Huh huh -sanon minä. Viikko taittunut hyvää vauhtia loppu puolelle ja paljon on tähänkin viikkoon sattunut ja tapahtunut. Alkuviikosta juhlistettiinkin isännän synttäreitä ja minimaalisesti ystävänpäivääkin. Kuvassa ylpeä isoveli pienen ystävänsä kanssa. :)

Keskiviikkona olikin kevään viimeiden lihanmyyntipäivä ja tuttuun tapaan kiirusta piti. Isäntää oli lihakuormaa hakiessa epäilyttänyt peräkärryn kestävyys, mutta yhtänä lastina ilman ongelmia pääsivät aamulla kotiin saakka. Koko1000 kilon kuorma (luut ja rasvat mukaanluettuna) hävisi paria ulkofilettä ja muutamaa kymmentä luukiloa lukuunottamatta kuin tuhka tuuleen. Eli hyvin tekivät pihvisonnin lihat jälleen kerran kauppansa ja enemmänkin olisi saanut jauhelihaa, paistia ja sisäfileitä olla. Koiraihmiset ovat myös löytäneet kiitettävästi reittinsä tänne meille luukaupoille. Aina riittää lihanhimoisia asiakkaita ja sana kiirii eteenpäin, sillä uusia kasvoja on vilkkunut nyt tasaiseen tahtiin joka jakelukerralla. Alkaa vaan meidän kapasiteetillä olemaan maksimimäärä asiakkaita, sillä nyt saadaan mukavasti myytyä tästä kotoa kaikki mitä tuotetaan. Harmittavasti muutamalle jouduttiin jälleen kerran myymääm "Ei oota", mutta ensi syksyksi jätettiin pari ylimääräistä ankkuneitiä kasvamaan kotosalle vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Tästä erästä jätettiin omiinkiin pakastimiin täytettä, vaikka vähemmän jauhelihaa jäi, mitä alunperin oli tarkoitus. Siinähän sitä oltaiskin, kun loppuisi itseltä lihat kesken ennen seuraavaa myyntiajankohtaa. Tässä kohtaa kyllä uskon viime vuotisiakin olevan vielä reippaasti jäljellä, joten ei ne kesken lopu. Toivottavasti.

Siinä muutama tunti vierähtää, kun kaikki laatikot on avattu ja sisältö tutkittu, joka vakuumipakattu punnittu ja merkitty. Ollaan oltu kyllä onnellisessa asemassa, kun aina on löytynyt ystäviä ja sukulaisia jeesaamaan näinä kiirepäivinä ja molemmille vauvoillekin on aina hoitajat löytynyt. Riittää kun olen käynyt imettämässä pikkuneidit nälän yllättäessä.

Kyllä nämä on vaan kiireistä huolimatta mukavia päiviä. Myös monista asiakkaista on jo tullut vuosien kuluessa hyviä kavereita, mikä on ehdottomasti iso rikkaus tässä hommassa. Tunnistatte kyllä itsenne, kiitos teille jokaiselle.

Kaksi 10 litran hernekeittokattilaa keittelin aamusella ja hyvin teki kauppansa.

Laskiaispullia tulevan laskiaisen kunniaksi.

Kiireapulaiset paperihommissa

Eihän me keskiviikkona ehditty omien lihojen laittoa edes paljon aloittelemaan kun jo illalla nukku-matti vei mennessään. Torstaina jo heti aamulla sängyssä minien kanssa loikoillessa tiesi, mitä päivä tuo tullessaan...

Eli jauhelihan paistamis ja maustamishommaa riitti muutaman kymmenen lihakilon verran heti aamutuimaan ja siihen päälle ne perinteiset lihapullatalkoot anopin ja isännän kanssa. Tavallisia, kreikkalaisiä, extra yrteillä ja valkosipulilla maustettuja ja kebakoita gerillattavaksi. Siinä sitä sai pyöritellä pullukoita tunnin jos toisenkin ja niiden paistaminen oli hidasta kun uunista on mennyt useamman pellillisen paistamisen kerrallaan mahdollistava kiertoilma- toiminto rikki. Tässä välissä ystäväkin soitti  (pelastava enkeli) mieluisen puhelun, olisiko meillä jotain hommaa jossa lisäkäsiä tarvitaan. Voi kuule kyllä muuten löytyy.  Jo ihan minienkin viihdyttäminen on välillä haastavaa, kun oikeasti pitäisi saada hommia tehtyäkkin. Lapsetkin saivat jälleen kaverin ja olivat siitä niin mielissään.

Tuo liesiasia on jäänyt meillä hieman puolitiehen, sillä viime viikon kaupunkireissulla piti käydä uusi uuni ostsamassa, mutta peräkärry täyttyi muista ostoksista sen verran, ettei koko viritys olisi millään mahtunut kyytiin ja nyt kun sitä uutta olisi niin tarvittukkin. No ei sillä, jääkaappikin ollaan vaihtamassa joten samalla on ihan hyvä ehtiä hieman perehtyä kumpaiseenkin. Smegin jääkaappi olisi haaveissa, mutta sellaiseksi taitaa jäädäkin.

 Myös edellisen erän raakakypsytyksen vaatineet lihat oli nyt valmiita, mikä tarkoitti että pikkuneiti pääsi mielipuuhaansa pihvien vakumointiin. "Lisää, lisää, laittakaa vielä lisää niitä tulemaan!"Kun kaikki oli vihdoin viimein paistettu ja suurelta osalta pakattukkin, päästiin vihgdoin maistamaankin. Tuoreesta pakastamattomasta fileestä paistettu pihvi ja sienisoosi herkkusienistä ja paikalla olevan ystäväni keräämistä sienistäsuppilovahveroista nollasi koko kiireisen päivän. Taas uni maistui paremmin kuin hyvin.

Niinkuin jo otsikkoon kirjoitin, meidän kaikista nuorimmainen (minuuttia nuorempi kuin isosiskonsa :) ) on nyt sitten meidän kotona korvapotilas. Hän oli itkuinen yöllä ja ehdotin sen viemistä lääkäriin, johon mies tuumasi:  "Ei kyllä mennä noroa tk:sta hakemaan, ilmavaivoja sillä on."  Tässä tapauksessa pidin pääni ja äidinvaisto oli oikeassa, lääkärisedän tuomio oli: antibiootin tarvitseva korvatulehdus. Ei kyllä mielellään noin pienelle olisi antibioottia laittanut menemään, mutta pakkohan se on korva saada kuntoon. Apteekin kautta kotiin antibiootti, panadoli ja korvasärkyä lieventävät tipat mukana matkassa ja jo pikku Huldakin on jälleen oma itsensä. Hildan korvatkin samalla tarkastettiin, mutta onneksi olivat terveet. Toivottavasti pienestä pitäen annetut maitohapot suojaisivat pienen vatsaa parhaansa mukaan.

Huomenna on taas syytä juhlaan, sillä meidän lapsiviisikon vanhin täyttää huikeat 8 vuotta. Pitäähän sitä huomenna jotain kivaa, arjesta poikkeavaa keksiä, mutta se onkin jo sitten ihan toinen tarina.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!