Ammuu, ammuu, ammuu, ammuu... Meillä raikaa täälä ulkokonsertti. Ei niinkään mikään sulosointuinen, vaan enemmänkin ärhäkkä.

VASIKKA2.jpg

Meteli johtuu siitä, että kun saatiin navettaan tilaa oli edessä vasikoiden vieroitus. Eilen siis vieroitettiin vasikat emoistaan ja nyt alkaa lehmillä utareet täyttyä ja vasikoillakin olla jo kova maitojano. Siitäpä sitä meteliä syntyy kerrakseen, kun vuoropuhelua käydään puolin ja toisin. Toki sitä äiti-ihmisenä itsekkin tekisi kaikkensa, jos oma lapsi vietäisiin, mutta tämä vaihe on pakollinen emolehmille tehdä, sillä keväällä jo syntyy uudet karvapallot. Muutenkin talvi on saatava keskittyä rauhassa uuden vasikan kasvatukseen ilman, että koko ajan joutuu valmistamaan maitoa edellisen kesän jälkeläiselle. Eihän nuo monisataakiloiset luppanat toki enää maitoa tarvitse, mutta siitä huolimatta ovat tähän asti jokainen olleet ahkeria maitobaarin asiakkaita.

VASIKKA3.jpg

Kovin oli sonnivoittoista sakkia, mutta hyvä niin. Välitykseen lähtevien lehmä -ja sonnivasikoiden hinnassa on aivan valtava ero. Ja sonnipojat ovat niitä, joista maksetaan edes jokseenkin jotain. Ja hiehovasikat lähtee melkein hyväntekeväisyydellä. Jätetään toki omaan navettaan ne kaikista parhaassa kasvussa olevat isoimmat mullikat. Pienemmät ja nuoremmat lähtevät välitykseen, eli kasvamaan muille tiloille. Parhaan hinnanhan tietysti saisi niistä isoimmista vasikoista, mutta olisi lyhytnäköistä laittaa ne nyt eteenpäin suuremman vasikkatilin toivossa. Taidetaan jättää kaikki lehmävasikat itselle, kun niistä ei kuitenkaan saa lähes mitään. Osa jää tuleviksi emoiksi, mikä nyt on mahdollista uuden Lipton-sonnin ansiosta ja loput hiehoista kasvatetaan lihantuotantoon.

VASIKKA1.jpg

Kyllä on valtavaa kokovaihtelua vasikoiden porukassa. Myöhemmin kesällä syntynyt Muskeli näyttää kolme kertaa muita pienemmältä. Kun taas Moottori, Mustanaamio, Mustasorkka,  Mega, Maradona, Männynkäpy ja Maximus edustivat toista ääripäätä, eli nämä kaverit olivat aivan jäätävän kokoisia sonnin alkuja. Parhaiden vasikoiden päiväkasvut nousevat vasikka-aikana 1400-1500 grammaan vuorokaudessa, eli kova on kasvutahti -yli kilon päivässä! Kaikille se sitten hidastuu iänmyötä. Jos miettii, että keväällä syntyvät vasikat painavat keskimäärin 38 kiloa kipale ja vieroituspunnituksissa parhaat yltävät 350 kilon painoihin, voi siitä laskeskellä miten huikeaa kasvu on. Ja mitähän se isoilla liharodun vasikoilla mahtaa olla, kun kasvattamamme aberdeen angus on pienin liharotu? Paljon on meillä vaikuttanut kasvuihin pari kesää sitten hankittu vasikkapiilo, josta vasikat saavat vapaasti käydä syömässä litistettyä viljaa, kivennäisiä ja vasikanrehua. Vasikkapiilon idea on juurikin vasikoiden vapaa syöttö ilman emojen häirintää, sillä emot säädettävistä porteista eivät mahdu kulkemaan. Kätevä keksintö.

VASIKKA.jpg

Sonnipojat siis lajiteltiin heinälatoon ja neidit, eli hiehot otettiin navettaan. Kaikki meille ylimääräiset sonnit lähtevät  kohti uusia loppukasvatus paikkoja.VASIKKA4.jpg

Emoikävästä huolimatta leipäpalat ovat herkkua ja pikkuneitihän tykkää hiehovasikoita syöttää. Nyt onkin tullut viimeiset pari päivää vietettyä pääasiassa navetalla puuhastellen ja vasikoita tarkkaillen. Aamunavetalta vapauduttiin vasta päivälläkahden jälkeen, kun valittiin ystävän kanssa mitkä vasikat lähtee ja mitkä jää.

Isäntä on velipoikansa kanssa ajanut kokopäivän paaleja kotiin ja huomenna sama paaliralli jatkuu. Tosin vesisadetta luvassa huomiselle, joten saapa nähdä, mistä pääsee paaleja ajamaan ilman, että peltoon jää kauheita rantuja. Itsekin olisi tarkoitus heittää muutama paalireissu, jotta päästäisiin kolmella traktorilla liikenteeseen. Huomenna aamulla on jäähallilla luisteluvuoro, jonne lapsia olisi tarkoitus viedä ja keskimmäisen synttärikahveitakin hörpitään päivän mittaan pienellä kokoonpanolla, eli saapa nähdä minne kaikkialle tästä vielä repeää vai repeääkö minnekkään.

Iltaa kohden huutomyrsky alkaa onneksi olla jo laantumaan päin. Hiehot navetassa ovat jo lpettaneet huutamisen ja tyytyneet kohtaloonsa, mutta heinälatoon lajitellut sonnipojat jaksavat välillä vielä ammua kuorossa.

Niin että ammuu vaan ja rattoisaa viikonloppua,

terveisin Soikkuu