minni.jpg

Meille tuli siis viikonlopun viettoon vieraita, joista osa oli innokkaita vauvojen vahtijoita ja navettaankiin saatiin yhdet ylimääräiset ja sitäkin innokkaammat apukädet. Koitettiin ikuistaa kohta poislähtö vuorossa olevasta Minnistä ja Ellasta kuva, mutta se osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Aina oli jommalla kummalla vauhtia liikaa.

minni1.jpg

Yllätyksekseni apulaisella ei ollutkaan tulemista Tarjan kettaan harjauspuuhiin kanssani. Se on ihan minun ja isännän lemppari, eikä näköjään muilla ole asiaa mennä sitä kuopimaan.

Kun kaikki aidat ja ajoreitit oli saatu tehtyä oli aika vieroittaa vasikat emoista. Oltiin muutama viikko myöhässä normaali aikatauluista, mutta ollaan odotettu lastenvahtia jotta minäkin pääseen osani tekemään puuhassa. Homma meni kaikin puolin aika kivuttomasti kramppaavaa takareittä lukuunottamatta. Emot taisivat hoksata homman jujun jo hyvissä ajoin, sillä alkoivat huudella vasikoilleen jo aidan takaa näköetäisyydeltä.

minni3.jpg

Kun vasikat oli jaoteltu omiin aitauksiinsa pääsi pikkuneitikin tutustumaan vasikoihin. Ei mene montaa päivää kun vasikat antavat jo rapsutella ja silitellä ihan vapaasti. Kaikki hiehovasikat jäävät meille kasvamaan, osa rekisteröidään käyttötarkoituksella emolehmätuotantoon ja loput kasvatetaan lihaksi. Vasikoiden emot, luonne ja rakenne vaikuttavat, kumman statuksen saavat eläinrekisteriin. Meidän 6-vuotiaalla oli selkeä näkökanta siitä, mitä kenestäkin tulee. Kaikki isokokoiset vasikat lihaksi ja pienet emoiksi sulkupuoleen katsomatta, koska ne ovat niin söpöjä. :)

minni2.jpg

Iltasella sitten hypättiin navettapäivän jälkeen akkaporukalla paljuun. On se vaan todettava, että mitä kylmenpää on pihalla, sen ihanampaa on vedessä lillutella. Äitiäni ei paljuilut kiinnosta joten hän hoiteli jälleen kerran vauveleita sisällä. Oli aivan huikean hieno tähtitaivas ja koitettiin bongata tähtikuvioita. Otavat löytyi niin iso kuin pienikin, mutta muuten on tähtitietous aika heikolla tasolla. Pitäisi hieman opiskella aihetta, sillä lapset on aiheesta kovinkin kiinnostuneita. Aika säkenöivän kuvan isäntä näppäisi meidän paljutouhuista. Tuo tarvii jo taiteellista näkökykyä tai sitten vaan epävakaan käden, mutta hieno tuli :)

paljussa.jpg

Ihan ehti jo itselläkin tulla nutipäitä kova ikävä, kun yhden päivän vaan näin heitä ruokailujen ajan. Sylissä pitäjiä riittää aina jonoksi asti kun vieraita käy, mikä tietysti on kivakin.On ne vaan sellaisia kultakimpaleita kumpainenkin. Joka päivä saa olla kiitollinen että raskaus päättyi kaikista sattumuksista huolimatta onnellisesti vaikka aineksia olisi riittänyt täysin päinvastaiseenkin lopputulokseen.

vasu6.jpg

Mutta palataanpa vielä takaisin navetalle... Näin komeita sonnivasikan vonkaleita oli viime kesän vasikoista kasvanut. Huutokonsertti oli kovimmillaan sunnuntaina. Eikä ihme, kyllä sitä itsekin huutaisi oman lapsensa perään. Emoilla kuitenkin on jo uudet vasikat kasvamassa hyvää vauhtia ja talvella niiden on hyvä päästä muultaosin helpommalla. Kun vasikat vieroitetaan, maidontuotanto loppuu ja käynnistyy taas keväällä uuden vasikan syntyessä. Pieni lepohetki siis on hyvinkin paikallaan.

