Kuka lähtee, kuka jää?

Tuohon kysymykseen olen etsinyt vastausta aina kevään poikimisista lähtien, sillä jo silloin oli tiedossa että monelle emolle tämä tulee olemaan viimeinen kesä. Uusia hiehoja otettiin nyt reippaammalla kädellä ennen sonnin vaihtoa ja nyt ollaan tilanteessa, jolloin piti valita ketkä viettävät viimeistä kesää. Sonnilla loppui lesäloma päivää ennen perinteistä heinäkuun ekaa, mutta lehmät lähtivät laitumelle ja sonni piti saada mukaan matkaan. Koska Messinki on vielä nuori, haluttiin helpottaa sen astumisurakkaa poislähtevien emojen osalta.

Koitin tehdä pohdintaa tunteella ja järjellä ja vähän molemmillakin. Yritin saada apua päätökseen isännältä, mutta ihan turhaan. "Sinä ne lehmät parhaiten tunnet ja tiedät, sinä päätät."

Amarantin kohtalon ratkaisi turhan ärhäkkä luonne. Hankalan luonteen vuoksi siltä ei ole koskaan jätetty yhtään jälkeläistä emoksi, mutta hyviä vasikoita se muiltaosin on tehnyt. Joinain vuosina poikima-aikaan se on ollut paremmin käsitelvävissä, mutta välillä lähes mahdoton, aitaa päin hyökkivä ja lapsia vieroksuva hirmu. Rauhallinen muutaman viikon jälkeen poikimisista, vaikka aina lomittajaa on saanutkin tästä harmaasta kaunotteresta hieman varoitella. Se saa lähteä syksyllä, kun vielä kenellekkään ei ole sattunut sen kanssa vahinkoa.

BeFunky%20Collage1.jpg

Lähtöleiman otsaansa saivat ihanat, mustavalkoiset sisarukset Aurinko ja Euroviisu. Tämän päätöksein tein puhtaasti järjellä. Tunteet olisivat olleet vahvasti toista mieltä. Ikä ja hankala utarerakenne ratkaisivat näiden kohtalon.

Pari muuta äkäpussia myös poistettiin pikkulaumaan ihan vain poikimakalenterin merkintöjä silmäillen, jossa rasti ruutuun -menetelmällä oli kirjattu epäyhteistyömäistä käytöstä poikimisen tiimellyksessä. Ja muutama paikka jäi auki ihan siltä varalta, jos vaikka joku ei tulekkaan kantavaksi. Tänä vuonna ajattelin tiineystarkastaa kaikki yhtään epäilyttävät tapaukset.

Ja kyllähän Messingille jäi nuoreksi sonniksi puuhaa ihan riittävästi poistoista huolimattakin.

BeFunky%20Collage4.jpg

Ekana aamulla, viimeisenä illalla ja monta kertaa siinä välissä on käyty midien kanssa kurkkimassa, kuka on kiimassa ja ketä sonni "taluttelee" eli seuraa, kuin hai laivaa. Viikko sitten torstaina sonni laitettiin laumaan ja nyt on jo 8 emoa astuttu, joten kyllä sillä kiirusta on pitänyt. Reppana on välillä ihan poikki ja kuorsaa niin että tanner raikaa.

BeFunky%20Collage3.jpg

Niinkuin joku tarkkasilmäinen on saattanut huomata, meidän eläkeläismummo Tarja näkyy olevan jälleen lauman mukana. Kovin haikeana se on katsellut toisten vasikoiden perään ja välillä käy hieman hoitelemassa muiden vasikoita. Sain sen touhuja seuratessa idean, että se saa vielä mahdollisuuden poikia yhden vasikan, jos on poikiakseen. Jos se ei kantavaksi tule, sen elämä jatkuu eläkeläisenä ilman iltatähteä. Se on saanut hieman lisää lihaa luiden ympärille ja sen olemuksesta huomasi, kuinka iloinen se oli päästessään nuorikoiden kasvatuspuuhista pitkästä aikaa laumakavereiden luokse.

Paalausurakka on tääläkin potkaistu viime viikolla käyntiin ja nyt on tehty sonnipojille evästä. Kovin on ollut vaihtelevaa sadon määrä lohko kohtaisesti, mutta onneksi positiivisiakin yllätyksiä paalimäärissä on ollut. 1000 paalia pitäisi riipiä kasaan, joten siinä riittää taas kesälle urakkaa, joka jatkuu kyllä pitkälle syksyyn asti.BeFunky%20Collage.jpg

Isommat lapset kotiutuivat lomareissultaan perjantaina ja voi sitä pusujen ja halien määrää. <3 Samalla meille saapui lasten serkkutyttö, jonka kanssa on saatu tuusattua yhtä ja toista. Tärkeinpänä meriittinä alakerran lastenhuoneen totaaliraivaus pienistä leluista. Ja niitähän muuten riittää pikku legoista, lasikuulien kautta pokemonfiguureihin. Nyt on kaikki siivottu/ hävitetty pois ja alakerrasta on saatu siltä osin turvallinen myös kahdelle pienimmälle. Lastenhuone kun on paikka, jota kohti heti lähdetään määrätietoisesti konttaamaan kun silmä välttää...

