Viikot vierii ja raskauslaskurin mukaan raskausviikkoja tulla tupsahtelee tasaiseen tahtiin lisää. Nyt ollaan jo sellaisilla viikoilla, että jos vauvelit nyt lähtisivät syntymään, niillä olisi jo kohtalaisen hyvät mahdollisuudet jäädä henkiin hyvän tehohoidon avulla. Nyt siis menossa raskausviikko 27. Toki vielä toivon kyytiläisille paljon lisää viikkoja mahan kyydissä. Tällä hetkellä kehitys on kovassa vauhdissa ja tärkeitä viikkoja kehityksen kannalta elellään. Vauvojen keuhkotkaan ole vielä kypsyneet, joten kuitenkin 10 viikkoa eteenpäin olisi aikas kiva juttu.

Tilasin vauveleille jo yläpuolella näkyvän uninorsun. Ei ehkä ollut se järkevin ostos, mutta söpöhän se on kuin mikä. Harmaat haalarit ovat myös matkalla kotiin päin.

Omat yöt on tällä hetkellä turhankin katkonaisia ja pissalla saa rampata jo useampaan otteeseen. Kuuma on jatkuvasti ja myös jalat kramppaa  päivittäisestä magnesumin syömisestä huolimatta lähes joka yö. Ei kiva. Laskeskeltiin vauvojen tulevien kummitätien kanssa Juhannuksen aikoihin paljussa, että ei tässä ole kuin kolme kuukautta kun meidän perheen lukumäärä kasvaa toivottavasti kahdella nyytillä. Jotenkin on alkanut pikkuhiljaa jännittämään ja pyörimään mielessä tulevat synnytyspuuhat. Jaiks!

Käytiin muuten nyyttejä taas kurkkaamassa isännän kanssan Gravidassa juhannusviikolla. Paljon olivat kasvaneet kahdessa viikossa edellisen ultran jälkeen ja nyt kuulemma kasvu alkaa vauhdilla kiihtymään. Hitsi millainen valas musta tulee, kun muutenkin olen jo ennestään iso. :) Melkoista myllerrystä mahassa on jo nyt ja välillä jo tuntuu, että tulevat mahan läpi pihalle. Siellä ne makoilivat kuin kerrossängyssä päät vierekkäin. Pimeä huone, lääkärin hiljainen puhe ja valvotut yöt tekivät isännälle kepposet, kun siellä sitten nukahti tuoliin ja välillä vain kuorsaus kuului. Meinattiin revetä lääkärin kanssa tilanteelle, mutta vaivoin vain vaihdeltiin hymykä ja mies sai sitten jatkaa uniaan. Oli tuttu lääkäri jo jostain edellisestä raskaudesta tämän kertainen ja huolella ultrasi tulokkaita. Nyt saatiin se puuttuva sydänarvo mitattua ja näytti juuri siltä miltä pitikin.

Selvää ultrakuvaa en tulokkaista saanut kotiin näytille vietäväksi, sillä vauvat eivät enään mahtuneet samaan ruutuun.

Saatiinpa vihdoin myös tietää ketä siellä masussa myllertää. Ultraajan mukaan kummaltakaan ei löytynyt miehen varustuksia, joten näytti nyt siltä, että kaksi rinsrenssaa meille olisi tulossa. Aika huikeeta. Vanhin lapsista arvasi kahta poikaa, keskimmäinen tyttö-poikaparia ja neiti  3vee sanoi, että rinsrenssoja tarvitaan ehdottomasti meidän perheeseen lisää. Ja nyt niitä saadaan, jos ultrassa saatu arvaus sukupuolista pitää paikkansa. Odotan nyt kuitenkin kuulevani saman johtopäätöksen vielä toiselta lääkäriltä ennen kuin alan valtavaa poikien vaatekasaa yläkerrasta hävittämään.

Arvatkaapa vaan, onko meinannut lähteä lapasesta tulevat hankinnat? No kyllä, se täytyy itsekin myöntää. Lähes kaikki illat tulee surffailtua netin vauvanvaatetarjontaa läpi.Voi kun pääsisikin alemyynteisiin tutkimaan valikoimaa, mutta nyt on ollut niin kiireistä, että ei ole ollut mahdollista lähteä mihinkään. Elloksen alesta löysin myös jotain kivaa, hyvin musta-valko-harmaata. Kaikkia tietysti kaksin kipalein ja jos vaikka toinen tulokkaista sattuisikin omistamaan haarovälissä jotain tytölle kuulumatonta, ei hankinnat menisi hukkaan.

