Pientä lomaa ennen poikimisten alkamista olen tässä yrittänyt meille järjestää. En ole kaupoille päässyt aikoihin uusia ihanuuksia tutkailemaan ja netin kautta en arvaa uusia kankaita lähteä hankkimaan. Tuskaa aiheuttaakin nyt kevätverhot. Meillä EDELLEEN ikkunassa jouluksi hankitut Vallilat, jotka poistan ja pesen vasta kun remontti kokonaisuudessaan valmistuu. Testasin Teeman uutuusväri tumman lilan kanssa Marimekon violettia Siirtolapuutarhakangasta. Sävyt ei kyllä natsannut niin kivasti, kuin oletin. Mietin palautanko, mutta ei tullut palautettua. Kuitenkin ne lautaset olivat ihan kivan kokoiset vaikka lapsille. Mutta, tuo kangas olikin aika kaunis keittiön tapetin kanssa. Ongelmana vain hieman on, että kangasra ei ole enää mistään saatavilla.

00000065.jpg

Jonkin verran kangasta löytyy jo hankittuna, sillä terassille ja olohuoneeseen tulee samasta kankaasta muutamia yksityiskohtia. Toisaalta mietin onko hölmöä, kun joka paikassa on tuota samaa kuosia. Kuitenkin mulla on jo vihreä-turkoosit Siirtolapuutarhat kesäksi keittiöön. Kuitenkaan vihreitä ei olisi vielä kiva ripustaa paikoilleen, vaan vasta keväällä. Talviverhot jo Maaliskuun alussa aiheuttavat lähinnä inhonpuistatuksia, eli jotain asialle täytyisi tehdä. Pian.

IMG_6074.jpg

Oikeinkun ahdistaa, niin tuijottelen tulppaaneita. Ihania, kauniita ja raikkaita, toisinkuin remonttipölyinen kotimme tällähetkellä.

IMG_6019.jpg

Kiva saada välillä hieman muutakin ajateltava, nyt on ollut ystävillä viimeaikoina rankkoja tilanteita, joita sitten myötäelän mukana ja yritän auttaa, jos suinkin pystyn. Tänään käytettiin yhden ystävän ponia klinikalla jalkavaivojen vuoksi ja suureksi harmiksi pahimman mahdollisen tuomion poni sai. Tai tässä tilanteessa toki ponille vihreämmille niityille poistuminen tulee olemaan helpotus.  Toiveita kuitenkin eläteltiin viimeiseen saakka että olisi löytynyt hoidettavissa oleva vika. Ammattitaitoista ja osaavaa porukkaa paikallisen Tervetin väki oli, pisteet koko porukalle. Mahtavaa, että omalta paikkakunnalta löytyy näin laadukas klinikka, eikä tarvi lähteä kuljettamaan kipeää eläintä kauemmas tutkimuksiin.  Eihän siinä taaskaan kyyneleiltä vältytty ja tuska ystäväni puolesta on kova. Rakkaaus omaa eläintä kohtaan, järki, tunteet, luopumisentuska, siinä aikamoinen paletti ajateltavaa tälle päivälle. Tällaisia pohdintoja tänään.

Jospa sitä vain leipoisi jotain tai ottaisi kupillisen kaakaota lasten kanssa ja näin saisi hieman parenpaa fiilistä ja muuta ajateltavaa. Aurinko kuitenkin paistaa ja kevät on tulossa. Elämää jatkuu iloista ja suruista huolimatta.

Aurinkoista torstain jatkoa jokaiselle!