Tuossa otsikossa onkin kiteytettynä hyvin pitkälle meidän pääsiäisen viettoa. Vasikoita ja välillä herkkuja. En muista, että koskaan ennen pääsiäisen aikana olisi käynyt tällainen vilske navetalla. Tässä muutaman päivän aikana ollaan saatu jo yli kymmenen uutta nelijalkaista ja pehmeäturkkista asukasta meidän emolaumaan. Säätkin ovat olleet tähän hommaan täydelliset, sillä poikimaketoissa ei uudet emo-vasikka pariskunnat ole voineet ruuhkan vuoksi kauaa majailla. Pikku pakkanen pitää kelin mukavasti kuivana ja aurinko on lämmittänyt tuuheita turkkeja juuri sopivasti. Emotkin nauttivat keväisestä auringonpaisteesta täysin utarein. Eilen aamupäivällä lähdettiin lasten kanssa tarkastuskierrokselle ja nappasin kameran mukaan, jotta saan näyttää teillekin mammojen kuulumisia.
Lapset ovat odottaneet lempparihiehonsa Mustikan poikimista ja sitä katsomaan oli mentävä ensimmäisenä. Eikö vieläkään? Täyteläisestä ulkomuodosta johtuen, toivoisi sen kyllä pian pääsevän tosi toimiin. Lapset kysyivät vieläkö se voi tuosta kasvaa? No ei kyllä paljoa voi. Se on jo nyt kuin neljällä tikulla varustettu tikkari. Varmuuden vuoksi ainoat jäljellä olevat hienot tuotiin tänään navetalle odottamaan poikimista.
Lupiini on kanssa yksi meidän lemppari lehmistä, niin lasten kuin minunkin. 💗
Ja tässä näitä pieniä pääsiäisyllätyksiä emojensa tarkan valvonnan alaisina! Rapsuttelemaan niitä tekisi mieli, mutta kaikki emot eivät ole yhtä yhteistyöhaluisia ja toiset saattavat ärhäkkäästikkin puolustaa jälkikasvuaan, joten ainakin vieraiden on turvallisempi katsella langan takaa.
Mamma Aurinko ja terhakka sonnipoika Ou boy!
Eilisen tuorein tulokas, vielä nimeä vailla oleva sonnipoika.
Kyllä ne vaan on niin söpöjä, että niitä voisi katsella tunti tolkulla. Pikkuneiti Ohdake.
Tämä bandakarhua muistuttava lehmävasikan ihanuus nimettiin Oivallukseksi.🐼
Ei ole Mustikka ainut nelijalkainen, jolla on lievästi ilmaistuna pallomainen olemus. Tällainen kaksikko odottaa poikimavuoroaan navetalla. Tänään poiki muutama tunti sitten Jyvä komean sonnivasikan ja Eka -lehmä touhuaa parhaillaan tositoimissa. Nyt on sonnivasikoita tullut kivasti ja sukupuolijakauma on ennen kohta syntyvää vasikkaa fifty-fifty.
Keittiössäkin olen ehtinyt muutaman hetken häärätä ja ehdin poikimisten välissä hieman panostaa ruokapuuhiin. Rasvakeittimeen upposi raa´asta perunasta silputut maalaisranskalaiset, kuorineen tottakai! Grilliin sujahti kasvisvartaita, halloumia ja broileria. Nyt on syöty taas niin että pääsiäisen jälkeen paasto olisi paikallaan!
Hieman maustekastiketta pintaan ja grilliä kohti...
Perunat tikuiksi ja rasvakeittimeen...
Kävin munavarkaissa ja näpersin jälkkäriksi mascarbone- mangovaahto täytteisiä Kindermunia.
Ja sitten syömään. Meillä grillikausi on jo ihan täydessä käynnissä ja kesää kohti kiihtyy entisestään.
Niin rakkaat veljekset. Välillä parhaat kaverukset ja välillä pahimmat riitapukarit. Niin kai sen kuuluukin mennä, vaikka minua äitinä kiristääkin poikien välinä nahina...
Jälkkärin vuoro, olkaapa hyvät... Ei ole epsanjalaisista mansikoista suomalaisille kilpailijaa, mutta kyllä nuo ihan syötäviä olivat.
Herkuteltiin myös suklaa -lakritsakuivakakkua. Kakun ulkonäky ei ollut kovin kaksinen, mutta maku korvasi esteettisen puutteen. Tähän oli käytetty Valion uutta lakritsalla maustettua rahkaa.
Meillä on ollut palju lämpenemässä jo kahtena iltana, mutta kukaan sinne asti ei ole yrityksestä huolimatta ennättänyt pulahtaa. Yleensä kyllä ainakin näin poikima-aikaan kaikki etukäteen suunnitellut jutut onnistuu menemään tavalla tai toisella mönkään niinkuin tälläkin kertaa. Hyvähän se tietysti on, mitä tiivinpään ajankohtaan poikamakausi kiteytyy, mutta kyllä se lilluminenkin ihan paikallaan jo olisi kieltämättä... Saapa nähdä kuinka käy onnistuuko tänäänkään, vai vieläkö tälle päivälle joku putkauttaa iltasella päivän kolmannen vasikan.
Vauvat ovat nyt harmittavasti flunssassa ja pitkät ulkonanukkumiset on vaihtuneet lyhyisiin ja pätkittäisiin uniin sisällä. Onneksi vielä juuri ja juuri mahtuvat katosta roikkuvaan riippukeinuun, sillä se on säädetty sopivaan kulmaan päät ylöspäin. Sielä pötköttelevät posket punaisina. Niistämässä saa olla yhtä kyytiä ja tunkemassa pieniin tukkoisiin nenuihin suolatippoja sitäkin useammin. Sitähän ne vauvat sitten inhoavatkin ihan viimeiseen asti, kuten ylipäätään kaikkea, mikä liittyykään nenään.
Hyppykiikussa onneksi nenä ei tukkeudu ja niissä kyllä käyvät loikkimassa useammankin kerran päivässä.
Siskokin hoitaa ahkerasti punakuonoja.
Tänään sanottiin lasten mummulle heipat ja nyt taiteillaan kodin ja navetan väliä ihan oman porukan voimin. Mutta nyt täytyy lopetella kirjoittelu ja käydä kurkkimassa, kuinka poikiminen tällä kertaa etenee. Lapsilla alkaa huomenna taas koulut normaaliin tapaan ja nukkumispuuhiakin tässä pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettimään. Että tällainen pääsiäinen tällä kertaa. Lievästi sanottuna oli vauhdikasta ja nyt täytyy kyllä myöntää olevansa ihan rättipoikki.
Mukavaa alkanutta viikkoa ja kesää kohti mennään hurjaa vauhtia!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.