vasu3.jpg

Aika leppoisia kavereita ovat. Sääsuoja on niille jo ennestäänkin tuttu ja turvallinen paikka.

vasu.jpg

Osa sonnivasikoista siis lähtee välitykseen muihin kasvattamoihin. Liharotuiset, eli "pihvivasikat" ovat kysyttyä tavaraa, sillä niitä liikkuu markkinoilla vain murto-osan lypsylehmien sonnivasikoiden määrään verrattuna. Jalostuksesta johtuen lihantuotantoon jalostetun naudan liha on ihan erilaista verrattuna perus maitosonneihin, mikä tietysti myös näkyy lihan hinnassa. Ne eivät siis suinkaan lähde vielä teurastamoon vaan niillä on vielä elämää edessä uusissa kasvatuspaikoissa.

vasu2.jpg

Nastamuumio ja Norppa

vasu4.jpg

Vasikat punnitaan ja aina on mielenkiintoista nähdä kuinpa paljon niiden päiväkasvut ovat. Parhaimmilla päiväkasvu on 1500g päivässä, mutta tahti siitä pikkuhiljaa sitten hidastuu. Isoimmat vasikoista painavat 350-400 elopainokilon kieppeillä ja pienimmät ovat parin sadan kilon painoisia, mutta ovatkin syntyneet muutaman kuukauden muita myöhemmin tai ovat muuten vaan huonompi kasvuisia. Toki emoillakin on osuutta vasikoiden kasvuun. Jollain emoilla vasikat ovat joka vuosi vieroitettuna niitä kaikista kookkainpia ja siihen ei vaikuta emon oma koko vaan maitoisuus ja geenit.

Vieroitusta seuraavana päivänä navetalla kuulosuojaimet ovat oikein näppärät pelit. Yllättävän kovaa vasikat huutavatkin, kun maitojano ekan kerran iskee. Kuitenkin ovat tottuneita väki -ja karkearehun syöjiä jo tähän mennessä, joten nälän vuoksi ei tarvi kenenkään huutaa. Ikävä ja tissin lupsutus varmasti ovat ne eniten huutoa aikaan saavat tekijät, mutta onneksi on kavereita lauma vierellä.

Mainittakoon vielä, että nyt on jo nelijalkaisen väen konserttikin tullut täälä päätökseen muutamaa silloin tällöin kuuluvaa ammuu- huutoa lukuun ottamattta. Selvästi ne keskustelevat keskenään, sillä emo vastaa vasikan huutoon tai toisin päin. Täytyyhän sitä kuulumiset mammalle välillä huikata. Nyt enään huutoa onneksi kuuluu kuitenkaan harvakseltaan ihan jo noin naapureitakin ajatellen.

vasu5.jpg

Itsenäisyyspäiväkin meni tuli juhlistettua maltillisesti. Meillä oli isännän kanssa 15-vuotis kihlapäivä ja appiukon pois nukkumisestakin on kulunut kyseisenä päivänä jo13 vuotta. Monenlaisia tuntemuksia siis mahtui samaan päivään ja mietteitä suomen itsenäisyydestä ja sen saamasta kolauksesta vuonna 1995, kun EU:hun yhdistyttiin. Kuinka itsenäisiä tässä oikeasti enään oikein ollaankaan, kun kaikki pykälät säädetään tänä päivänä Brysselistä komission suunnalta? Ainakin suurelle osalle maataloutta harjoittavia eu:n vaatima paperin pyöritys miljoonine pykälineen on saanut karvat pystyyn. Kuitenkin Suomi maana on niin turvallinen paikka moneen muuhun verrattuna, että pidän edelleen " On lottovoitto syntyä Suomeen" -fraasia ihan pätevänä. Kynttilöitä, hyvää sapuskaa ja siinähän olikin ne oleellisimmat. Telkkaria en edes ehtinyt avata linnanjuhlien tiirailun merkeissä. Vieraat lähtivät kotiin päin ja iltasella saatiin kyläilemään vielä pari innokasta vauvanhoitajaa, joilla oli kokemusta juurikin kaksosista. Vertaistukea parhaimmillaan.

