Kaiken kiireen keskellä oli hyvä aika pysähtyä viettämään isänpäivää. Meillä lähes samat perinteet vuosittain ja aina isänpäivä on yhtä ihana; yhdessäoloa, lautapelejä, ulkoilua ja hyvää ruokaa. Tokihan ne normaalit navettatyöt on hoideltava oli sitten joulu, juhannus tai isänpäivä, mutta muita työpuuhasteluja ei näinä harvoina juhlapäivinä touhuta. Eläimet ei paljoa juhlapyhistä perusta vaan evästä on oltava edessä ihan joka päivä. Eilen tosin poikkeuksena lähdettiin navetalle koko perheen voimin. Viime aikoina navettahommat on jääneet luonnollisesti isännän harteille, kun minulla on ollut tässä hieman muista syistä kädet täynnä.

Lapset olivat tehneet isälleen ihanat lahjat eskarissa ja koulussa. Pienin hoitopaikassa. Itse tehdyt lahjat on kyllä aina niin koskettavat ja se ilo ja into, jolla lapset tekeleitään esittelevät. <3 Oli minions- hahmoiset kortit, kimallehengarit ja työhanskat.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A40.jpg

Käytiin lauantaina neidin kanssa vielä ostamassa viime hetkellä voileipäkakkuun aineksia ja pikkuneidin vaatimuksesta isälle synttärikukka. Niinpä, ei isänpäivä vaan synttärikukka. Meni juhlapäivien nimet neidillä hieman sekaisin, sillä myös sunnuntaisessa onnittelupuhelussa vaarille hän toivotti kovaan ääneen hyvää joulupäivää. Lauantai-ilta meni vauvojen mahanpurujen vuoksi niin itkuiseksi, että voileipäkakun valmistus jäi vain haaveeksi.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4kukka.jpg

Nyt vietettiin ensimmäistä kertaa isänpäivää viisilapsisena perheenä ja pienimmät kaksi tekivät aamupuuhista hieman astetta haasteellisenpaa. Isänpäivänä on minun vuoroni panostaa aamiaisen valmistamiseen ja ajattelin optimistisesti aloittaa aamun voileipäkakun teolla, vaikka sen olisikin pitänyt vetäytyä yön yli jääkaapissa. Jo siinä vaiheessa kun kaivelin jääkaapista tarvikkeita esille, tiesin kakun valmistumisen olevan mahdoton tehtävä. Voileipäkakku siis jäi tekemättä, sillä välillä oli juostava imetyspuuhiin ja välillä laittamaan tuttia suuhun sen miljoona kertaa. Loppujen lopuksi isäntäkin heräili ja tuli lasten kanssa olohuoneeseen odottelemaan aamiaisen valmistumista. Syli oli kerrassaan täynnä rakkauspakkauksia.

is%C3%A4np.jpg

Vihdoin viimein oli keittiössä valmista. Sattuivat pikkunaperot nukahtamaan sopivasti ja saatiin syödä ajan kanssa kaikessa rauhassa. Sitä harvoin tapahtuu, vaan nykyään usein tulee syötyä seisten vauva toisella olkapäällä jäähtyneitä tai jo kolmeen kertaan peräkkäin lämmitettyjä pöperöitä. Herkuteltiin pitkän kaavan mukaan.

aamiainen1.jpg

Pikkuneiti valitsi kaupasta lemppareitaan aamupalapöytään eli narsku -ja kettujuustoja, oikeilta nimiltään koti -ja leipäjuustoa. Pojat halusivat croisantteja ja pekonia. Hassua, mutta oli muuten mun elämäni eka kerta, kun paistoin pekonia. Hyvin meni rapsakat siivut kaupaksi.

aamupala4%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Isänpäivää edeltävänä iltana kysyin isännältä, onko aamupalatoiveita huomiselle ja vastaukseksi sain jo ennalta arvatenkin riisivellin. Ei siis puuro, vaan nimen omaan velli. Se oli helppo toteuttaa kerroskattilassa pohjaanpalamista pelkäämättä.

aamupala5%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Isä ja poika. Aika se vain rientää, sillä meidän esikoinen täyttää alkuvuodesta jo 8 vuotta.

