ROOMEO.jpg

Näin reipas neljävuotias meiltä lähti eilen ekaa kertaa yksin seurakunnankerhoon. Vanhin poika kun on siellä eskarissa, ollaan maanantaina muutama tunti keskenämme pikkuneidin kanssa.

ROOMEO2.jpgROOMEO1.jpg

Raappana soimaan ja tanssimaan.

goldi3.jpg

Lauantaina vihjaisin isännälle, että emojen laitumet alkaa olla hivenen heikossa hapessa. Huippusateinen kesä teki tehtävänsä ja lähes kaikki laitumet tallaantui enemmän tai vähemmän mudalla ja ensi kevääksi ei viitsi jättää liikaa uusittavaa, jotta emot heti keväällä pääsevät syömään. Ei mennyt kuin kolme tuntia, kun maat oli käännetty, eli aurattu. Harvinaisen nopeaa toimintaa siis, sillä ajattelin tämän kaiken tapahtuvan vasta myöhään syksyllä. Sunnuntai aamuna lähdin heti herättyäni äestämään palat kylvökuntoon. Isäntä laittoi mulle traktorin valmiiksi: vanhan takatuupparin, josta ei löydy sitten niin minkäänlaista jousitusta, joten voitte kuvitella sitä rynkytyksen määrää. Sillä kun yrittää reippaaseen tahtiin ajaa kynnetyllä pellolla, pää kopsahti muutamaan kertaan jonnekkin katonrajaan. JD.jpg

Kaiken kukkuraksi sen penkin oikealla puolella on joku tappi, johon töyssyn jälkeen löin kankkuni monta kertaa ja sen seurauksena kankussa nyt komeilee lähes vasikan päänkokoinen mustelma. Auts! Liian leveä ahteri vai vipu väärässä paikassa? Ehkä kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto, sillä isäntä ei oo ikinä samasta asiasta valittanut. :) Rankaksi homman teki myös se, että löin pikkuvarpaani lauantaina niin pahimmoikseen sopivasti metalliseen lehtitelineeseen, että kynsi ja koko varvas on mustana ja särystä päätellen saattaa olla pikkuvarpaassa murtumakin. Eukko vähän rähjänen, mutta homma jatkuu ja tekevälle sattuu.

JD1.jpg

Äestyksen jälkeen isäntä keräili kiviä pois ja kylvökone täytettiin laidunheinäseoksella, apilalla ja englannin raiheinällä. Minä kylvin ekan palan ja isäntä jatkoi siitä, sillä meille tuli sunnuntaina iltasella ihana ystäväperhe syömään. Rakastan ruoanlaittoa ja on kiva syödä hyvässä ystävienseurassa, eli jotain vaihtelua perus arkeen. Lapsilla on aina niin kivaa ja jokainen löytää tässä porukassa heti kaveria itselleen. 7 lasta kun tuossa pihamaalla kirmaa, meteli nousee uusiin sfääreihin, mutta sitähän se on: iloa ja elämää. Kyllä tänne ääntä mahtuu!

goldi4.jpg

Seuraavana päivänä isäntä vielä tiivisti kylvetyn maan, eli se jyrättiin. Nyt vaan odotellaan sadetta, jotta siemenet alkaisivat nopeasti itämään ja emolehmät vasikoineen ehtisivät muutaman kerran vielä tänä syksynä nauttia hyvästä laitumesta. Kuvitella, että näin sateisena kesänä odotan vesisadetta! Saapa nähdä koska pellot alkaa vihertään, mutta tuskin siihen näillä lämpötiloilla kovin kauaa menee.

No arvata saattaa, että ei se homma siihen loppunut. Muutamia (kröhöm) aidantolppia olin äestimen kanssa tormuuttaessa ajanut nurin. Eli maanantai sujui aitoja korjaillessa ja rajattiin kylvetyt lohkot väliaikaisilla aidoilla pois emojen alueesta. Pikkuneiti niin viihtyi hyvin mukana, kun välillä sai juoda pillimehua ja jäätelöä. Pitäähän sitä joka hommassa yksi työnjohtaja olla, joka kärrystä huutelee ohjeita.

JD4.jpgJD5.jpg

Kerhosta saapunut jäpikkä toimi puhelinvastaajana ja porakoneen käyttäkin hieman harjoiteltiin. Yllätys ei ollut kovin suuri, että eskarista palannut vanhin lapsi kävi vain syömässä jäätelöt, eikä sen jälkeen nuttukaan vilahtanut. Hän on sellainen, joka tarvii sitä omaa aikaa ja vilkkaan eskaripäivän päätteeksi tykkää aina olla hetken omissa oloisssaan.

JD3.jpg

Me akat aidanteossa

JD6.jpg

Hellettä piisasi ja kuuma oli. Pihassa odotti uima-allas, johon lapset saivat kerrankin minutkin houkuteltua uimaan, toista kertaa tänä vuonna. Keväällä uin sen ekan kerran ja kun altaaseen molskautin ja avasin kylmän kokiksen, huomasin, että yksi emo ja vasikka oli karkuteillä. Siihen loppui ne uinnit silläkertaa ja nyt toisen kokeilun jälkeen jo uskon, että nuo piha-altaassa uinnit on  minun kohdalta polskittu. Eilen siis siellä Aatamin asussa killuttiin, minä ja lapset. Isäntä siinä vieressä rasvasi jotain konetta ja tuli juttusille illan suunnitelmista. Kohta hän sanoi, että naapurin mies kävelee meidän pihaan. Tietysti ajattelin, että se on vitsi, sillä aiemminkin ollaan heitetty läppää samasta aiheesta. Mies vielä uudestaan sanoi ja naureskeli samalla, mutta en ottanut kuuleviin korviin. Olis kannattanut, sillä ei se mikään vitsi ollut. Sitä häpeän määrää on vaikea sanoin mitata, kun lillun lasten kanssa ilkosillani altaassa ja vettä ei ollut edes sitä vertaa, että olisin takalistoni saanut pinnan alle piiloon. Onneksi naapurinmies siitä tajusi häippästä yhtä vikkelään, kun oli ilmaantunutkin, mutta Ääääk!

Lapsilla oli kuitenkin kivaa ja pingviinilaskut liukumäestä koettiin sen tuhat kertaa. Molskis ja loiskis!

JD7.jpg

Iltasella vielä tehtiin yhtä lasten lempipuuhaa, jota ei olla moneen kuukauteen touhuttu, nimittäin rakenneltiin palikoista torneja. Eskarilainen oli jo itsekseen päässyt hyvin rakentelussa alkuun ja me muut mentiin tekemään omia torneja. Nyt oli eskarilaista sen verran alkanut kirjaimet kiinnostamaan, että hän palikoista rakenteli kirjaimia ja luettiin niistä syntyneitä sanoja.

JD8.jpg

00%2000%2000%2000%2000%2000%2000%2000%20

Loppuviikolle luvassa sateita, joten nautitaan nyt vielä aurinkoisista päivistä.

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle!