Niin sitä perheen pienimmätkin saavuttivan muutama päivä takaperin yhdentoista kuukauden välietapin ja hirmuista vauhtia päivät soljuu kohti täyttä yhden vuoden tärkeää rajapyykkiä. Meillä olis tarkoitus pitää neitokaisille 1-vuotis pippalot ja varovasti suunnittelemaan niitä olen alkanut aina sopivan hetken tullen. No niitä sopivia hetkiä on tätä nykyä aika harvakseltaan ja kuukausi on lyhyt aika, eli kiire tässä takuulla vielä tulee.

Tällä kertaa ei varsinaisena "merkkipäivänä" onnistunut laisinkaan yhteiskuva. Aina toisen ollessa nukkuessa toinen heräsi ja niin edespäin. Ystäni kerran vastaavan "epäonnistuneen" aikataulutuspäivän päätteeksi totesi, että teillä on kuin yksi vauva, mutta se ei nuku koskaan. Mieluummin tosiaan kaksi samassa rytmissä, kuin yksi + yksi erirytmeissä. Vaikkakin näin kaksosarkeen jo tottuneena ruoanlaitot, pyykkienripustukset ja navettahommatkin hoituu jo yhden käden voimin yksi natiainen kainalossa kiikkuen. Yhden lapsen kanssa ei kummasti ennen onnistunut, mutta nykyään jää hommat tekemättä ellei välillä käytä pientä kekseliäisyyttä. Kahden kanssa kun ei paljoa sitten ylimääräisiä hommia tehdäkkään vaan aika ja energiat kuluu ihan siihen olennaiseen, neitien tyytyväisenä pitämiseen. Toki syöttötuoleissa istuminen on helpottanut hommia, sillä tykkäävät vaikka maissinaksuja mutustellen katsella tiskikoneen tyhjäämistä, täyttämistä, tyhjäämistä ja täyttämistä kerta toisensa jälkeen ilman vikinää. Ja uskokaa tai älkää, mutta Marimekon isopalloiset lautaset saavat aina kaksi kasvojen levyistä hymyä. Niin äipän palleroita!

Tällä kertaa sovitettiin ekaa kertaa päälle Phister & Philinan fleecejumppiksia.  Koko 80 osoittautui hieman reiluhkoksi, mutta kyllähän ne neidit kasvaa ja valmiiksi naftiakaan ei viitsi ostaa. Pitkänhuiskeat resorit jaloissa ja käsissä saivat puvut mitoittumaan jokseenkin sopiviksi. Nyt on muuten monissa paikoissa ne viimeisimmät alemyynnit meneillään. Täälä on käytetty alemyyntejen tarjouksia reippaasti hyväksi ja nyt alkaa olla kivasti vaatetta 92/98 kokoon saakka. Kovasti odotellaan viimeisiä vaatelähetyksiä kotiutuviksi ja sitten voinkin tehdä jonkun sortin vaatelöytöpostauksen.

Hassu sattuma kävi, sillä olin muistamattomuuttani hankkinut tytöille kolmet haalarit syksyyn. Kaikki kuusi harmaita sävyltään, joten näemmä se väri on kovasti mielyttänyt äiti-ihmisen värisilmää viimeaikoina. Onneksi jokainen teknisiltä ominaisuuksiltaan hieman erilaiset, joten jokaisille käyttöä luulisi olevan, tai sitten tarpeen vaatiessa keksitään. Nykyään on softshelliä ja windfleeseä ja mitä kauniinpia pukineita pienille ihmisille. Minä olen kyllä hyvin pihalla materiaalejen eroavaisuuksista ja vesipilariarvoista, mutta ehkäpä se minäkin opin pikkuhiljaa. Ja keväällä valmiiksi hankitut toppapuvut ovat kertakaikkisen valtavat! Neidit mahtuisivat yhdessä pujahtamaan helposti yhden haalarin sisään ja silti tilaa jäisi yli yllin kyllin. Vielä täytyy siis etsiä jostain pykälää tai kahta pienenpää toppaa tulevaan talveen.

Ei ole nämä tytöt samasta puusta veistetyn näköisiä. Ulkonäöllistä ja luonteenkin eroavaisuutta on jaettu sen verran rivakalla kädellä, että nykyään päivittelyt "Ovatko he identtiset" -ihmettelyyn voi hymyillen sanoa, että katsopa tarkemmin uudelleen. Nämä ovat kuin yö ja päivä.

Ei ollut eka kerta kun hymyä ei saatu esiin ei sitten niin millään. Niin totinen Hulda.

Ja Hildalle ei tarvitse kuin viheltää ja hymyt ovat takuuvarmat

Viime viikkoina tytöt ova kovasti reenanneet etenemistä kahdella jalalle. Taaperokärry on ollut tähän varsin sopiva apuväline. Kun toinen on kyydissä, ei vauhti pääse kiihtymään liiaksi. Mutta arvatkaapa vaan mitä tapahtuu kärryn ryöntelyssä ilman totuttua painolastia? Juoksujalkaa ja äkkipysähdys seinään.

Vuoron vaihto...

Neiti 4 vee on edelleen ollut esimerkillisen innokas vauvojen hoitaja. Tällä kolmikolla on keskenään niin kivaa, että usein vain naurunkiherrys kuuluu missä liikkuvatkaan. Lapsilla olisi jo kovat odotukset pienenpien kävelemään lähdöstä. Huldalla se onkin jo lähellä, mutta Hildalla siihen menee viekö hieman pidempi tovi. Saapa nähdä kävelevätkä 1 -vuotissynttäreillään. Oma veikkaukseni on, että 1/2 etenee siinä vaiheessa kahden jalan avulla.

Nyt on viimeiset minuutit heittää elokuulle hyvästit ja siirtyä syyskuuhun. Kyllä se syksy on viimeistään nyt saapunut, vaikka lämpöisiäkin päiviä pitäisi sääennusteiden mukaan olla vielä luvassa viikonlopun sateiden jälkeen. Se on heippa nyt ja ihanaa ja aurinkoista syyskuuta itse kullekin!