astiakaappi on nyt hyvin mustavalkoinen ja järjestelmällisempi kuin aiemmin. Marimekon siirtolapuutarhat ja Arabian mustat ja valkoiset Teemat sulassa sovussa allekkain.

astiakaappi.jpg

Mietin, että puuttuuko vielä jotain. Harkinnan päätteeksi keksin parikin juttua: matalat, pienet tarjouilukulhot ja kuviollisia ruokalautasia voisi joskus hankkia 6-12 vielä lisää, mutta muilta osin astiakaapin sisältö olisi aikalailla valmis. Eilen juhlittiin synttäreitä ja sain muutaman setelin "astiarahaa." No arvata saattaa, että käynti Marimekon liikkeessä ja astiakaapin sisältö on yhtä askelta lähempänä täydellistä. Sarjan kannalta se ei ole lähelläkään täydellistä, mutta omien mieltymysteni mukaan on.

Moni takuulla miettii, onko nuo kaikki käytössä, mutta kyllä ne on. Eivät suinkaan kaikki päivittäin, mutta meillä käy paljon vieraita ja lihojen suoramyyntipäivinä astiat loppuvat aina jossain vaiheessa keskenkin. Myös neiti 4 vee on alkanut omasta halustaan jo kerätä itselleen astioita, joita sitten isona kuulemma vie mukana omaan kotiinsa. Sehän sopii.  Paljon myös sarjaan kuuluu sellaisia astioita, joita en ole hankkimassa ollenkaan. Joku kuviointi vaan miellyttää niin paljon enemmän silmää kuin toinen, että monesti vanhat astiakaapin arteet peittoavat mennen tullen uutuudet.

Haaveissa on, että Mariskooleille saisi joskus järjestettyä oman kaapin. Niissäkin olisi muutaman kymmenen yksilön verran harventamisvaraa. Toisaalta mietin harmittaisiko niistä luopuminen joskus jälkikäteen, mutta ulkovarastossa, sängynaluslaatikoissa,kellarissa ja ulkovintillä niistä ei ole ainakaan tällä hetkellä kenellekkään iloa. Koskaan kyllä jälkeenpäin mistään luopuminen ei ole harmittanut jälkeenpäin, vaan on vaan ollut mukavaa saada ympärille lisää tilaa hengittää, joten jospa vain rempaisisi kerralla kunnolla. Muumiähkykin on nyt saanut minut valtaansa. Ne taidan pakata pahvilaatikoihin ja antaa joskus lasten mukaan maailmalle. Toisaalta niitäkin on kertynyt niin paljon, että osan voisi surutta laittaa eteenkin päin. Ihan vaan lempparit jäisi, kuten muutto- astiat, yhdet talvimukit (en muista vuotta) ja kaikista kauneimmat, eli juhlat... Muita ei tulisi ikävä.

Meillä onkin jotain speciaalia tiedossa muutaman päivän päästä. Sitä ennen vielä paalihommia ja muuta mukavaa. Ja ainiin, nyt on tullut viestiä ettei oivalluksien nimellä löydy meitä instasta ja se onkin varsin totta. Elämäämme voi seurata nimimerkin "soikkulampi" takaa. Sinne on tullut ahkerasti päivitettyä elämän menoa niin kuvien kuin videoidenkin muodossa. Se on näppäryydellän ainakin toistaiseksi korvannut blogikirjoittelun.