Hanna.jpg

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. :)

hanna1.jpg

Niiin monta joko, joko,joko -puhelua ja viestiä minulle on tullut lihanhimoisilta ystäviltä ja tutuilta, että päätettiin toimittaa vielä yksi lihaerä tämän vuoden puolelle. Tänään siis teurasauto kävi hakemassa seuraavat sonnipojat autoon. Ja pitää mainita, että en mennyt itkemään tällä kertaa navetalle vaan katselin ikkunasta auton etuprofiilia. Haikeaa se silti joka kerta on, vaikkakin pakollinen osa tätä työtä. Mutta tilaa on navetalle saatava seuraaville ja sitä parasta herkkua omille -ja tietysti samalla muidenkin lautasille ja pakastimiin.

steurasauto.jpg

Ensimmäinen lihan suoramyyntipäivä onkin jo perjantaina ja tänään lähteneet tulevat palautuksena ensi viikolla. Lihaisia päiviä tiedossa siis! Sen miljoona lippusta ja lappusta pitää ehtiä täyttämään perjantaiksi, jotta jokainen ostaja saa tietää ostamansa lihapakkauksen alkuperän aina eläimen syntymätunnukseen saakka. Nimenkin voin toki kertoa, mutta harva haluaa sitä tietää. :) Lappuihin kirjataan myös teurastus aika -ja paikka, ohjeet lihojen säilytyslämpötiloista, kokolihojen raakakypsytyksestä, pihvin paisto-ohjeet ja reseptitkin saa mukaan lähtiessään, jos niille tarvetta. Pihvilihalle on kyllä riittänyt hyvin kysyntää ja ihmiset ovat alkaneet tiedostamaan pihvilihan eron kaupan lihoihin. Puhtaalla lähiruoalle on kasvavasti kysyntää ja onkin hienoa että ihmiset entistä enemmän ovat kiinnostuneita ravinnostaan ja sen alkuperästä. Meilläkin asiakkaita oli ensin kymmenkunta ja nyt muutaman vuoden jälkeen jo 150 vaikka ei olla missään varsinaisesti mainostettukkaan. Paikallisella facebookin kirppiksellä olen luita kaupannut ja nyt ekaa kertaa myös kerroin sielä mahdollisuudesta ostaa lihaa. Tuote on hyvä, hinnat on kilpailukykyiset ja kiinnostusta riittää, mikä tarkoittaa että suoramyydään lähes kaikki tuottamamme liha poistoon meneviä, vanhoja emolehmiä lukuun ottamatta.

Jos jollakulla on vielä pihvilihan tarvetta, tai halua kokeilla sitä niin äkkiä yhteyttä tännepäin vaikka facebookin kautta. Ainakin ensi viikon kuormasta on vielä jauhelihaa ja muistaakseni joku paisti ja fileekin vapaana ja koirille luita useampi sata kiloa. Mikäs olisikaan sen parempi joululahja karvaisille kavereille kuin laatikollinen rouskutettavia raakaluita? Tai makunautintoja arvostavalle puolisolle lahjaksi naudanfilettä tai siitä valmistettyu herkkuillallinen? Parin viikon raakakypsytyksellä filee ehtii vielä mainiosti joulupöytään tai vuoden vaihteeseen uutta vuotta juhlistamaan.

Nyt on aika tarttua ruuvimeisseliin ja ryhtyä kokoamaan uutta istuinkalustoa keittiön pöydän ympärille. Tuolikasa onkin jo muutaman viikon odotellut kokoamistaan keittiön nurkassa. Ihan kun kaiken maailman rojua ei tursuilisi jo muutenkin joka nurkasta. Nyssyköistä, pussukoista ja nurkkiin kertyvistä laatikkopinoista kyllä huomaa, että joulu tekee tuloaan ja tontuille olisi kovastikin töitä paketoinnin merkeissä.

Mukavat keskiviikon jatkot jokaiselle!