Helpotuksen huokaus. Se oli tänään illalla sohvalle istahtaessa ensimmäisenä mielessä. Kolme keskimäärin 13 tunnin mittaista lihan suoramyyntipäivää takana ja ollaan isännän kanssa ihan puhki. Viime päivinä on tullut punnittua lihapaketteja, laskettua alveja, tehtyä kuitteja, leivottua kahvipöydän täytteitä ja keitettyä sumppia siihen tahtiin ,että samat hommat jatkui jo viime yönä unissakin. Isäntä sai kantaa lihalaatikoita urakalla edestakaisin ja hieman hirvitti, kuinka hänen pari vuotta sitten leikattu selkä kestää, mutta hienosti kesti. Kaikesta kiireestä huolimatta nämä on ehdottomasti kivoja päiviä ja niin monen kanssa olisi mielellään istahtanut hieman pidemmäksikin aikaan vaihtamaan kuulumisia. Kiitollinen olen ehdottomasti jokaiselle lihanostajalle, että meidän tuottama liha kelpaa vuodesta toiseen ja uusiakin ostajia tipahtelee joukkoon jokakerta juurikin teidän kertoman kokemuksen ansiosta, siispä teille kiitos. :) kahvip%C3%B6yt%C3%A4.jpg

Kyllä meidän topakka lettipää oli innoissaan, kun ovesta lihaostoksille köpötteli täillainen pieni ihanuus.

lapset.jpg

Kaikki lihat menivät, lukuun ottamatta yhtä pussukkaa, joka eilen illalla pyöriteltiin lihapulliksi ja pieni pussukka tänään jätettiin ja tehtiin pizzaa. Kyllä on ihan parhautta päästä varsinkin tuoreesta lihasta tekemään ruokaa. Muutama pussukka riitti omaan pakkaseen ja kyllä tiesin jo etukäteen, kuka oli ahkerin pussittaja. Pyysin nostamaan hihat ylös, mutta ehei -mekko ja pusero olivat nurkassa alta aikayksikön.

lihaa.jpg

Eilen illalla myös laitoin paistipalan uuniin. Suolaa ja pippuria reilusti pintaan, pinnat kiinni kuumalla pannulla, paljon tuoreita yrttejä sekaan ja folioon. Uunissa, kunnes lihalämpömittarin lukemat osoittavat sopivia lukemia.

paisti.jpgpaisti1.jpgKaikille toki suosittelen raakakypsytystä, mutta lihakuormassa oli yksi vakuumipakkauksestaan rikki oleva paisti, joka oli heti valmistettava ja päätettiin kokeilla paistaa siitä palanen. No arvatkaapa kuinka kävi? Torkahdin sohvalle ja paistin sisälämpötila ehti nousta yhdeksään kymppiin ja kuvittelin mielessäni, että pilallehan se meni. Mutta mutta... aamulla avattiin pihalle jäähtymään viety paisti ja ai nami! Ei huono juttu ollenkaan. Hyvin maistui myös yötä olleelle ystävälle ja tänään poikenneelle ystäväpariskunnillallekkin leivän päällisenä. Eli vaikka se 70 -asteinen pistin sisälämpötila olisi se kypsän ihanteellinen, ei kannata heittää kirvestä kaivoon vaikka vahinko pääsisi sattumaan. Isäntää jo harmitti, kun oltiin ehditty hankkia jouluksi suomalainen joulukinkku. Paisti olisi kuulemma ollut enemmän kuin tervetullut vaihtoehto. Taidetaan paistaa jouluna kinkku ja uudeksi vuodeksi naudanpaisti, tai toisinpäin.

Mitäs te siellä olette kokkailleet? Kahvipöytäkeskusteluja kuulostellessa moni alkoi iltapuhteiksi lihapulla pyöritykseen... Mutta mitäs kaikkea muuta?

Yleensä me tehdään lihapullia heti tuoreltaan paristakymmenestä kilosta, mutta nyt taisi jäädä lihakilot alle viiteen. Ai nam! Ei nuo meillä montaa viikkoa pakastimessa ehdi loikoilla.

lihapulla.jpg

Lapsilla oli tänään ilon päivä, sillä ne pääsivät kavereiden luokse päiväksi leikkimään, eikä tarvinnut kotona kerjätä meiltä aikuisilta huomiota. Ihan ovat jääneet lapset parin päivän aikana kaduttavan vähälle huomiolle, vaikka toki mummu ja serkkupojat ovatkin meillä olleet lasten seurana, jotta saatiin rauhassa keskittyä olennaiseen. Tänään iltapalalla vanhin lapsesta kysäisi, että "Ettehän te huomenna myy lihaa?" "Ei myydä" -vastasin. "Ai,  enää koskaanko?"