aamupala3%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Viimeistä viikkoa 5- vuotiaana olevan Rompsun näkemys unelmien croisantista...

aamupala6%20%E2%80%93%20kopio.jpg

Aamupalan jälkeen muutama kierros lautapelejä...

lautapeli1.jpg

lautapeli2.jpg

Voittajan on helppo hymyillä!

lautapelin%20peluuta.jpglautapeli%20mucca%20pazza.jpg

Onko kenelläkään tietoa, mitä hyviä uusia lasten lautapelejä on tarjolla? Joka joulu tulee kartutettua lautapelikokoelmaa ja kyllä niitö tulee omien lasten lisäksi hankittua myös kummilapsillekin. Vinkkejä hyvistä vaihtoehdoista otetaan mielellään vastaan. Myös logiikkapelit kiinnostaa ja jos niissä on mielenkinntoisia uutuuksia, niin niistäkin vinkkiä tulemaan. Logiikkapelejen puolelta ainakin Punahilkka ja kummitusjahti tulevat näillä näkymin kääriytymään jouluksi lahjapakettiin. Mutta löytyykö muita hyviä?

Alla oleva dinosauruspeli on ollut yläkerran pelihyllyssä koskemattomana muistaakseni viime talvesta. Nyt kun se viime viikolla haettiin muutaman muun pelin kanssa alakertaan, sitä on pelattu useampaan kertaan päivittäin. Oman lapsuuteni parhaita hetkiä oli, kun koko perheen kesken pelattiin yhdessä lautapelejä. Niin ei käynyt usein, mutta muistot ovat niistä hetkistä kultaiset. Oma isäni, eli lasten vaari pelasi meidän kanssa kuitenkin useammin, mutta pelailu ei tainnut olla äitini juttu ollenkaan... Minkälaisia pelejä te lapsena pelasitte?

Ilo on huomata, kuinka meillä lapset on kovasti innostunut samasta harrastuksesta. Olen nyt päättänyt hektisen vauva-arjen pyörteissä että joka päivä lasten kanssa pelaan, kun kerta innokkaita pelikavereita löytyy. Vaikkakin sitten olis samaan aikaan tissi vauvan suussa. Pelailu on kertakaikkisen mukavaa ajanvietettä ja logiikkapelit erityisen kehittäviä lapsille ja miksei aikuisillekin. Haastetta niissäkin riittää vauvasta vaariin.

lautapeli%20dino.jpg

Koska alkuperäinen isänpäivälahja ei ennättänyt ajoissa perille, haettiin lauantai-iltana pieni yllätys isännälle. Vauvanhoito kun vaatii energiansa, niin näillä hoituu muutama viikko helposti.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4lahja.jpg

Ja sitten raittiiseen ulkoilmaan. Oltiin vauvojen kanssa pitkästä aikaa vaunuilemassa ja pääsivät testaamaan ekaa kertaa jättikokoisia 60- senttisiä toppapukujaan. Olisivat varmaan helposti sujahtaneet kumpainenkin samaankin pussukkaan.

0000000000000000000000000000000000000000

Käytiin hieman eläimiä katsomassa ja metsässäkin ihmeteltiin lumisia puita. Hieman salaa jo tulevaa joulukuusta silmäiltiin, että mistähän sellainen sopiva mahtaisi löytyä...

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A48.jpgis%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A44.jpg

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A46.jpg

Eskarilainen on tullut minuun ja on yhtä innokas valokuvaaja kuin minäkin. Hieman nihkeästi annan omaa kameraani lasten käsiin, mutta nyt annoin pyynnöistä johtuen napata muutaman kuvan. Hänellä on ollut toiveena oma, oikea kamera ja toive saattaa täyttyä ensi viikonloppuna olevilla 6-vuotis synttäreillä. Sitten voidaankin kuvailla yhdessä kaikkea, mitä ympäriltä löytyy. Muistan niin lapsuudesta, kun itseäni kiinnosti isäni järjestelmäkamera ja napsin aina filmit täyteen koiria ja hevosia edestä, takaa ja sivuilta. Onnea on tänä päiväni digikamerat ja niiden tuomat lähes rajattomat mahdollisuudet valokuvaukseen. Itselläkin olisi haaveissa uusi kamera, mutta ehkä vielä tämä nykyinenkin palvelee vielä jonkin aikaa. Nykyäänhän myös älypuhelimmissa on helposti pokkareiden tasoiset kamerat ja kuvaaminen onnistuu niilläkin. Meidän perheestä ei yhtään älypuhelinta löydy, vaikka ekaluokkalainen sellaista itselleen toivookin. Minunkin luuri on ihan rikki, kun ei äänet kuulu kunnolla ja näyttökin on säpäleinä. Isäntä uhkasi ostaa uuden puhelimen joululahjaksi, mutta vannotin haluavani edelleen karvalakkimallin ilman hienouksia jos luurin vaihto on välttämätöntä. Siskon mukaan ollaan ihan maalaisia, mutta niinhän me ollaankin. :)

