vasu7.jpg

Tässä pari päivää sitten syntynyt sonnipoika Nuppineula. Nyt jo korvamerkeillä rumennettu, mutta nappasin kuvan ennen niiden laittoa. Alkuvaikeuksien jälkeen lähti hyvin tämän karvapalleron matka alkuun.

vasu6.jpg

Eilen meillä oli se odottamani käynti Jyväskylässä ja se osoittautui onnistuneeksi. Tänään sain eilisen käynnin osalta lähetteen verikokeisiin d-vitamiiniarvomittaukseen. Ikinä ole moisesta kuullutkaan, mutta kaippa ne siellä tietää. Väsytti kyllä aamulla vietävästi, sillä meillä oli jo viideltä herätys ja nukkumaan ehdin kahden jälkeen. Onneksi sain isännän kuskiksi, sillä nukuin autuaan onnellisena koko matkan perille. Kotiuduttiin iltapäivällä ja heti ensimmäiseksi navettaan ja ulos kierrokselle katsomaan, että kaikki oli kunnossa. Haettiin matkalla poikiville vitamiinit ja sonnipojille kivennäisiä, eli kaksi kärpästä samalla reissulla. Meitä odotti kotona aivan iki-ihana piirrustus meidän perheestä 5- vuotiaan toteuttamana. Minä keskellä ja isillä kahvikuppi kädessä tuolla oikealla. Pikkusiskolla mekko päällä, piirroksen haltijalla vasemmassa reunassa valomiekka ja isoveli ritarileikeissä vieressäni.

Lähdettiin hakemaan muutama valmiiksi kasoihin sahattu puukuorma rannan koivikosta.

vasu3.jpgvasu4.jpg

Metsässä levinnyt jäinen puro oli niin mielenkiintoinen, että sitä piti tuijottaa pitkään.

vasu5.jpg

Hieman vielä riukuja ja halkoja kyytiin ja kotia kohti.

Huhtikuu%20201602%20043.jpg

Kun viimeistä kuormaa tultiin hakemasta, kuului metsästä älämölöä. Karpalo-lehmä oli poikinut sinne hyvän kokoisen vasikan, vaikka poikimiseen piti kirjanpitoni mukaan olla aikaa ainakin kuukauden päivät. Hoitajia oli ympärillä hieman liikaa ja ajettiin muut uteliaat lehmät loitommalle.

vasu.jpg

Päätettiin viedä vasikka ja emo sisälle, sillä yöksi oli sadetta luvassa. Vasikka sai siis kyydin navettaan traktorin kauhassa ja emo kipitti kovaa vauhtia perässä. Onneksi juomapuuhat alkoivat sujua heti ja vasikka osoittautui lehmäiseksi. Vasikka sai nimeksensä Neito ja on jäämässä hyvällä todennäköisyydellä meille aikanaan emoksi. Angus se on isänsä mukaan rodultaan, mutta herefordille tuttu valkoinen päämerkki on sillä muistona emän, emän, emästään, hereford-rotuisesta Millasta. Emo Karpalo on myös kahden anguksen jälkeläinen, mutta värioikkuna ruskea, vaikkakin kahden mustan jälkeläinen. Näistä hereford taustaisista saa paljon lempeyttä ja ovat erityisen ihmisystävällisiä.

vasu2.jpg

Poikimiset eivät ole alkaneet kauheasti suunnitelmien mukaan, sillä tänä aamunakin poiki hieho, jonka aika olisi ollut vasta parin viikon kuluttua. Päästiin ekaa kertaa vetopuuhiin, sillä hiehonreppana oli aivan poikki ja nuutunut. Kesti kauan ennen kuin saatiin emo edes jaloilleen, mutta ensikertalaisen otteilla alkoi kuitenkin tahdikkaasti nuolemaan vasikkaa kuivaksi. On nämä vaan aina niin sykähdyttäviä hetkiä, vaikkakaan ei mennyt tämä poikiminen viimeisen päälle ongelmitta. Kun energiaa saatiin emolle syötettyä, vietiin tuore kaksikko navetalle. Tällä kertaa vasikka sai kottikärrykyydin ja emo käveli perässä.

Viime kesänä meillä poiki vain yksi lehmä ulkona ja kaikki muut poi´itettiin navetan poikimaketoissa, mutta nyt ei ole lähtenyt siltä osin toistaiseksi hyvin sujumaan, kun osa poikii niin kovin paljon ennakkoon eikä näistä etukäteen usein ole paljon merkkejä nähtävissä. Poikimaketoissa jo odottaa navetalla 3 listan mukaan seuraavaksi poikimavuorossa olevaa, mutta kiertää saa katselemassa ahkeraan myös ulkoaitauksessa. Ja kolme poikimakettaa pyritään pitämään toistaiseksi tyhjänä yllättäviä poikivia varten. Tosin kahdessa niistä on jo vasikka ja emo odottelemassa ulospääsyä ja aurinkoisempaa keliä, joka näyttäisi sääennusteiden mukaan toteutuvan lauantaina.

Täällä on taas päästy karppaukseen kiinni ja yrittelen mahdollisuuksien mukaan jättää ylimääräisiä hiilareita pois. Elämä vaan tällä hetkellä ollut sellaista kaaosta, että suuhun tulee laitettua tasan sitä, mitä välillä juostessa käteen eksyy, eikä se aina ole sitä evästä järkevimmästä päästä. Onneksi yksi aamu tässä oli rauhallisempi ja tein itselleni ihan lemppariaamupalaa. Kun pikkuneiti sen näki, hän tilasi samanlaisen prinsessa-aamiasisen pienillä muutoksilla. "Ei noita vihreitä kukkia, eikä suolaisia kurkkuja. Niiden tilalle ottaisin nakkia."  no sehän oli helppo toteuttaa ja syötiin yhdessä prinsessa-aamiaista. Voi miten helpolla pienen ihmisen saa onnelliseksi. Mun pieni "karppaaja" joka ei oikeasti kylläkään karppaa, vaikkakin minun aamupalan sisältö pientä ihmistä niin kovasti miellyttääkin.

Huhtikuu%20201602%20005.jpg

Mun annoksessa alle 300 kcal ja hiilaria vain 13g. Proteiini 38g ja rasvaa 10g. Aika kompakti pakkaus.

Huhtikuu%20201602%20003.jpg

Ja onnellinen neiti uudessa yöpuvussaan. Ja huomatkaapa, joka kuvassa erilainen otin. :) Joskus iskee se valinnan vaikeus...

Huhtikuu%20201602%20007.jpgHuhtikuu%20201602%20015.jpgHuhtikuu%20201602%20012.jpg

Mutta tällä erää toivottelen hyvää loppuviikkoa! Kommentit tervetulleita ja nykyään koetan ehtimisen mukaan myös linkittää uusia postauksia facebookin "Oivalluksia aidanreunalta" -sivustolle. Sinnekkin tervetuloa vilkuilemaan ja kommentoimaan. Nyt täytyy lähteä korvamerkin laittoon ja kierrokselle navettaan. Tämä poikima-aika on kyllä yhtä navetalla hyppäämistä yötä päivää.

-Soikkuu