Mutta mukavaa viikkoa ja iloa arkeen jokaiselle!

torstai, 10. elokuu 2017

Heppajuttuja, 🐴 juhlantynkää🎁💐 ja loman loppu

No niin. Se on sitten lasten kesäloma saatettu täälä, niinkuin lähes kaikissa muissakin lapsiperheissä päätökseen ja aamulla lähtikin kouluhommat käyntiin.. Monen kaverin lapset ovat jo innoissaan päiviä laskien odottaneet koulujen alkua, mutta toista se on meillä. Eilen illalla ja vielä aamullakin nähtiin hieman jopa kyyneliä, että onko ihan pakko mennä kouluun? Kaivettiin positiivisia asioita esille vaikka omassa takaroivossa muistutti omat kouluunlähdöt lapsuudesta. Ei kiva, aina olisi mieluummin jatkanut lomailua hamaan tulevaisuuteen. :) Ymmärrän siltä osin jälkikasvua paremmin kuin hyvin. Ihan super tylsää usein omassa lapsuudessani oli se, että koulu alkoi juuri syntymäpäivänäni ja se oli vähintäänkin suuri vääryys. :) Mutta näitä asioita ei tokikaan otettu illalla esille, vaan ihan muita juttuja.

Kyllähän se toki ihan luonnollista on, että uudet tilanteet jännittää ja saa pienessä päässä ajatukset pyörimään. Kun koitin varovasti avata tätä ahdistuneisuussolmua, tuli esiin myös pelko siitä löytääkö koulusta ketään ystävää. Voi rakas, kun olet oma, ihana itsesi, niin takuulla löydät kavereita. Toki tiedän, että uusissa tilanteissa molemmat ovat ujoja, mutta kun homma lähtee käyntiin ja alkuaristus karisee, niin takuulla sopeutavat joukkoon kumpainenkin. Ja kyllähän sielä puolituttuja kasvoja vilisi useanpiakin. Meillä pojat lähtivätkin nyt uusiin ympyröihin ja menivät heti ekasta päivästä lähtien väistötiloihin tokaluokkalainen kunnantalon valtuustosaliin ja ekaluokkalainen entisiin kelan tiloihin. Oli kyllä hulppeat tilat koulun käyntiin ja joku oppilas sielä kiljahtikin, että heillä on takuulla hienoin luokka! Uudet opettajat näin vasta nyt ekaa kertaa ja loistavilta vaikutti molemmat. Kyllä se nyt tästä tähänkin mökkiin arki saapui aikaauluineen, mikä puolestaan on ihan hyvä juttu. Ollaan eletty koko sakki kesän ajan kuin siat pellossa kelloon katsomatta.🐽🐷🐽🐷🐷🐷🐽

Tähän lasten viimeiseen vajaaseen lomaviikkoon on mahtunut monen moista puuhaa. Meillä on ollut lähes koko kesän vieraita, välillä sellaisia harvinaisempia ystäviä ja välillä sellaisia, joita ei vieraiksi voi laskeakkaan. Lapsilla on kyllä ollut koko kesän ajan kavereita, mikä on ollut ihan huippu kiva juttu. Kun sunnuntaina kesän viimeiset yövieraat lähtivät, voin kertoa, että vauhti tässä talossa kertaantui potenssiin sata. Tulin siihen tulokseen, että korvat on vain koristeena 👂🏻tällä meidän lapsikolmikolla. Ja huh heijaa sitä tappelun määrää ja vääntöä joka asiasta. Selvästi kaipasivat koulun alkamisesta johtuvaan jännitykseen meidän vanhempien jakamatonta huomiota ja tehtiin näinä päivinä vain pakolliset hommat ja muuten vietettiin aikaa lasten kanssa jatkuvasti puuhaten. Päätettiin pistää riidat poikki ja toteuttaa jokaisen toiveita mahdollisuuksien mukaan tässä lähiympäristössä. Ehdotin myös Tuurin reissua uusia reppuja silmällä pitäen, mutta molemmat halusivat viime vuotiset, hyviksi todetut reput. Eli siis shoppailuretki jäi haaveeksi, mutta eipä se mitään. Ollaan paljuiltu niin oman perheen kuin minä omien kavereiden kanssa yön pikkutunneilla muiden nukkuessa, syöty lasten toiveesta tihkusateessa terassilla, välillä pizzeriassa🍕 tai jäätelökioskilla 🍦ja pelattu niin lautapeliä, jalkapalloa kuin pleikkariakin. 🎲⚽️🎮 Paljon ihania ja rakkaita hetkiä saatu kokea siis yhdessä. Käytiin myös kavereiden luona kylässä, mikä oli oman pääkopan kasassa pysymisen kannalta enemmän kuin hyvä juttu. Johan sitä ollaan oltu lähes koko kesä muutamaa päiväreissua lukuun ottamatta kotona, kotona ja kotona ja alkoi jo hieman seinät kaatua päälle. Lapset toki viettivät yhden lomaviikon juhannuksen jälkeen serkkujen luona ja päiväreissuja on muutamie tehty vähän siellä ja täällä. Ystävän luona sain nappattua pikkukaksosista ihanat kuvat ja videon, jonka koitan laittaa teidän nähtäväksi facebookin puolelle, kunhan vaan pääseen yhteisymmärrykseen Samsungini kanssa. Hilda ja Hulda kun videolla niin söpösti höpöttävät keskenään, että ainakin te muutamat saatte hymyn huulille sitä katsoessanne.🙂🙃

