000aitaus5.jpg

000aitaus2.jpg

000aitaus.jpg

Meidän aitaprojektit ne vain jatkuu ja jatkuu. Korjausedistymisen tahdissa hiehot ja Laku-sonni pääsee nauttimaan uusista laitumista. Edellinen laidun onkin koluttu jo melkein mustalle mullalle ja viime päivien sadekeleillä onkin päivystetty pienemmässä aitauksessa, josta on vapaa pääsy katokseen ja vasikoilla omaan ruokintaboxiinsa.

Aamupäivällä meillä oli lasten kanssa mielenkiintoiset keskustelut työntouhussa. Keskustelu sujui jotakuinkin näin:

"-Äiti, miksi me ollaan aina pihalla?"

"- Meillä on niin paljon töitä, ettei sisällä ehdi kesäaikaan muuta kuin käydä nukkumassa, syömässä ja kääntymässä."

"-Miksi sitä työtä on niin paljon?"

"-Ammatinvalintakysymys. Keväällä vain sitä hommaa joka puolella riittää. Isistä tai äidistä kummastakaan ei olisi päiväksi istumaan toimistoon."

"-Miksi sä haluat äiti tehdä tätä työtä?"

"-No ei kai sitä ihan aina haluaisikaan, mutta on tässä paljon hyvääkin. Ihania eläimiä, traktorihommia, työtä jossa samalla voi olla teidän lasten kanssa..."

"-...Ja lihaa."

"-Niin, itse tuotettua lihaa, onhan se herkullista."

"-On se kyllä hyvä jos meiltä loppuu raha niin voidaan ottaa yksi lehmä pellosta ja syödä se. Naminami... Muuten, kuoleeko kaupunkilaiset, jos me ei tehdä niille ruokaa?"

Jatkoin selittämistä, että ei ne kaupunkilaisten ruoat juuri meidän tilalta tule, mutta maatiloilta kuitenkin. Kaikki meidän tuottama liha menee ihan meidän omille tutuille ja lihanostajille. Ei siitä paljon kaupunkilaisille piisaa... Paitsi niille meidän tutuille, joista osa asuu kaupungissa.

-"No toivottavasti ne muut ei kuole sielä nälkään. Tai voihan ne syödä vaikka porkkanaa." Tokaisi 4 vee.

-"Kyllä ne porkkanatkin maaseudulla kasvatetaan." vastasin.

-"Ihan sama. Onneksi me asutaan täälä maalla."

...Jatkettiin aidantekoa ja leppoisaa rupattelua. Monenlaista tuollaisen neljävuotiaan päässä liikkuu. Lopuksi kertoi, että kun hän kasvaa isoksi, hänestä voisi tulla vaikka kanafarmari. :)