Useampi miespuolinen tuttava on huokaillut aidan takana katsoessaan sonnimme touhuja, että kyllä tuollaisen siitos-sonnin elämä mahtaa olla ihanaa. Voin kertoa, että ei se aina ole. Tässä pieni faktapohjainen kertomus sonnin elämästä.

1930144_17712119018_7508_n.jpg

Sonni viettää aikaansa aina seuraavana kiimaan tulevan lehmän vieressä tai välittömässä läheisyydessä, mielellään useampia päiviä. Arvatkaapas mitä siitä seuraa, kun joskus sattuu olemaan useanpi lehmä yhtäaikaa kiimassa? Kaikki tietysti laitumen eri reunoilla, sonnilla kova kiirus ja valtavat paineet, ettei kukaan muu ehdi astua ensin. Toki sielä laumassa on vain yksi iso sonni kerrallaan, mutta syksyisin vasikat ja toisetkin lehmät hyppelevät herkästi kiimassa olevan niskaan. Eikä se, että astumaan pääsee, ole mikään ihan simppeli juttu. Kyllä sonni sinne selkään yrittää hypätä monta kymmentä kertaa ennen kuin lehmä sitten vihdoin ja viimein pysyy paikoillaan ja sonni saa hetken huumansa. Tuhannen kilon massalla se ei ole mitään kevyttä puuhaa ja välillä väsyttää. Hommatkaan ei välttämättä aina suju niinkuin voisi olettaa...

Äksy-sonnin tyylinäyte, tai pikenminkin Sulottaren. :)

311971_10151113923539019_1360805032_n.jp578673_10151113923699019_753772279_n.jpg

Yhtenä kesänä, silloinen Santtu-sonni juoksi hiestä märkänä kolmen lehmän luona vuorotellen. Pahimmillaan tuli verta nenästä ja pallit oli vaahdossa, eikä yhtäänpätkää näyttänyt nauttivan tilanteesta. Luulin että se kuolee sydänkohtaukseen, kun syömään ja juomaankaan ei kiireissään ehtinyt. Koitin käydä sille viemässä evästä, mutta sain vain osakseni vihaisia mulkaisuja ja näin paremmaksi poistua poikalta. Juoksiessaan lehmältä toisen luokse se välillä kesken matkan rysähti "nukkumaan" pariksi minuutiksi, kampesi ylös ja taas lähti etsimään seuraavaa kiimassa olevaa kohdetta. Silloin sitä kävi sääliksi ihan todenteolla. Härnäsin vielä isäntää, että kato nyt, käykö kateeksi. Ei käynyt.

Elokuu%20201203%20009.jpg

Kaiken lisäksi sonni elää suuren osan vuodesta selibaatissa. Aktiivista lisääntymisaikaa kestää vain reilu kuukausi. Toki se sitten paikkaa uudelleen ne lehmät, jotka ensimmäisestä kiimasta eivät tulleet kantaviksi. Ei niitä yleensä kovin montaa ole. Koskaan se ei hyppää kantavana olevan lehmän selkään astuakseen, mitä toki sonnipojat keskenään touhuavat aktiivisesti. Miettikääpä nyt vaikka omalle kohdalle; kolmekymmentä kiimaista naista ja aikaa reilu kuukausi. Tavoitteena nämä kaikki tulisi saattaa kunnialla kantaviksi, mahdollisesti vielä useampi saman vuorokauden sisällä. Ja tätä seuraisi yli kymmenen kuukauden kuivakausi. Ehkä se selibaatti on ihan paikallaankin, mutta toisaalta kyllä siinä vaan on pitkä aika odotella seuraavaan kesään. :)

Toukokuu%20201307%20026.jpg

Picasa01.jpg

Tässä kuvassa meidän eka siitos-sonni A-P SANTTU. Tämä arvonsa tunteva herra tuli meille täysikasvuisena. Eikä ollut yhtä yhteistyökykyinen, kuin nykyist sonnit. Välillä saatiin itse (jos kiimaisia lehmiä oli lähistöllä)  ja yleensä kaikki vierailijatkin komeasti lähdöt laitumelta. Tästäkin huolimatta sain kesetettyä kaveria sen verran, että takapäästä uskalsin harjata laitumella. Tänä päivänä on sen verran itsesuojeluvaistoa ja järkeä, että luonteeltaan äkäisen sonnin luokse en laitumella yritä mennä. Jälkeenpäin naurattaa, kuinka monta viikkoa tehtiin ylimääräistä työtä, että saatiin puuttuva korvamerkki paikoilleen ennen autoon lähtöä. Siitä huolimatta pihdit jäi korvaan roikkumaan pariksi päiväksi ja etsin ne sitten laitumelta, kun olivat korvasta tippuneet. Ei näin vihaisia siitos-sonneja enään tähän taloon, kiitos. Kuitenkin tämäkin hoiti hommansa hienosti ja ikävä tätäkin aina välillä on. Komeat 664 kg oli ruhopaino, eli elopaino oli +1200 kilon kieppeillä.


Alhaalla kuvassa tämänhetkinen P. Iglu nuorena, kun meille tuli...

431468_10151099138389019_1853965507_n.jp

Ja sama sonni pari vuotta myöhenmin...

0%2C0012%20Iglu.jpg

Ja lähtötilanne on ollut muutaman kilon tarkkuudella jotakuinkin tällainen:

2%2C32.jpg

Olen jokapäivä onnellinen siitä, että minulla on näin upeat työkaverit. Hienoja eläimiä, eikö? :)