BeFunky%20Collageelo0%2C2.jpgBeFunky%20Collageelielo0%2C2.jpg

Eilen hypättiin ihan extemporee autoon ja lähdettiin meille uutta, mutta ei tokikaan uutta uutta, vaan käytettyä traktoria 🚜katsomaan. Kuvien perusteella se näytti varsin hyvältä, mutta todellisuus oli toista luokkaa. Ekaluokkalainen kiersi traktorin ympäri ja sanoi myyjälle kovaan ääneen: "Tämä me otetaan." Mutta kauppoja ei syntynyt ja jatketaan etsiskelyä. Kyllä meille sopiva vihreä paalikoneen pyörittäjä vielä jostain löytyy. Käytiin samalla reissulla syömässä ja ekaa kertaa pienimmätkin sormiruokailivat kotiovien ulkopuolella.🍉🍞🥚🍓🍅

BeFunky%20Collageelo0%2C1.jpg

Kun traktorireissulta eilen kotiuduttiin, oli aika vetää verkkarit jalkaan ja pelipaidat päälle ja lapsilla alkoi harrastejalkapallon viimeiset treenit turnauksen muodossa. Harmikseni minä ja vauvat ei oltu sitä näkemässä, kun oltiin kotona vartti ennen pelin alkua ja pienille piti saada evästäkin laitettua ja kauppakamat purettua. Pelin jälkeen pojat vietiin vielä parturiin -viimetingassa, niinkuin meidään tyyliin nykyään näköjään sopii. Voi tsiisus sanon minä. Kun sieltä kotiuduttiin lähti lapset suihkun ja iltapalan jälkeen nukkumaan ja me isännän kanssa pitkästä aikaa kahdestaan saunomaan ja paljuun. Takuulla asiasta olisi noussut kova älämölö lasten toimesta, jos olisivat saaneet asiasta vihiä. Rantasauna jäi sitten kokematta tältä kesältä, mutta eipä meidään vieraatkaan sinne ole ollut erityisen innokkaita lähtemään, kun kaikki haluaa vaan paljuun ja uuteen saunaan. Ensi kesänä kyllä mennään tai sitten jos syksy tuo vielä tullessaan helteitä. Mutta toisaalta tuossa pihasaunassa käyminen on ollut niin helppoa ja vaivatonta vauvojen kanssa.

Mutta vielä muutama kuva ja sana viime viikonlopusta.

20170802elo%20028.jpg

Kun rakkaan ihmisen kesätoive on mennä hoitelemaan ja kuvaamaan ystäväni hevosia, niin sehän täytyi ennen koulujen alkua toteuttaa. Niinpä napattiin matkaan mukaan pari porkkanaa, kuivunut leipäpussi, pari harjaa ja kamera. Mulla oli jo valmiiksi hyvät fiilikset tulevista kuvista ja onnistuttiinkin omasta mielestäni hyvin. Tässä muutamia kortille taltioituneita kuvia teillekin nähtäväksi.