Vaatteita on tullut ostettua myös nettikirppiksiltä jonkun verran ja olenkin koittanut hankkia hyväkuntoisia pareja jo olemassa oleville suosikkivaatteille. Postilaatikko pursuilee vaatehankintoja nyt lähes päivittäin ja niitä pikkuruisia vaatteita sitten ihastellaan varsinkin pikkuneidin kanssa. Joka ikinen päivä neiti kyselee, voisiko jo tänään olla se päivä kun vauvat syntyy...  Pojat vaan hymähtää, että noinko pieniä vaatteita ja onko ne vauvat oikeasti noin pieniä syntyessään? Niinpä niin ja ihan pieniä en ole edes vielä hankkinut. Monet kaksosethan syntyy tosi pienillä viikoilla ihan minikokoisina. Mutta ihan niitä minivaatteita alan kyllä tilaamaan vasta jos alkaa siltä näyttämään, että kesken poistuvat kaksiostaan. Nyt olen hankkinut pääasiassa 62- koosta 68 cm:siin ja ehkä jotain 56-kokoisia ja niitä tulee myös ostettua vielä hieman lisää. Pitäisi oikein ajan kanssa inventoida, mitä jo löytyy ennestään ja mitä tarvitaan lisää. Ja tarvitaanko 50 senttisiä ja peräti 44 senttisiä minejä.

Coolshopista löytyi kivat yökkärit ja ulkomaisesta nettikaupasta pupupuvut ensi kesään. :)

Myös tällaiset pesukarhupuvut nyt tilattuna, mutta toimitusaika näillä oli pari viikkoa. Hitsi kun pääsisi jo hipelöimään ihanuuksia. Niinkuin kuvista näkyy, kaikki tilaamani ovat samaa väriskaalaa. Niitä vaaleanpunaisia hörselöitä ehtii takuulla tulla vaikka kuinka paljon sukulaisten ja ystävien toimesta.

Äippäpakkaukset otin jo ennakkosuunnitelmien mukaan rahana, sillä laatikon sisällöt on jo aiemmin jäänyt suurelta osin käyttämättä. Myös kaikki vaatteet loppusyksyyn ja alkutalveen on hankkimatta, sillä yhtään ei voi vielä tietää, minkäkokoisia vaatteiden tulisi sitten käyttöön otettaessa olla. Jotkut kaksoset kun syntyy kilonpainoisina ja toiset voi lähennellä kolmen kilon painoja. Tosin vatsassa olevat molleröt on jo uskoakseni yli kiloisia mölliköitä, ja kasvuvauhti on tällä hetkellä hurja ja jos nyt ei mitään kummallista matkan varrella tule, niin ainakin parikiloisiksi uskoisin heidän kasvavan. Mutta ihan minejähän he suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa ovat, kun meidän edellisiin vertaa. Eka painoi syntyessään 3,86kg, toinen 4,5 kg ja neiti pieninpänä 3680g. Noihin mittoihin ei kaksosten kanssa päästä.

Neuvolassa hoitaja mittasi sf-mittaa, mikä pakkui reilusti yli käyrien. Varmaan lähes kaikilla kaksosten odottajilla, jotka pääsevät hyville viikoille, lähelle normaalia täysiaikaisuutta, (Viikot 48-42) loppuu viivasto kesken. Mielenkiintoista nähdä, jatkuuko kasvu noin valtavana viikkojen edetessä vai alkaako tasaantumaan jossain vaiheessa. Kiloja onneksi raskausaikana on tullut vain kaksi. Toisaalta ei tarvitsisi tulla yhtään, mutta ei tuo vielä paha ole vatsan valtavaan kasvuun nähden.

Nyt sadetta luvattuna seuraavat pari päivää. Mikä tietää sitä, että ollaankin koko perheen kesken kotosalla. Myös tuota isäntää näkee nyt enemmän, kun ei ole paalaamassa 17 tunnin päiviä. Aamulla on lähtenyt jo hommiin ennen meidän muiden heräämistä ja välillä käy pyörähtämässä kahvilla traktorin ja koneen vaihdon yhteydessä. Illalla tulee myöhään kotiin ja saunassa on yhdessä käyty, jonka jälkeen se jo meneekin nukkumaan kiireesti. Kyllä muuten ottaa luonnon päälle kupata kotosalla lasten kanssa kun toinen tekee hiki hatussa meidän molempien työt. Salaa olen tässä tutkaillut käytettyjen automaattikäärijöiden markkinoita, jos sellaisesta saisi apua kesän paalausurakkaan.

Nyt lähdetään vapaapäivän viihdykkeeksi pizzalle ja ainakin illalla osa meistä lähtee elokuviin katsomaan isoa kilttiä jättiä. Eli kyllä näissä sadepäivissäkin hyvät puolensa on. Myös rantasauna tai palju kaatosateessa on ihan omanlaisensa kokemus eikä huono sellainen ollenkaan.

Hyvää alkanutta viikkkoa teille kaikille ja toivotaan loppuviikkoon auringonsäteiden pilkahduksia ja korkeapainetta.