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A42%20%E2%80%93%20

Navetalle mennessä ei paljoa eläimiä näkynyt, vaan emojoukko oli tuttuun tapaansa metsässä ja pellolla ruokailemassa. Komeasti oli jo talviturkit niille pölähtänyt ja kovin näyttivät hyvävointisilta raikkaassa ulkoilmassa. Käytiin täyttämässä kivennäisastiat, tarkastamassa suolakivet ja annettiin muutama pikku paali heinää niille ja niin pääsi Rompsukin halausetäisyydelle. Kurkittiin korvamerkit läpi ja niin vaan oli Terttu-lehmä jälleen kerran pudottanut toisen korvalappunsa. Uusi merkki lähti tilaukseen heti, ettei pääse unohtumaan.

Kyllä olikin mahtavaa itsekin pitkästä aikaa nojaamaan lämpöiseen turkkiin ja nuuskuttaa lehmän ihanaa tuoksua. Ihan ikävähän niitä oli. Käytiin myös onnittelemassa Messinkiä isänpäivän johdosta paahtoleipäpussukan kanssa, joka hävisi sen ja muutaman muun lehmäkaverin turpaan muutamassa sekunnissa. Kohta onkin taas luopumisen hetki, kun ensimmäinen eläinerä lähtee kohti teurastamoa. Ne on edelleen, 14 tilanpitovuoden jälkeen rankkoja paikkoja.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A45.jpg

Näin rempseää meininkiä oli hiehoilla. Hännät pystyssä loikkien pomppivat luokseni kun kutsuhuudon kajautin ilmaan, pois alta risut ja männyn kävyt!

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A47.jpg

Sisälle kun mentiin, oli aika napata koko lapsikatraasta isänpäiväpotretti. Siinä meidän viisi rakkautta.

is%C3%A4np%C3%A4.jpg

Hieman tylsää, mutta aina juhlapäivänä herkutellaan pihvillä. Paremmasta kun ei kumpikaan tiedetä ja lasten lemppari ruokaakin kun se on, niin valinta on helppo. Lisukkeita vaihdellen saa annokseen hieman vaihtelua. Tällä kertaa pihvin kaverina oli yrttiperunat, salaatti ja täyteläinen aurajuustokastike.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4ateria.jpg

Ruoan jälkeen meidän piti koko porukan voimin pelata lohikäärmeiden maata. Viime pelikerrasta kyseistä peliä on vierähtänyt arviolta kymmenkunta vuotta, joten sääntökirjasta sai lukea ohjetta. Itse en harmikseni päässyt pelaamaan, sillä vauvoilla oli minun suhteen ihan toiset suunnitelmat. Vaikka kyseessä ei ollut varsinainen lastenpeli, kohta neljä vuotta täyttäväkin pysyi pienellä ohjauksella hyvin mukana.

lautapeli.jpg

Iltapalaksi appelsiinituorejuustolla täytettyä kääretorttua. Vauhdikkaan päivän raskaat huvit meinasi viedä pikkuneidiltä mehut kokonaan ja Nukku-Matti meinasi hänet napata kyytiin kesken viimeisten pelikierrosten ja kääretortun syönnin. Hammaspesu ja sänkyyn.

appelsiinik%C3%A4%C3%A4retorttu.jpg

Tarkoituksena oli vielä aikuisten kesken katsella illalla leffaa, mutta katsomatta jäi. Ihana päivä ja ihanat muistot, näitä paljon lisää!

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!