20170802elo%20025.jpg20170802elo%20023.jpg

Tässä varsin hauska kuvasarja

BeFunky%20Collage4.jpg

Rakkaita kumpainenkin hepo. Taustalla näkyvä suokkimammatamma on sama, joka toissa syksynä oli meillä muutaman kuukauden hoidossa. Edustalla näkyvä kirjava risteytys on ihanmuori tuttavuus vielä. Tälläkin hetkellä meillä kesää viettävä Goldi kuuluu tähän samaan laumaan. Syksyllä jälleennäkemisen pulppuava riemu saa takuulla kaikki paikalla olevat kaivelemaan roskia pois silmäkulmista.

20170802elo%20045.jpg20170802elo%20046.jpg

Kun hevospölyt oli huuhdeltu menemään oli aika seuraavana aamuna kaivaa juhlatamineita komeronperukoilta. Isännän tädin luona pienellä porukalla juhlittiin kasikymppisiä.

20170802elo%20087.jpg20170802elo%20086.jpg

Samassa kuvassa vanhin ja nuorimmat ja monta nuorimman sukupolven edustajaa siltä väliltä.

BeFunky%20Collage3.jpg

Vaikka kaksi pienintä herätettiin kesken unien, ei se mieltä lannistanut.

20170802elo%20057.jpg20170802elo%20059.jpg20170802elo%20080.jpg20170802elo%20094.jpg

Ja serkuksilla riittii taas vipinää.

BeFunky%20Collage2.jpg

Loppuun vielä muutama toisenlainen heppakuva. Kaksi pienintä kävi testaamassa Goldin kyytiä. Goldista on hauska video intagramin puolella, kun se riiviö karkasi pellolle ja sai pikalähdöt traktorin avustuksella kotipihaan. Eipä paljon siinä vauhdissa näkynyt merkkejä kaviokuumeesta, mikä tietysti huippu juttu. Instan puolella myös useita muita videoita meidän vöyhötyksistä. Pikkuneideillä on muuten kuvassa ihanan Papun alennusmyyntilöydöt päällä ja toivottavasti niitä ehtisi käyttää toisenkin kerran säiden puolesta tänä kesänä. Nyt siis monissa nettikaupoissa viimeiset huippualet käynnissä, joten jos vaatekaapit kaipaa täytettä on oiva hetki hieman tarkkailla nettikauppojen tarjontaa.

00000000000000000.jpg

BeFunky%20Collage.jpg

Tätä kirjoitusta lopetellessa pojat tulivat koulusta kotiin suu korvissa. "Äiti, äiti, äiti, äiti sielä koulussa olikin tosi kivaa!"  Kiitos ja kumarrus jonnekin yläkertaan tästä hyvästä. Kyllä tulikin hyvä mieli ja iso kivi vierähti pois sydämen sydämeltä. Vieläkun luki kavereiden ja tuttujen facebookin kirjoituksia, on tunteiden laaja kirjo ollut tänään käsin kostetelvissa aika monella muullakin. 

Toivotan kaikille isoille ja pienille koululaisille enkeleitä koulupolkujen varsille ja oppimiseen. Pidetään silmät auki ja peukut pystyssä. Ja ystävät, keiden kanssa ei ole (monistakaan) yrityksistä huolimatta ehditty tavata, niin täälä ollaan. Poikkeuksena jos helteet puskee päälle ja lastenvahti järjestyy niin sitten koitan välillä olla isännälle avuksi peltohommissa.

torstai, 3. elokuu 2017

Elokuu

Kyllä oli kerrassaan kauniit kelit heinäkuun viimeisinä päivinä pienistä sadekuuroista huolimatta. Sama paiste jatkui, kun kalenteriin sai kääntää jälleen uuden kuukauden, elokuun. Se on minulle aina varma merkki lähestyvästä syksystä ja osittain kyllä miellänkin syksyn jo jollain tapaa rantautuneen. Ensi viikolla alkavat koulut, ensimmäiset kypsät mustikat, yökosteus ja ehdottomasti yksi ihanimmista; pimeät illat. Nyt olisi jälleen sopiva aika kaivaa kynttilöitä pimenevien iltojen iloksi esille.

