Tervehdys taas, pitkästä aikaa.

Olevinaan muka niin kiirusta ettei edes muutamaa sanaa ehdi kirjoittaa. Tai no tarkoitus on monestikin ollut ja muutaman rivin olenkin ennättänyt kirjoittaa kunnes loru on loppunut lyhyeen. Totta puhuen olen kyllä nukkunut tai paremminkin nukahtanut viikonlopun mittaan hieman joka käänteessä ja välillä aika erikoisissakin tilanteissa. Syy siihen on viime viikon keskiviikon ja torstain välinen yö, jolloin ehdin nukkumaan kolmeksi tunniksi ja siihen perään torstai-perjantai välinen yö, jolloin en nukkunut ollenkaan. Yöllä neljän aikaan tosin koitin oikaista vaakatasoon, mutta uni ei sitten enään tullutkaan ja ennen seitsemää soitti kello jo leipomispuuhiin, joten nukku-matti ikäänkuin jättijunasta ja jäin ikävästi aamu yön tunneiksi pysäkille pyörimään. Ei kiva tuntemus ollenkaan tuijotella makuuhuoneen seinässä hitaasti liikkuvia kellonviisareita. Vauvoja ei voi valvomisestani syyttää, sillä he kyllä nukkuvat 6-7 tunnin yhtenäiset yöunet, joten normaalisti saadaan kyllä nukkua pikkuvauvaperheelliseksi ruhtinaallisenkin hyvin. (Kop kop -taikauskoisena on koputettava, ettei vaan vauvojen nukkumisrytmiin tule muutoksia nyt kun menin niitä kehumaan.) On vaan aina olevinaan niin miljoona asiaa, joita päivällä ei ehdi toteuttaa ja niitä sitten puuhataan yön pimeinä tunteina kaikessa rauhassa muun väen nukkuessa.

Mutta nyt on kyllä univajetta nukuttu takaisin ihan ruhtinaallisesti "kevyillä" 12 tunnin yöunilla ja päivälläkin olen pilkkinyt milloin missäkin. Alkaa näköjään jo ikä painamaan,sillä kyllä nuorempana mentiin samoilla silmissä muutama vuorokausi helposti eikä vastaavaa takapakkia tullut missään vaiheessa.

No mutta kuitenkin tämän talven eka lihojen suoramyyntipäivä tuli päätökseen ja täytyy kyllä sanoa, että päivä oli kaikin puolin onnistunut. Omat luottoystävät jeesaamassa vauvojenhoidossa, tarjoilussa ja leipomishommissa, lapsilla kavereita aamusta iltaan ja kyllähän se kiva on, että mielenkiintoa myymäämme lihaa kohtaan löytyy kerta toisensa jälkeen ja ostajajoukko kasvaa tasaiseen tahtiin. Kysyntä jopa yllättää aina positiivisesti ja lähes aina joudutaan myymään myös eioo:ta.

Näinä päivinä tavataan paljon vanhoja ja uusiakin tuutavuuksia. Meillä on ollut tapana tarjota asiakkaille kahvit/teet tai glögit ja siinä samalla kuulumisia vaihdellessa on syntynyt kyllä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Ihan huippua. 

Tällä kertaa riitti vauvoilla ihastelijoita ja yksi jos toinenkin halusi käydä pikkuisia kurkkaamassa. Sylissä kun saivat loikoilla melkein koko päivän ei paljoa inahdusta ehtinyt kuulua.

Saatiin ihania muistamisia vauvojen syntymän johdosta. Ja valkoisessa värissäkin vielä kaiken lisäksi.

Oli tulilatvaa, uusi pallokynttilä edellisten seuraan ja jouluruusua. Aivan ihania kaikki. Kiitos teille.

Ja aivan upea oli myös joulumuistamiseksi saamamme hopea "joulukuusi" pinkeillä helmillä. Kokonaisuudessaan tämä vilahtaakin tuola postauksen ensimmäisessä kuvassa. Kiitos tästä. M, nyt me ei kuulemma tarvita enään joulukuusta kun sellainen jo saatiin olohuoneen pöytää koristamaan. Kaikkien näiden ihanuuksien parissa riittää taas katseltavaa pitkäksi aikaa.

