Hävettävän vähän on tullut kymmenen vuoden aikana käytettyä paikallisia kampaamopalveluita. Yhden ainoan kerran olen eksynyt kamalassa tukkapaniikissa paikallisen kampaamoon penkkiin näinä vuosina täälä maaseudulla asutessani. Takuulla ammattitaitoisia alan harjoittajia täälä kylllä piisaa reilulla tarjonnalla, ettei siitäkään ole kyse. Meidän nuorimman lapsen kummitäti on toiselta ammatiltaan kampaaja ja aina meillä kyläillessään tietää ottaa sakset mukaan matkaan. Myös lapsuudenystäväni on intohimoinen parturoija, joka saa saksia tukkaani lähes oman mielensä mukaan. Aika kätevää, kun kotioloissa siistiytyy koko perheeen haituvat yhdellä kertaa, pientä luxusta, sanoisin. Nuorenpana karvojen väri vaihtui blondista mustan kautta kirkkaaseen pinkkiin, mutta nykyään kun aika kuluu pitkälle nelijalkaisten rouvien keskuudessa navetalla, ei karvojen värillä ole ollut enää pitkään aikaan merkitystä.

Meidän pikkuneidin kummitäti tuli eilen aamulla ennen serkkujen saapumista meitä ja varsinkin pientä prinsessaa katsomaan. Me muut lähdettiin pihalle ja pikkuneidin ja  kummitädin piti tulla perässä. Mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt. Menin kurkistamaan sisälle ja iloinen puheenpälpätys kuului keittiöstä.

Pikkuneiti istui onnellinen hymy kasvoilla, silmät kirkkaana loistaen jakkaralla ja kummitäti saksi ja napsi etutukkaa lyhyemmäksi.

Kyllä kuulosti ja näytti hauskalta kun suihkupullon sisältöä lenteli sinnetänne. Kuva kertonee enemmän kuin 1000 sanaa.

Kun isoveljen vuoro koitti istahtaa parturinpenkille, oli joku innokkaana suihkupullon kahvassa kiinni.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hieman märkä oli lopputulos, mutta nyt ei etutukka retkota silmillä. Kiitos M! <3

Kun illalla vein neidin nukkumaan, hän omasta sängystä kuiskutteli että hänestäkin tulee isona harjaaja. Kysyin, että kampaajaako tarkoitit, mutta vastaus oli edelleen harjaaja. Harjaana, niinkuin meille rakas Marjaana.