Mutta vielä niitä syksyisiä fiilistelyjä ennen muutama kuva ja sana viimepäivien kovin kesäisistä muistoista. Alkuviikosta meille saapui lapsuudenaikainen ystäväni perheineen meitä moikkaamaan. Viime kerrasta oli livahtanut jo kaksi vuotta ja arvata saatatte, että paljon oli sattunut ja tapahtunut tällä välillä. Pitkästä tauosta huolimatta poikien leikit jatkuivat suurin piirtein siitä, mihin viimeksi jäivät.

BeFunky%20Collage20.jpg

Tyttöjen yhteinen mielenkiinnonkohde oli ehdottomasti Goldi. Kyllä sitä harjattiin ja puunattiin ja letitkin se sai joka päivä pitkään harjaansa.

BeFunky%20Collage3.jpg

Näitä kahta kaunotarta oli aika mukava kuvata niin ohrapellolla kuin emojenkin luona.

BeFunky%20Collage1.jpg

Päivät täyttyivät monenmoisesta puuhailusta, vaikka pääasiassa ihan tässä kotosalla oltiinkin.

BeFunky%20Collage2.jpgBeFunky%20Collage4.jpg

Jalkkistakin köytiin potkimassa koulun kaukalossa. Välillä oli sopiva pitää jätskituutin pituinen tauko.

BeFunky%20Collage17.jpg

Ja lähistöllä sijaitsevalla rannallakin käytiin iltaa viettämässä...

20170801elo%20083.jpg

Neljä kaverusta pulikoi järvessä. Me aikuiset vältettiin uiskentelut luonnon vesissä ja lilluttiin iltaisin pitkälle pikkutunneille asti saunan ja paljun välillä vaihdellen.

BeFunky%20Collage14.jpg

Ei ollut hullumpi paikka lasten iltapalalle...

BeFunky%20Collage7.jpg

Hulda ja Hildakin olivat rannalla vauhti päällä. Oivalluksien fb-sivuilla näkyy pieni video tyttöjen touhuista.

BeFunky%20Collage8.jpgBeFunky%20Collage9.jpg

Isin sylistä oli hyvä tiirailla maisemia.

BeFunky%20Collage10.jpg

Nyt oli mustikat kypsyneet ja ne maistuivat Huldalle hyvin. Hilda ei niiden päälle ymmärtänyt vaan sylki jokaisesta kuoren pois.

BeFunky%20Collage6.jpg

Ihan ei esikoinen ehtinyt kerätä mustikkapiirakkaan tarvittavaa marjamäärää, vaikka innokkaana metsässä niitä söi ja keräili. Sama innostus näytti hänellä jatkuvan, kuin aikaisempinakin vuosina. Pitäisi lähteä hakemaan metsästä muutama sanko mustikkaa ensi talven varalle. Tietääkö joku, onko sienitilanne näillä leveyksillä millainen?

20170801elo%20033.jpg

Eilen sanottiin ystäväperheelle haikeat heipat ja tänään sapuukin kesäloman viimeinen vierasjoukko, lasten serkut. Viikonloppuna myös hieman juhlaa tiedossa, sillä käydään juhlistamassa sukulaisen pyöreitä.

Mutta nyt äänistä päätellen lapsilauma pihamaalla tuplaantui, joten on aika lähteä saunanlämmityspuuhiin.