Sunnuntaiaamuna päätettiin lähteä neidin kanssa joulumyyjäisiin paikalliseen liikuntahalliin. Miesväki oli navettahommissa ja paalikuormaa lähdössä hakemaan, jolloin kaksi pienimmäistäkin lähti meidän mukana myyjäisiin. Kilautus kaverille ja saatiin seuraakin, mikäs sen mukavampaa. Kynttilät sammuksiin ja menoksi. Onko teidän muiden lapsilla pakottava tarve puhaltaa jatkuvasti kynttilöitä? Meillä puhaltelijoita on yleensä jonoksi asti ja päivän mittaan kuluu sen sata kertaa saako, joko, saako, JOKO SAA PUHALTAA?

Myyjäisistä mukaan tarttui anopin tekemää lanttulaatikkoa ja toscapiirakkaa, sukulaistytön Rocky roadia ja pikkuneideille turvakaukaloiden kahvoihin yhteistyössä Hattulin kanssa tekemät heijastimet, jotka muuten ovat minun piirtämät. Samasta pöllöaiheesta oli myynnissä myös pipoja, joiden mukana tuli värikynät oman uniikin ja omiin vaatteisiin sopivan pöllöpipon luomiseen. :) Hattulilla on myynnissä vaikka mitä ihanaa. Laadukkaat, kotimaisena käsityönä tehdyt hatut -ja lastenvaatteet ovat kyllä tutustumisen arvoisia ja uniikkeja kaupan valikoimiin verrattuna. Hattulin löytää myös facebookista ja on yhden supernaisen yrityksellä verkkokauppakin, jossa voi tutustua tuotteisiin ja valikoimiin. Meidän perheestä löytyy monta hattulit -fania ja jälleen kerran jäätiin odottelemaan Hattuleilta postia, kunhan Sannan kiireet hieman helpottavat. Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan Hattulin maailmaan.

http://www.hattuli.fi/

Meidän akka-kolmikko, joista kahdelle ei tainnut jäädä paljon muistikuvia reissusta.

Iltapuhteena tehtiin vielä hieman lihahommia. Perjantain lihamyynneistä meille jäi huimat kaksi lihapussia, joista toisen ehtivät harmikseni vedellä kommunokointikatkoksen vuoksi koiruudeet kitaansa. Onneksi siitä oltiin jo pariin kertaan evästetty, mutta kyllä ne sellaiset mukavat viisi kiloa ehtivät lihaa napostella. Pelkäsin, että halkeavat, mutta mitään merkkejä ei ylensyönnistä ole havaittavissa, pientä juomaveden suurentunutta kulutusta huolimatta. Taidettiin siis selvitä säikähdyksellä.

Kokeiltiin nyt yhden meidän asiakkaan innoittamana laittaa hampurilaispihvejä raakana pakastimeet. Suola ja mustapippuri pintaan , leivinpaperia kerros väliin kiinnijäämistä estämään ja pakastimeen odottelemaan hampurilaishimoja. Viikonlopuna aikana ollaankin syöty paljon normaalia lihapitoisemmin, mutta tuore liha on aina tuoretta. Kahteen kertaan hamppareita, jauhelihapihvejä, tortilloita. Isännyys pyöritteli loput lihat lihapullien muodossa turvaan pakastimeen. Nyt välillä maistuukin kovasti vuorostaan kasviskeitto...

Nyt uudella tarmolla uuteen viikkoon. Keskiviikkona onkin taas tiedossa lihaista menoa, kun seuraava lihaerä kotiutuu jaettavaksi. Mutta sitä ennen ainakin toivottavasti hieman jouluisenpaa menoa. Jos vaikka ripusteltaisiin jouluverhot loppuihinkin ikkunoihin ja taisi muutama postista kotiutunut paketti sisältää hieman jouluista sisustuskampettakin...

Mukavaa alkanutta viikkoa!