20170702hein%C3%A4%20003.jpg

Meillä yöt on ollut yhtä hulinaa Juhannuksesta asti, jolloin tehokaksikko oppi nousemaan seisomaan. Monta kertaa yölläkin on tarvinnut nousta pystyyn uutta taitoa harjoittamaan. Ja kun sitten takaisin laittaa selälleen, niin arvata saattaa millainen huuto on tullut kesken yöllisten treenejen. Ollaan nukuttu vaan muutamaa tuntia yössä ja se alkaa näkymään, sillä päivisinkin hommaa riittää jonoksi asti. Yökukkumisen seurauksena kiihtyvällä tahdilla olisivat maitobaarin antimiakin nauttimassa yön pikkutunteina. Plääh... Tähän tuli maanantaina muutos, kun siskoni perheineen saapui meille kesäloman viettoon. Sanna ja Milla tarttuivat rohkeasti haasteeseen, jossa vauvoilla alkoi unikoulu. Noh, arvata saattaa, että unet jäi heillä muutamaan hassuun tuntiin vauvojen vaatiessa opittuja etujaan. Kuka siitä nyt ilman meteliä vaivalla hankituista eduistaan luopuisi? Toinen ja kolmas yö sujuivat jo hienosti ilman itkuja. Homma lähti sujumaan, kun pinnasänkyyn tehtailtiin väliseinä ja nukkumisrauha sitä myötä säilyii molemmille. Ensi yönä onkin isännän vuoro koittaa onneaan tyttöjen kanssa, minä ajattelin viikon olla pakosalla nukkumapuuhista, jotta homma ei vesittyisi läsnäolooni. Aamulla onkin ollut nauravaisia ja hyvin levänneitä tytyjä vastassa.

Viime postauksessa sitä oltiin niin kertakaikkisen totisia, mutta osaahan se meidän Huldakin hymyillä. Hildan kesäterveiset olikin facebookissa nähtävillä, mutta Huldan kuvaa näkyy tässä.20170701hein%C3%A4%20008.jpg20170701hein%C3%A4%20015.jpg

Perus- Hulda hieman vakavanpana

20170701hein%C3%A4%20011.jpg

Ja pikku Hilperökin...

20170618kes%C3%A4%20033.jpg20170618kes%C3%A4%20035.jpg

Nyt muuten ojan ja teiden pientareet notkuu kukkaloistoa. Kannattaa hyödyntää tilaisuus ja kipaista hakemassa kaunista maljakon täytettä. Meillä kukkapuskia ilmestyy niin terassille, kuin sisällekkin.

20170701hein%C3%A4%20051.jpg20170701hein%C3%A4%20036.jpg

Kesäistä väriloistoa.

20170701hein%C3%A4%20037.jpg20170701hein%C3%A4%20038.jpg20170701hein%C3%A4%20043.jpg

Vihdoin ja viimein saatiin pihasaunan pukuhuoneen vaatesäilytyskin metalliosien saavuttua kuntoon, joten nyt voisin kuvailla tilanteen tullen kuvat teillekin nähtäviksi. On ollut niin kiirusta, että tänne ei ole aikoihin ehtinyt laittamaan mitään, vaikka yritystä on ollutkin.

20170702hein%C3%A4%20008.jpg

Täälä on innostuttu palloilulajeista ja niitä on käyty harjoittelemassa paikallisella pelikentällä muutamana päivänä kera sukulaisten. Tämän päiväinen jalkapallokoulu ei saanut yhtä ruusuista vastaanottoa, sillä pojat eivät olisi suostuneet sinne menemään ei sitten niin millään. Mutta onneksi "puoliväkisin" sinne vietiin ja seuraavalla kerralla menevät jo innoissaan, sillä ennnakkokuvitelmista poiketen kivaa oli.  Pikkuneiti 4-vee ilmoitti itse itsensä jalkkiskerhoon ja sielä tukka hulmuten oli innokkaana mukana muiden ikätovereiden kanssa.

20170702hein%C3%A4%20026.jpg

Menneellä viikolla on uida läträtty ahkerasti serkkuseurassa.

20170702hein%C3%A4%20022.jpg

Vaari myös piipahti meitä katsomassa ja uutta saunaa testaamassa. Epävakaasta sääeenusteesta poiketen saatiin nauttia auringon paisteesta. Korttipelin huumassa venähti pikkutunneille ja aamulla herätyskellon soidessa olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä, ellei kahden pienimmän neuvola-aika olisi ollut ajankohtainen. Kaits itä alkaa olla tullut vanhaksi, kun jo pelkkä valvominen verottaa seuraavalta päivältä mehut.

20170702hein%C3%A4%20033.jpg20170702hein%C3%A4%20038.jpg

Mutta nyt jälleem aurinkoisia ilmoja odotellessa toivottelen jokaiselle rentoa loppuviikkoa!