Mukavaa viikonloppua ja sääennusteiden lupauksista poiketen toivon ja toivottelen aurinkoista elokuuta. Ehkäpä se helleaalto sieltä vielä tulee. Perinteisesti viimeistään silloin kun koulut alkaa.

sunnuntai, 30. heinäkuu 2017

Viime viikkojen juttuja

Uskollisesti moni jaksaa huikeiden lukijamäärien perusteella täälä käydä kurkkaamassa, vaikka mitään en ole taas aikoihin saanut tänne tyttöjen 10- kuukautis postausta lukuunottamatta aikaiseksi kirjoitella. Niin paljon on tapahtunut monennäköistä kivaa mistä olisi ollut aihatta postatakkin, mutta aika ei vaan ole ollut otollinen koneella istuskeluun. Nykyään melkein joka ilta, kun perheen pikkuväki on saatettu nukkumatin matkaan, laitetaan sisälle itkuhälyytin valmiustilaan ja ollaan nautittu uuden pihasaunan ja paljun rentouttavasta vaikutuksesta pitkälle yön pikkutunteihin saakka.. Sen verran hektistä on tämän hetkinen elämä, että illalla on lähes pakon omainen tarve saada hengähtää hetki niin ettei kukaan konttaa perässä.

Osasyynä tähän hiljaiseloon on ollut myös se, että toissa viikon sunnuntaina loukkasin selkäni ja viikon verran kuljin välillä ihan tavanomaisesti kävellen, mutta huonoinpina hetkinä konttaamalla. Aikanaan rikkoutunut välilevy meinaa silloin tällöin vaivata ja sitten muuten ei tehdäkkään lähes yhtään mitään. Koska neitikaksikon molemmat osapuolet ovat tissibaarin ahkeria asiakkaita, ei mitään buranaa ja panadolia vahvempaa kipulääkettä tarvii edes haaveilla ottavansa. Reiluun viikkoon en saanut kertaakaan nostettua edes itse vauvoja lattialta syliin ja arvata saattaa, että se hieman monimutkaistaa tätä arjen elämistä. Vielä kun isännyyden harteilla on jo muutenkin kaksosten vuoksi jäänyt lähes kaikki peltohommat, niin välillä on kyllä sellaista taiteilua että huh huh.

Onneksi saatiin pahinpana hetkenä helpotusta sukulaistytöltä, joka jo muutenkin niin mielellään on viettänyt miellä kesälomastaan kuukauden päivät hoitelemassa vauvoja ja nelijalkaisia ja vähän serkkujakin.

hei.jpg

Niinkuin jo facebookin puolella kirjoittelin, olen nyt jakanut instassa itselleni rakkaita tilanteita ahkerasti kuvien muodossa. Tässä postauksessa näkyykin muutamia kuvia tai kollaaseja myös sieltä, joita halusin tänne meille muistoksi laittaa.

hei7.jpghei2.jpg

Luonnonkukat kauneimmillaan.

hei3.jpghei4.jpg

Lehmät on nyt kertaalleen astuttu. Tulevat viikot näyttää kuinka moni kantautui jo ekasta kiimasta ja kuinka moni uusii. Messingin elämä on kuitenkin helpottunut huomattavasti, kun ainakin suurin osa lehmistä on jo ensi kevääksi uutta vasikkaa rakentamassa. Viimeaikaiset, lähes päivittäiset vesisateet ovat hidasataneet rehun tekoa ja edelleen on valtava paalivaje ensi talveksi. Emojen rehuja tosin paalaillaan usein vasta elokuun puolella, joten siltä osin homma hanskassa, kunhan poutapätkää vain ilmaantuisi sääennusteisiin.

hei6.jpghei5.jpg

Käytiin myös lasten toiveesta keilaamassa. Itse seurailin sivummalta johtuen neljännestä nikamasta. Mutta mukavaahan se oli saada välillä muutakin ajattelemisen aihetta, eikä jäädä pelkästään kotiin selkäkivuissa tuskailemaan. Aamut on kaikista pahimpia ja iltaa kohti onneksi tuli pahimpinakin päivinä hetkellisiä helpotuksen hetkiä. Kylläpä taas muistaa mitä onkaan elämä kunnon selkäkivuissa, ei kivaa.

