Täytyy tässä todeta, että kasvihuone ei ole ikinä jäänyt yhtä heitteille kuin tänä kesänä. Heitteillejätöstä huolimatta oli ilahduttavaa huomata, kuinka paljon kasvit ovat ottaneet kasvua ja tässä on päästy pidemmän aikaa jo päivittäin maistelemaan yhtä ja toista. Myös ensimmäiset kesäkurpitsat napsittiin jo muutama viikko sitten parempiin suihin, kun ei maltettu odotella niiden turpoamista suuremminksi. Alkuviikosta löydettiin lehtien alta piilosilta jo kunnon kesäkurpitsan mötikkä. :) Se vilahtikin kuvissa pari postausta aiemmin.

Kasvihuoneessa alkoi olla niin viidakkomainen meininki, että hyvä kun ovesta sisään mahtui. Kannettiin muutama viikko sitten pihalle kukkia ja pihalla tarkenevia kasvustoja, jotta sisälle pääsi hieman saksia viuhuttamaan. Hieman taitaa olla lievä sana, sillä partutoitiin lasten kanssa tomaatintaimia ihan urakalla. Pari kottikärryllistä saatiin oksia leikellä pois. Jos tämän olisi saanut jo aiemmin tehtyä, saisi luultavasti jo nauttia kasvihuoneen antimista reilulla kädellä. Se on vaan se laiskuus tai saamattomuus, mikä saa siirtämään asioita tulevaisuuteen ja samalla sitten satokauden alkamista.

Nyt on kuitenkin hyvä mieli, että asia saatiin vihdoin hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja tomaatit saavat alkaa pikkuhiljaa kypsymään keräten punaisen ja keltaisen sävyjä vihreille poskilleen. Lapset on minua saksimishommaan patistelleet jo useamman viikon, sillä varsinkin kaksi nuorinta ovat lähes yli-innokkaita puutarhurin alkuja ja saksiminen on ehdottomasti lempipuuhaa. Kertauskoulutuksen jälkeen olisi lähes voinut jättää heidät keskenään tekemään karsintaa, mutta pakkohan sitä oli itse hieman seurata sivusta ämpärinpäällä istuen ja raakileita kannattelevien oksien säilymistä vahtien. Aikamoisia palleroita puskista paljastui. Tuleva ekaluokkalainen tuli operaation jälkeen kasvihuoneen ovelle kurkistamaan, mitä siellä oli touhuttu ja suu auki katseli parturoinnin tuloksia. "Mitä ihmettä te olette menneet tekemään, voi sentään." -oli hänen kommenttinsa. :) Kieltämättä lopputulos näytti omaankin silmään aika kaljulta. Parturoinnista meni vain viikko eteenpäin ja taas rehottaa. Leikkely kyllä kannatti, sillä satoja uusia tomaatteja ilmestyi heti saksimisen jälkeen.

Kurkut eivät ole niin kärsineet heitteille jätöstä. Niitäkin on tulossa useita kymmeniä, kun alkuja vilkaisin. Pieni huuhtaisu ja kurkku jos toinenkin häviää päivittäin ihan sellaisenaan suihin. Ai että ne onkin hyviä, täysin eri makuisia kun kauppojen sukulaisensa! Pelastavana tekijänä kasvien henkiinjäämiselle on ollut ehdottomasti automaattinen kastelujärjestelmä blumat. Kyllä mä olen sitä muutaman kerran viikossa täyttänyt samoin kuten isäntäkin. Ilman sitä kaikki kasvit olisivat kuolleet tällä hoidolla pystyyn.

Myös kasvihuoneen takana oleva "kasvimaa" rehottaa melkoisena puskana. Yleensä olen sen kontannut siistiksi rikkaruohoista ahkerasti, mutta nyt kun kumartelu ei käy laatuun, sekin muistuttaa villiintynyttä pusikkoa. Salaattia tulee tahdikkaammin kuin on keretty syömään. Uusia kylvöjä pitäisi laittaa, sillä osa oli jo kasvanut yli isoiksi. Vanhentuneet saivat lentävän kaaren lehmien aitaukseen, jossa sitten hävisivät sukkelaan suurien turpien syövereihin. Isäntää en kehtaa rikkaruohoilla vaivata, sillä sillä on muutenkin kädet täynnä töitä kun tekee lähes kokonaisuudessaan meidän molempien hommat ja päätin kestää tämän kesän tilannetta. Ensi kesänä (ainakin optimistisissa suunnitelmissani) konttaan kaikki alueet siistiksi, mutta nyt mennään näillä.