Taskulaskin ja lainassa oleva puntari. Aikas tärkeitä välineitä tässä hetkessä molemmat. Ihminen ei ole kone ja ainakin minulla on keskittyminen välillä sitä luokkaa, että kuitit pyrin laskemaan kahteen kertaan. Kiireessä kun laskee, tuli kaikesta yrityksestä huolimatta muutamaan kuittiin laskuvirheet, jotka onneksi selvisivät ja saatiin toki oikaistua. Myös yksi huippu rehti ja reilu asiakas soitti, että olin laskuttanut monta kymppiä liian vähän ja halusi oikaista asian, joka suurella todennäköisyydellä olisi jäänyt minulta huomaamatta. Niin rehdistä toiminnasta kyllä tullaan muistamaan jollain tavalla meidän suunnalta.

puntari.jpg

Leivoin parina päivänä kahvipöytään tacopiirakkaa, jonka reseptiä moni kyseli. Kirjoittelen sen tänne  pikinmiten. Ihan yllätyin, kuinka moni minulle ennestään tuntematon kertoi lukevansa blogiani. Joulukuun vielä loppuun saakka koitan ehtiä kirjoitella ja sitten vuoden projektini loppuu ja oivallukset aidanreunalta sulkee sivunsa. Tuskin jätän blogikirjoittamista kokonaan, mutta jatko on vielä auki että minkä tyylistä ja missä kanavassa. Tykkäättekö te lukea eniten reseptejä, sisustusjuttuja, maatilan elämästä ja eläimistä kertovia artikkeleja, kasvihuonejuttuja, meidän yleistä kaaosta, vai mitä? Ja minkälaisia blogeja ylipäätään luette? Edelleen etsin itse lisää mielenkiintoista blogimuotoista luettavaa, joten vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Paljon näytää asiaa minullakin olevan, sillä täälä blogissa  on 73 kiireessä keskenjäänyttä artikkelia/reseptiä, joita en ole ehtinyt kirjoittaa loppuun ja julkaista luettavaksi. Napsikaahan reseptejä talteen, jos täälä mielenkiintoisia löytyy, ennenkuin ne häviävät :)

blogi.jpg

Huomenna meillä alkaakin loma. Osuu muuten harvinaiseen hyvään ajankohaan ja naurettiinkin isännyyden kanssa, että lähdetään nukkumaan hotelliin. No ehkä se ei kuitenkaan mene kolmen mukaan lähtevän lapsukaisen johdosta ihan niin. Vauhtia riittää ihan takuulla. Tämän loman jälkeen tullaan muutamaksi päiväksi kotiin, jolloin on eskarilaisen ensimmäinen joulujuhla ja meille ylimääräiset sonnipojat lähtevät vasikkavälityksen kautta kohti uusia koteja. Muistaakseni neljä päivää kotona ja loma jatkuu taas... Sen siitä saa, kun lähes kaikki lomapäivät jää viimeisille kuukausille., yhtä lomailua alvariinsa!

Lapset ei tiedä meidän lomasta ja kylpylään lähdöstä vielä yhtikäs mitään ja se selviääkin heille vasta lähtöaamuna joulukalenteriin piilotetusta viestistä. "Tontut toivottaa teille vauhdikkaita hetkiä vesiliukumäessä!" Saapa nähdä, kuinka nopeasti lapsilla välähtää. Anoppi hoitelee pienemmät karvakaverit ja lomittajat hieman isommat nelijalkaiset. Rakas ystäväni on myös lupautunut tulemaan karvoja hoitelemaan tarvittaessa, joten hyvillä mielin voidaan pakata auto ja suunnata kohti uusia kokemuksia.

lihalaatikko.jpg

Terassille jää luu -ja rasvalaatikoiden kaveriksi melkoiset pinot tyhjiä Atrian laatikoita. No ne keretään palauttaa myöhemminkin. Näin muuten unta, että niihin oli jäätynyt valtavat jäiset kuutiot, joista isännän kanssa rakennettiin lapsille valtava jäämaja. Ajatuksena olisikin voinut olla ihan kiva, mutta ei näillä lämpöasteilla paljoa jääkuutioita saada aikaiseksi ja ensi viikollekkin luvattu plussaa lähes joka päivälle. Komeita nämä nykyajan talvet.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!