...Nimittäin Laikku-hiehon poikiminen. Poiki aivan liian aikaisin noin 15 kiloisen lehmävasikan, jolla ei elinmahdollisuuksia ollut. Ensimmäistä kertaa poikineen hiehon emovaistot heräsivät heti ja hartaasti nuoli vasikan kuivaksi ja yritti sitä pökkiä liikkeelle parhaan kykynsä mukaan. Mutta luonto korjaa heikoimmat ja elinkelvottomat yksilöt, vaikka koville ottaakin. Itkeä pillitin melkein silmät päästä eilen illalla ja siitä muistutuksena nyt komeat silmäpussit. Koville ottaa jo uuden emonkin puolesta, kun ei pääsekkään vasikkaa hoitamaan, mistä niin silmin nähden emolehmät nauttivat. Aamulla katsoi peilistä sen näköinen peikko, että hirvitti lähteä viemään neitiä pyhäkouluun ja verikokeissakin piti käydä, mutta selvisin. :)

Kovat oli odotukset tälle hieholle ja sen jälkeläiselle, sillä tämä ja jo aiemmin poikinut Lupiini ovat ainoat, meille tilan ulkopuolelta hankitut hiehot aloittamisen, eli kymmenen emolehmä vuoden aikana. Siitos-sonnit menee muutamien vuosien jälkeen aina vaihtoon, mutta muita uusia eläimiä ei ole hankittu vaan jalostetaan meidän omaa hieman sekalaista anguskarjaa omalla eläinaineksella.

Eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu, eikä näille voi mitään. Onneksi yleensä lopputulos on jotain muuta ja saadaan onnellisia emo ja vasikka-pareja yhdistettyä keväästä pitkälle syksyyn jatkuvaan yhteiseloon.

Kuitenkin jotain iloistakin kerrottavaa.

02.jpg02%2C1.jpg

Viime yön pimeinä tunteina saatiin uusi tulokas navetassa, kun Euroviisu poiki komean sonnipojan. Facebookin puolella, oivalluksia aidanreunalta- sivustolla kyselenkin teiltä nimiehdotuksia. Toki niitä voi tälle puolellekkin heittää, eli sonnipojalle nimeä haetaan ja N-kirjaimella pitäisi alkaa. 02%2C12.jpg

Tissitouhutkin lähti pienen avustuksen jälkeen sujumaan, vaikka lehmällä aivan valtavat utareet onkin. Pariskunta sai hetkeksi siirron ulkotarhaan, kun poikimaketta tuli käyttöön seuraavalla. Kyllä osaakin olla energinen sonnipoika, kun loikkii pitkin kettaa niin ettei emo meinaa pysyä perässä. 

Toinen iloinen ja onnistunut jakaantuminen tapahtui tänään iltasella, kun Jyvä poiki valtavan kokoisen sonnivasikan. Tämä yksilö on ehdottomasti suurimpia meillä syntyneitä, mutta jo kolmatta kertaa poikinut emo selviytyi isännän antamalla vetoavulla poikimisesta mallikkaasti.

0%2C212.jpg

Hieman jännitti laskeeko vasikan sokerit ison koon vuoksi, mutta huoli oli turha ja vasikka löysi maitobaariin omien vaistojensa varassa hyvinkin nopeasti.

Poikimisten ohessa käytiin myös avaamassa tukkeutunutta ojaa. Lapsilla riitti riemua vesileikeissä.

01%2C12.jpg

Tänään myös vihdoin viimein sain kylvettyä kesäkurpitsat, kurkut, avomaankurkut ja kukkakaalit multaan. Huomenna jatkuu siemenhommat kukansiementen ja sipuleiden kanssa, jos mitään poikimahässäkkää ei juuri satu päälle.

siemenet.jpg0%2C00.jpg

Illalla saunottiin ja nyt on niin valtavan kova väsy, että ihan toivon rauhallista ensi yötä ilman poikimisia. Aamulla nähdään, saatiinko nukkua vai ei. :) Jos joku poikii, niin sitten taas mennään...

Edelliseen postaukseen tuli paljon ihania kommentteja, kiitos teille niistä! Ja erityis kiitos teille ystävät, jotka piipahdatte käymään ja jaksatte pitää yhteyttä!