Vihdoin viimein saatiin viime viikolla kasattua uudet tuolit ruokapöydän ympärille. Johan keittiön nurkassa ehti iso kasa pahvilaatikoita odottaa kokoamista jo useamman viikon. Uusien istuimien hankinnasta oli ollut puhetta jo pidempään, mutta sopivia ei vaan osunut kohdalle ja välillä koko touhu unohtui kokonaan. Oli aika sanoa heipat Askon harvoiksi käyneille Alfoille ja tällä kertaa päätös uusien tuolien ulkomuodosta ja käyttettävyydestä tehtiin ihan järkivalintoja huomioiden. Pääasia oli, että uudet tuolit ei pyöri, vaan seisovat jykevästi omilla jaloillaan. Kahta mustaa, mutta muuten aivan eri tyylistä vaihtoehtoa mietittiin Ikeassa ihan huolella. Lopuksi  oli tehtävä valinta ja päädyttävä niistä toiseen. Arvaatteko kumman valitsin?ikea%20tuoli.jpg Täytyy rehellisesti myöntää, että eipähän ne pyörivät keinonahkaiset, vaikkakin silmää ilahduttavat alla näkyvät Alfat olleet kovinkaan järkevä valinta lapsiperheeseen. Pari vuotta sitten nämä vaikuttivat hyvältä hankinnalta, mutta todellisuus tuli selväksi jo muutaman viikon aikana. Voi sitä kieppumisen ja vahinkojen määrää; lukemattomia kaatuneita maitomukeja, mustelmia ja tuolilla kaatumisia. Aikuiseen kotiin voisin todella vieläkin kyseiset istuimet ostaa, sillä olivat tosi kivat ja hyvät istua, mutta sitä kaatuilua eivät kestä. Katseltiin muuten penkkejä ja jakkaroitakin, mutta pidemmillä ruokapöydällä tapahtuvilla ruokailuilla tai peli-iltoina selkänojalliset tuolit ovat se parhain ja rennoin vaihtoehto.

asko%20alfa.jpg

Lopulta meillä oli jäljellä enään kaksi ehjää tuolia ja rivi eriparisia mustia ja valkoisia sieltä täältä riivittyjä tuoleja trip trap rivistön kanssa sekamelskassa keittiön pöydän ympärillä. Eriparituolit ideana on kyllä kiva ja toimivakin, mutta tässä tapauksessa näkymä aiheutti vain harmaita hiuksia.

keitti%C3%B6n%20tuoli.jpg

Nyt tilanne on toinen. Kolme mustaa Ttriptrappian ja kuusi saman väristä ikean julkisiin tiloihin suunniteltua Norråkeria. Kivasti myös selkänojien muotokieli osui kaarevalla muodolla yksiin, eikä väleissä nököttävät trip trapit ota silmään. Tällä kertaa valintaan vaikutti myös tärkeinä tekijöinä kestävyys, pestävyys ja edullinen hinta ulkomuodon lisäksi. Voitte kuvitella, kuinka monta kertaa lapsiperheessä sai imuroida viikottain edellisten istuimien nahkaisia koloja. Monta, ellei halunnut istua housun takamus täynnä leivänmuruja. Nyt riittää tarvittaessa pelkkä rätillä pyyhkäisy. Kyllä meille vielä joskus kotiutuu Eamesin DSW:t, mutta niiden aika ei ole vielä kun perheestä löytyy yksikin keikkuva ruokailija. Eli ei siis pitkään aikaan, mutta joskus. Ehkä.

keitti%C3%B61.jpg

Nyt kuitenkin mennään näillä useanpi vuosi eteenpäin. Koska tuolit on suunniteltu julkisiin tiloihin ja on tosi jykevästi rakennetut, ei luulisi niiden keikkumisesta olevan moksiskaan. Nämä on myös kasattavissa päällekkäin, jos joskus sellaiselle on tarvetta.

keitti%C3%B6.jpg

Tässä on nyt fiilistelty taas mustavalkoisissa tunnelmissa, tänään kyllä pujotan keittiön ikkunoihinkin jouluiset verhot. Kuukausi on kulunut niin vikkelään, että eihän tässä jouluun ole aikaa kuin alta kaksi viikkoa. Äitini toi minulle mustavalkoiset kaitaliinat, jotka niin kivasti sopii keittiöstä jo ennestään löytyviin astioihin ja muihin härpäkkeisiin. Piti vielä mainita, että viikon käyttökokemuksella tuolit ovat osoittautuneet oikeinkin tukeviksi ja asiansa ajaviksi, eikä kukaan ole ainakaan toistaiseksi niillä onnistunut kaatumaan. Se on jo paljon se!

keitti%C3%B6n%20tulilatva.jpgkeitti%C3%B6%20marimekko%20siirtolapuuta

Sentään pientä joulukoristetta on jo nähtävissä ikkunan välissä: valkoinen ja musta olkipukki. Nämä hetken mielijohteesta hyppäsivät Tuurista ostoskärryyn. Oikein mitään järkevää paikkaa näille ei löytynyt, joten ikkunaa pestessä ne löysivät tiensä ikkunan välikköön.

keitti%C3%B6%20mustaa%20ja%20valkoista.j

Sitten tämä pieni tehokaksikko on ihan oma lukunsa... Mulla olis tässä aika reippaasti tekemistä ja tekemättömien hommien lista kasvaa uhaavasti, mutta eihän sitä malta. Tuntuu että minit oppii nyt kokoajan hirmuisella vauhdilla uutta ja kovasti jo jutellaankin kun sille päälle sattuvat. Ja ne hymyt on ihan oma lukunsa. Niitä en ole vielä saanut ikuistettua, sillä kun kameran ottaa esiin alkaa kuvissa näkyvä hämmästynyt tuijotus.

tyller%C3%B62.jpgtyller%C3%B61.jpg

On se sallainen superkaksikko, Hilda ja Hulda lempinimiltään.

tyller%C3%B6.jpg

Huomenna taas pitää kiirettä, kun seuraava lihasatsi on vuorossa. Ystäväni tulee pikkukaksikon viihdyttäjäksi ja päästään isännyyden kanssa puntarointi -ja pakkaushommiin. Illalla meille tulee myös odotettu vieras yökylään ja lupasin kokata jotain herkkua. Suunnitelmat vielä auki, mutta ehkä ne tässä päivän mittaan vielä selkeytyvät.  Vieraasta huolimatta jos vaikka ehtisi nukkumaan ainakin muutamaksi tunniksi niin huomenna riittäisi energiaa touhuiluun.

Touhukasta tiistaita jokaiselle!