Tiedättekö sen tunteen, kun istuu aamuyön sumuisessa hämärässä laitumella, lehmien ympäröinä kuunnellen niiden tuoreen nurmen syömisestä johtuvaa rouskutusta? Se on aivan mieletön tunne ja ihan parasta musiikkia korville.

Harmittavasti monellakaan ei siihen mahdollisuutta ole, mutta te joilla on, kokeilkaa! Vieraan lehmälauman laitumille en kenenkään ulkopuolisen toki suosittele menemään yöllä yksin istuskelemaan, mutta aidantakaakin voi päästä hieman samaan fillikseen.

Muistan hetken muutaman vuoden takaa, kun kesäyönä neljän jälkeen taxikuski ajoi ilmeisesti kyytiläinen mukanaan laitumen ohi, jossa istuskelin. Meni jonkun aikaa, kun ajoi takaisin kylälle päin ja pysäytti auton aidan viereen, ruuvasi ikkunan auki ja huikkasi minulle "Onko kaikki hyvin"?

"Paremmin kuin hyvin" huusin takaisin. Meinasi vielä sanoa jotain, mutta ei sanonutkaan. Hiljaa kiihdytteli siitä menemään. Tuli tunne, että kai se mua hieman tärähtäneenä piti.

00vas7.jpg00vas1.jpg00vas3.jpg

Alkaa nää meidän vasikat olemaan jo aika isoja. On siellä seassa yksi paljon muita isompi ja vahvempi sonnivasikka. Piti oikein kotona papereista katsoa, että kenen vasikka se oli. Irina oli emo ja vasikallakin osuva nimi: Töyrälän Mahtisonni. Täytyy sen siis olla ollut jo syntyessäänkin kookas sille annetun nimen perusteella. Ei näitä kaikkia vaan yrityksistä huolimatta muista, kun vasikoita välillä syntyy monta päivässä.

00vas2.jpg00vas.jpg00vas5.jpg

Kaksi lehmää vielä tälle keväälle poikimatta, Jamaica ja Karamelli. Jatkuvat yöjuoksut navetalle olen lopettanut ainakin toistaiseksi. Toki käyn, jos yöllä olen hereillä, mutta herätyskello ei tällä hetkellä öisin piipitä. Kun alkaa minkäänlaisia poikimismerkkejä lähestyvän, takuulla taas ravaan siellä yhtäkyytiä. Toinen mammoista poikii varmasti, toisesta ei olla satavarmoja. Jos eläinlääkäriä joutuu jostain syystä soittamaan, tuo toinen lehmä sitten samalla ultrataan.

Tällähetkellä molemmat lehmät täyttävät tärkeää seuraneidin virkaa. Toinen on navetassa kesälomaa viettävän Iklu siitossonnin kaverina. Toinen taas pitää ladossa seuraa uudelle, aikanaan Iklun saappaat täyttävälle Lakulle. Jos elopainoltaan yli tonnin painoinen Iklu pääsisi puolta pienemmän Lakun kimppuun, ei lopputulos olisi onnellinen. Onneksi jo heinäkuun alussa molemmat sonnit pääsevät töihin omiin laumoihinsa. Iklu vielä kerran hoitelee kaikki isot lehmät ja Lakun työksi jää hoidella viime keväänä syntyneet, Iklun jälkeläisiä olevat hiehot.

00vas6.jpg00vas4.jpg

Tällaista tänään, aamupäivällä riittää kiirettä siivouksen ja ruoanlaiton merkeissä. Meillä kävi eilen mukavia vieraita, jotka toivat tullessaan raparperinvarsia. Niistä sainkin idean kokeilla raparperijäätelön valmistusta.

Illalla päästäänkin sitä jo maistelemaan, kun lasten kovasti odotetut serkut vanhempineen saapuvat kesäloman viettoon. Eli minun isosisko ja mieheni isoveli+  heidän kolme lasta, joista kaksi nuorinta on meidän kummilapsia.  <3 Nyt oli kyllä harvinaisen selkeä selitys.

Myös erityisesti pikkuneidin suuren suosion saavuttanut vaari, eli minun isä tulee kyläilemään. Mulla on tässä illaksi tekeillä ruokalaji, jonka kokkaamista en ole ikinä kokeillut. Siitä myöhemmin lisää.

Aurinkoista sunnuntaita!