Voi hyvää päivää, miten minun, aikuisen ihmisen voi olla vaikeaa keskittyä paperihommiin. Veroilmoitukseen yritän jo kolmatta päivää lippuja ja lappuja järjestellä. Aika ajoin huomaan tekeväni jotain täysin asiaan kuulumatonta. Sisustuslehtiä ja siementilauksia, ehkä miljoonakertaa kiinnostavampaa, kun numeroiden tuijottaminen. Youtuben musiikkitarjonta hieman helpottaa tilannetta. Ja silloin tällöin mukillinen Cocista piristää kummasti, sama kai se on, mistä kofeiini piristeensä hankkii. Kahvia en ole vielä ikinä maistanut, mutta kauniit kahvimukit hivelevät toki silmää. Kahvinjuonti taitaa itseasiassa olla kaikille tuntemilleni toimistotyöläisille intohimo. Siinäkin yksi pätevä syy, jotta minua ei koskaan voisi istuttaa työkseni neljän seinän sisälle.

IMG_5460.jpg

IMG_5458.jpg

Mietin tässä, miten työkseen papereita pyörittävät saavat mielenkiinnon riittämään ja selän kestämään monen tunnin istumista päivittäin. Tosin kyllä varmasti työkseen ruutua tuijottava voi vastaavasti ihmetellä, mistä minun mielenkiintoni riittää paskanluontiin, eläinten -ja lastenkanssa työskentelyyn ja ainaiseen kotona oloon. Parasta antia navettahommissa on ehdottomasti poikimakausi. Se on samalla raskain, haastavin, mutta myös antoisin. Läpi vuorokauden ravaan navetalla kolmen tunnin välein ja vuorotellen sitten isännän kanssa poijitellaan lehmiä. Hankalat tapaukset, kuten vasikan kääntäminen kohdussa on aina tuon toisen puoliskon hommia. Lapset nyt vain ovat niin <3. Toki välillä raivostuttavia, mutta huomattavasti useammin päivänpaisteita. Päivääkään en pois vaihtaisi. Tai, no ehkä ne pari päivää, jolloin kiukuspäissäni huudetaan eteisen lattialla kilpaa lasten kanssa. Äiti 3 vuotiaan tasolla ja menkkaränkkä. Mutta kaikesta huolimatta paras äiti omille lapsilleni.

Onhan toki siistissä sisätyössä kyllä etujakin. Talvipakkasilla tai kaatosateessa ei tarvi olla kelejen armoilla. Meillä kun on korjattava vaikka katkenneet sähkölangat tai muut pakalliset päivittäiset hommat keleistä riippumatta. Muutaman kerran oltuun kovassa ukkosmyrskyssä jouduttu salamaa säihkähtäneitä eläimiä ajamaan, ja silloin kyllä on muutamaan otteeseen miettinyt onko pakko, mutta onhan se. :)

IMG_5457.jpg

Maataloudessa veroilmoitus tehdään kerran vuodessa, useamminkin niin halutessaan. Kiitos ei. Tässä kertavuotisessakin tuntuu olevan ihan liikaa minulle; joka vuosi yhtä vastenmielistä. Tästä ja EU-papereista kun tässä kevään korvalla selvitään, niin pahimmat paperihommat on siltä osin ohi. Ei maataloudessa kirjanpito toki siihen lopu. Viljelysuunnitelmia (jotka suureltaosin EU-papereihin liittyy) päivitellään läpi kesän ja syksyn tapahtumien ja tilanteiden mukaan. Se puoli kuuluu kokonaan isännälle, kun taas minä hoidan eläinten paperit sisältäen syntymien rekisteröinnit, poistot, lääkekirjanpidon, rehuhankinnat ja rehukirjanpidon.

000000000000000000000000000000000000087.

Lapset hakivat yläkerrasta shakin, jota isännyys alkoi heille pöydän toisessa päässä opettaa. Hieman oli liian monimutkaiset säännöt ja peli vaihtui Tammeen. Sitäkin seuraan mieluumin, kuin jatkan tylsistyttävää hommaani. Olenkohan liian mukavuuden haluinen, vai mikä tässä mättää? Joku vastenmielinen homma sitten tottavieköön voi olla kokoajan mielessä, enkä pääse siitä yli, ennen kuin homma on paketissa ja jokainen lippu ja lappu juuri oikealla paikalla ja sievässä järjestyksessä. Tänne blogiinkin on niin kiva tässä välillä aina jokunen lause kirjoitella ja facebooktuttavien päivän tekemiset on minulle paremmin selvillä, kuin koskaan muulloin. Puhelimen soiminenkin on joka kerta pirteä pelastus. Kiitos vain teille minulle tänään soittaneet. Jospa ottaisin itseäni niskasta kiinni ja tekisin yksinkertaisesti tämän pois alta. Aina kuitenkin tulee mieleen kaikkea muutakin muka tarpeellista tekemistä. Siitä tulikin mieleen, että tuore tilli oli jäänyt epähuomiossa kaupan hyllylle. Nyt sitä ja lautakuormaa hakemaan ja lohikeiton valmistukseen. Laittelen kermaisen lohisopan ohjetta teille lähipäivinä. Sitä kannattaakin kokeilla. '

Pääsinpähän taas pälkähästä. :) Ja piina jatkuu.