Yrtit rehoittaa ahkerasta käytöstä huolimatta melkoisina puskina.

Ja sokerihernettä eksyy salaattiin palkoineen, kukkineen ja lehtineen päivineen. Se on myös vaikka voileipäkakun koristelussa yksi koristeista ihanimpia.

Nyt siis kurkkuja puskee jo useita päivittäin. Tomaateissakin on aivan valtavat määrät raakileita. Kypsymisen jouduttamiseksi pienenä ongelmana on saada valoa tomaateille riittävästi. Valtavat pihvitomaatit ja Laukaukset roikkuvat lehtien suojassa vielä ihan vihreinä.

 

Pikkuneidin valitsemasta siemenpussista kasvanut pensaskirsikkatomaatti puskee kanssa niin paljon tomaattia, että runko on kovilla. Tässäkään ei vielä mitään merkkejä punertumisesta, mutta odotellaan, odotellaan.

Aina johonkin ruokaan iskee himo ja nyt tulee viikoittain tehtyä helposti valmistettavaa ja kesänmakuista broileri-mansikka- halloumsalaattia. Ja juurikin niitä herneen versoja tässä käyttäen. Laitan tähän vielä reseptiä, jos joku tykkää kokeilla.

Grillattua broileria ja halloumjuustoa

Salaattipohja (mikä vaan kelpaa, mutta rucola, tammenlehtisalaatti ja herneenversot on aika kova juttu)

Kesäsipulin varsia saksittuna

Mansikoita, basilikaa

Ja päälle luraus avokadoöljyä, neitsyt rypsiöljyä tai muuta vastaavaa

Ekaa kertaa myös omenapuissa on paljon raakileita. Johan niitä on monta vuotta kasvatettu ja saldona on ollut yksi vaivainen omena. Kaikilla lapsilla on siis omat puunsa ja viime kesänä istutettu pikkuneidin puukin tuottaa jo ensimmäistä kertaa hedelmää. Vatsassa kasvaville tulokkaille voisi hankkia jotkut muut näillä leveysasteilla menestyvät hedelmäpuut tulevaisuudessa.

Puista puheen ollen istutettiin (siis isäntä teki kaiken raskaan työn, minä näytin kuopan paikat) huvimajan taakse havupuuntaimet ja marjapensaita, musta -ja punaviinimarjaa. Kaikki muut terassiprojektin ympärille hankitut kasvit odottavat vielä istutusvuoroa kasvihuoneen lattialla. Siellä olisi erilaisia pioneja, unikkoa, villiviiniä ja kärhöjä odottamassa maahan pääsyä. Ongelma vain on, kun en vielä tiedäkkään, mihin terassin laidalle ne haluaisin istutettavan. Vaikka terassista tehtiin hyvän kokoinen, tila loppuu nyt auttamatta kesken ja toiveena olisi vielä ojan päälle tehtävä "grillauspisteen" laajennus. Arvatkaapa vaan innostuiko isäntä suunnitelmistani ollenkaan. Juu ei innostunut sitten alkuunkaan, vaikkakin oli kanssani samaa mieltä että saattaa liian ahtaaksi mennä, jos ruokapöydän taakse aletaan grillauspistettä kaasugrilleineen, rengaspolttimineen, rasvakeittimineen ja savustuspönttöineen tekemään. Laskutilaakin saisi samassa yhteyhdessä olla reilusti. Kuitenkin oli kanssani samaa mieltä siitä, että uuden terassin yhteyteen/läheisyyteen kaikki härpäkkeet olisi kaikista kätevin saada. Eli tässä nyt mietitään laajennetaanko vielä tänä kesänä hieman, vai vasta ensi keväänä ja jos mitä niin minneppäin. Kai sitä pitäisi ottaa kynä käteen, suunnitella ja mittailla hieman mitä sitä pitäisi vielä rakentaa. Toki kaikki rehuntekohommat nyt menee ylimääräisten hömpötysten edelle, mutta elättelen toivetta jos vaikka jossain välissä...

Rauhallista sunnuntaita. :)