hei1.jpg

Lapset on erityisen innostuneita keilaamisesta ja sielä pitäisi käydä lähes joka kuappareissulla. Täytyykin nyt ryhdistäytyä heitä sinne viemään, sillä tässä lähistöllä on niin kiva keilauspaikka.

hei3.jpg

Pienimmätkin jaksoivat seurata silmä kovana keilapallojen kulkua.

hei2.jpg

Keilahallilla on ehkäpä maailman parhaat noudetut pizzat. Niiden jälkeen oli lapsilla taas virtaa kirmata.

hei4.jpg

Kun kuluneella viikolla pahin selkäkipu oli selätetty, oltiin pienen miniloman ja maiseman vaihdoksen kaipuussa koko sakki. Päätettiin lähteä viemään lapsia Härmään Power Parkkiin. Minäkin otin rannekkeen, vaikka loppupeleissä kävin vain neljä kertaa laitteessa, ja senkin kaikki samassa, eli tukkijoen tyylisessä vesiradassa. Olisi voinut jäädä ottamattakin. Isäntä hurjasteli Ellan kanssa hurjimmatkin laitteet ja muut sitten siltä väliltä. Pojista nuorempi osoittautui melkoiseksi hurjapääksi, mutta pituus ei vielä riittänyt isoinpiin laitteisiin.

Powerparkki on kyllä ykkönen huvipuistoista, jossa ollaan kierrelty. Särkkä kakkonen ja Lintsi hyvä kolmonen. Tosin viimeisimmästä lintsikerrasta on vierähtänyt jo pari vuotta ja uusia laitteitahan noihin jokaiseen rakentuu vuosittain...

hei8.jpg

20170701hein%C3%A4%20054.jpg20170701hein%C3%A4%20063.jpg20170701hein%C3%A4%20064.jpg20170701hein%C3%A4%20065.jpg

Pikkuneiti meni eri vekottimissa useamman kymmenen kertaa. Kuvat taitaa kertoa parhaiten, kuinka paljon nautti vauhdin huumasta.

20170701hein%C3%A4%20052.jpg20170701hein%C3%A4%20070.jpg

Röllikylä on aina ollut meidän koko perheen suosikkipaikka Power Parkissa ja siellä tuli käytyä jälleen pariinkiin otteeseen. Hildalla ja Huldallakin oli vauhti päällä.

20170701hein%C3%A4%20082.jpg20170701hein%C3%A4%20078.jpg20170701hein%C3%A4%20074.jpg20170701hein%C3%A4%20072.jpg

 

hei9.jpghei10.jpghei11.jpg

Ollaan saatu nyt haudata toiveet loppu kesäloman lomasta.Kotona on parhaillaan niin paljon hommaa, ettei toivoakaan muualle lähdöstä näkyvissä. Eilen meiltä lähti vieraat ja huomenna tuleekin parin vuoden tauon jälkeen lapsuuden aikainen ystäväni perheineen.

Goldi se on ja olla porskuttaa tuttuun tapaansa. Se on kyllä harvinaisen ihmisrakas ja seuranhaluinen, sillä on pihamaalla aina sielä missä me ihmisetkin. Rinkula ja Rompsu innostuivat kokeilemaan selässä istumista.

hei13.jpghei12.jpg

Aikaisemmin kuin kirjoitin että lasten nukuttua mennään paljuilemaan, niin tokihan lapsetkaan eivät siitä ilosta paitsi jää. Pienin kaksikko hieman muita harvemmin vaikka kyllä hekin siitä nauttivat aivan suunnattomasti.

