Tämä keskustelu käytiin alkuviikosta meidän jouluna kolme vuotta täyttävän prinsessan kanssa:

"-Äitiiiiiiiiii!

-No mitä nyt?

-Voitaisko pitää tänään juhlat?

-Millaiset juhlat haluaisit?

-Meidän tyttöjen juhlat, sinun ja minun. Ei oteta noita poikia ollenkaan mukaan.

-No mutta pojillehan tulee pahamieli, jos ne jätetään juhlien ulkopuolelle.

-Saa ne tulla vaikka sitten vähän myöhemmin.

-Mitäs tyttöjenjuhlissa oikein tehtäis?

-Leivotaan yhdessä kakkuja. Ainakin mansikkakku, mustikkakakku ja tyttöpizzaa.

-Millaista on tyttöpizza?

-Sellaista, jossa on tyttömansikoita, tyttösipsejä ja tyttölimpparia.

-Se kuulostaa äidin korvaan hieman hassulta. Miten olis jos maistettais vaikka leivoksia?

-Ai, prinsessaleivoksiako?

-Joo, pinkkejä prinsessaleivoksia.

-Se sopii! Annetaan pojillekkin prinsessaleivokset, jos niitä jää."

Ja niin me maisteltiin leivoksia vanhimman poitsun ollessa eskarissa ja keskimmäisen ollessa isännän mukana sontaa ajamassa. Aika reilua, vai mitä? Pikkuneidillä piti olla vaaleanpunainen prinsessamekko ja näihin aamukekkereihin minulla hyväksyttiin kotoisasti yöpuku. Nää taitaa olla just niitä tyttöjen tuttuja...

Samalla myös tehtiin jotain järkevää, sillä meidän vintissä vallitsee aikamoinen vaatekaaos ja rakas lapsuuden ystäväni Helsingistä on juuri saapumassa lapsineen meille loppuviikosta viikonlopun viettoon. Neidin pukeutuminen oli taas aivan omaa luokkaansa. :) Oli hörhelöä, naamiaisasua, poikien toppapukua ja välillä kahta yöpaitaa ja teepparia päällekkäin. Se vaatteiden vaihtaminen ja läträäminen vain kaikessa monimutkaisuudessaan on niin ihanaa ja sitä himoa ei tasan tarkkaan ole peritty minulta eikä isännältä. Syyttävä katse kääntyy siskooni ja äitiini...

Mutta pääasia oli, että vaateröykkiöt löysivät tiensä takaisin laatikoihin ja taas kerran saan hyvällä tekosyyllä siirrettyä vaatteiden kuvaus -ja myyntiurakkaa mukavasti eteenpäin! Mikä on sen parenpaa viikonlopun vietettä, kuin saada rakkaita ja kaivattuja ihmisiä viikonlopun viettoon. Siinä ei haittaa sateet ja pihalla myrskyävät syystuulet kun istutaan takkatulen äärellä viltin alla ja nautitaan toistemme seurasta. Ei kuulosta kovin jännältä, mutta se on niitä elämän tähtihetkiä!

Voitteko kuvitella miten "kamalaa" tälle mammalle on pikkuneidin ihastuessa pinkkiin? Mä en ole ikinä ostanut yhtäkään vaatetta itse kaupasta, jota voisi pinkiksi kutsua. Käytettyjä jonkinverran joo ja sukulaisethan niitä vaaleanpunaisia kermakakku-unelmia kantaa meille jo ihan minun kiusaksi ja pikkuneidin suureksi iloksi.

Neidin kummitäti kysyi, onko lahjatoiveita jouluksi ja synttäreiksi (jotka muuten on peräkkäisinä päivinä) ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Jotain ihanaa pinkkiä! Mulla leuka loksahti alas ja hyvät naurut saatiin koko porukka. Jos meidän neiti imelää pinkkiä haluaa, hän sitä saakoon. Mutta niin kauan kuin minä vastaan meidän talon sisustuksesta, pinkki jääkön juurikin muutaman lelun ja lastenvaatteen tasolle. Onneksi nahkatakki ja nahkasaappaat kuitenkin vetää sen pidemmän korren neidin mielestä -ainakin toistaiseksi.