201707011hein%C3%A4%20003.jpg

Loisketta piisaa ja mahtoi eilen illalla olla rentouttava kylpy isännyydellä jälkikasvun kanssa. Tuskin. :)

BeFunky%20Collage.jpg

Tänään leivottujen rahkamunkkien tunnelmissa toivottelen kaikille aurinkoista elokuuta ja nautinnollista vikaa kokonaista lomaviikkoa teille, joilla lomaa vielä on jäljellä!

201707011hein%C3%A4%20021.jpg

perjantai, 28. heinäkuu 2017

Pikkupimut 10 kk ja upeaa kukkaloistoa pionien merkeissä

Meinasi paniikki iskeä, kun varttia vaille kasi vilkaisin kalenteriin ja tajusin neideillä olevan tänään 10 kuukauden merkkipäivä. Pukineet oli onneksi valmiiksi päällä, joten ei kun terassille törröttämään. Pionipenkistä kävin napaamassa tänään kukkaan puhjennutta kuvausrekvisiittaa.

BeFunky%20Collage.jpg

Muhkeissa pioneissa riitti ihmeteltävää.

BeFunky%20Collage2.jpg

Huldalla puhkesi tänään ylhäälle ensimmäinen hammas, joka on aiheuttanut pientä lämpöilyä. Hän onnistui myös yllättämään meidät nousemalla kesken kuvan oton ilman tukea seisomaan.

BeFunky%20Collage3.jpg

Isosiskokin halusi ikuistaa itsensä pikkusiskojen kanssa.

201707010hein%C3%A4%20023.jpg

201707010hein%C3%A4%20058.jpg

Koska pionit alkoivat toistumiseen uhkaavasti lähestyä pieniä suita, otettiin laventeli avuksi. Toki siinäkin riitti pienille sormille mielenkiintoista näperrettävää.

201707010hein%C3%A4%20052.jpg201707010hein%C3%A4%20056.jpg201707010hein%C3%A4%20057.jpg

Hassua ajatella, että jo kahden kuukauden päästä neidit täyttävät vuoden. Melkoista menoa ollut tämä vuosi, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

BeFunky%20Collage5.jpg

On mielenkiintoista seurata, kuinka pikku kaksikko hitsautuu yhteen. Moni kaksoisäiti on sanonut, että kaksoset saattavat kehittää oman kielen, jota muut eivät ymmärrä.

BeFunky%20Collage4.jpgBeFunky%20Collage1.jpg

Ja sitten hieman kukkujuttuja...

Kirjoittelin joskus keväällä, ettei kukkapenkkiini taida tänä kesänä tulla pionin pionia, mutta toisin kävi. Onnekseni olin täysin väärässä ja nyt ollaan saatu nauttia lempikukistani jo pidempään, sillä ensin kukkimisvuoroon tulivat valkoiset, kerratut kaunottaret.

20170708hein%C3%A4%20002.jpg20170708hein%C3%A4%20001.jpg20170708hein%C3%A4%20003.jpg

Kun kaatosateet veivät loput valkoiset mennessään, oli tummein pinkkien vuoro aloittaa mahtava, värikylläinen kukinta.

20170701hein%C3%A4%20038.jpg20170701hein%C3%A4%20036.jpg

Leikkokukkina maljakossa nämä viihtyivät reilun viikon verran, joten hyvin mielin käydään saksimassa kukkaloistoa sisälle kuin terasseillekin.

20170701hein%C3%A4%20034.jpg

Ja sopivasti juuri tänään ensimmäiset vaaleanpunaiset kaunottaret puhkesivat kukkaan kasvihuoneen edustalla.

BeFunky%20Collage6.jpg

Seuraava, instagramissakin vilahtanut kuvakollaasi kertoo aika paljon myös neiti 4 veen rakkaudesta kukkiin.

hei17.jpg

Lähipäivinä tulossa pidempi kuvapostaus viimeviikkojen menosta.

  • Kuvia