Aamulla nimittäin lähdettiin uudelleen Kyyjärvelle Palettiin kangasostoksille. Marimekon ystävämyynti jatkuu ja tämän -ja huomisen päivän tarjouksena oli kaikki kankaat 20e/metri. Ja niitä ihanuuksiahan sielä piisaa vaikka kuinka ja paljon!

Olosuhteiden pakosta oli otettava pikkuneiti seuraksi ja sillähän vauhtia riitti! Vasta naapurikaupasta haettu namiaski ja penkin virkaa toimittava, väärinpäin käännetty ostoskori saivat neidin olemaan hetken aloillaan.

Kovasti jo löytyy kiinnostusta sisustustavaroihin ja muihin ihanuuksiin, ihan äitin tyttö! Poikia kun ei vois vähempää kiinnostaa, niinkuin ei miestäkään.

Neiti sai valita itselleen mieluisan vaatteen ja alennuksessa oleva värikäs sade/välikausitakki oli mieluisin. Tarpeeksi pientä kokoa ei ollut, jotta vähän saa neiti kasvaa, jotta takki on sopiva. Ihana leikkaus oli takissa ja puoleen hintaan oli myynnissä, joten sanoisin että hyvä löytö.

Marimekon lapsiystävällinen myyjä huomioi pikkuneitiä mustavalkoisella pikkupussilla ja se oli vielä kotonakin kovin tärkeä. Nyt uusi oravan muotoinen piparkakkumuotti odottaa pöydän kulmalla piparitaikinaa. Joko leivotaan?

Kun Marimekon liikkeestä pöllähtää onnesta sekaisena pihalle, seuraava viettelys jo odottaa parin metrin päässä. Loistokas Pentikin liike joulusävyissä, voi apua!

Liikkeen pöydät notkui hania joulukoristeita ja pikkuneitikin olisi halunnut useanpaa sorttia. "-Äiti pliis, ME haluttais tuollainen jouluksi olohuoneeseen, eikö? -"Niin ketkä ME?" -No minä ja sinä tietysti." No voi hitto se tietää jo parivuotiaana mitä se haluaa. Porot ja muut ihanuudet saivat nyt jäädä pöytiin töllöttämään ja me käytiin ihan kahdestaan syömässä. Ekaa kertaa ikinä.

Shoppailun ja syömisten jälkeen toiveena oli vielä jäätelö kotimatkalle. Jos pienen ihmisen saa niin pienestä superonnelliseksi, niin eiköhän me se jäätelö haettu hänelle autoon kotimatkalle, vaikka tiesin siitä sotkua syntyvänkin. Ei oltu montaa kilometriä ehditty kotiin päin ajella, kun takapenkin jutustelu muuttui epäselväksi hourailuksi. Vilkaisu takapenkille sai väkisin suupielet nykimään. Prinsessa oli nukahtanut kesken jäätelönsyönnin ja vaatteet oli siinä itsessään. Shoppailureissut on aika rankkoja, ei kai kukaan ole mitään muuta väittänytkään?

Löysin mieluisat verhot olohuoneeseen ja keittiöön. Uutta musta-valkoista Räsymattoa ja Kainoa. Jouluksi myös ajattelin ommella punaiset kaitaliinat puna-valkoisesta räsymattokankaasta.

Vaikka kotiin tullessa olis tehnyt mieli heittää hetkeksi jalat vaakasuoraan, ei siihen ollut aikaa. Huomenna saapuu vieraat ja koti ei ole ollenkaan vielä siinä kunnossa, että olisi mukava siirtyä viikonlopun viettoon. Hihat ylös ja hommiin.

Tuulenpuuskaista torstaita teille kaikille, sillä sitähän se ulkosalla vallitseva keli näyttää nyt olevan.

Ja pikku vinkki vielä: Ysmyt jatkuu sunnuntaille saakka!