Päivä on pitänyt sisällään niin jännitystä kuin myös ihanan parituntisen rakkaan ystävän kaivatussa seurassa. Vaikka aika ei pitkäksi ehdi kotosalla tulla ja haipakkaa riittää välillä yli tarpeenkin, oli kerrassaan ihanaa saada pitkästä aikaa juttuseuraa muutenkin kuin luurin kautta kuulostellen.

Isännyys lähti jo aamulla kukonlaulun jälkeen esikoisen kanssa keskeus-sairaalaan. Pieni operaatio nukutuksessa oli ohjelmassa. Ihan rutiini juttu, mutta se nukutus... potilas kun vielä itse pelkäsi, että mitä jos siitä ei heräisikään. Ja tottavieköön koko päivän sain jännittää ja odottaa puhelua että kaikki oli mennyt hyvin ja poikanen oli siirretty heräämön puolelle. Ihan hirmuisen kova luotto ei ole kyseiseen laitokseen, sillä monen moista ollaan saatu sielä kokea.

Tänään oli pikkuneidin toinen viikon kahdesta hoitopäivästä ja kyyti piti kysyä muualta isännän viedessä meidän ainoan auton käden ulottumattomiin. Soitto naapuriin ja homma onnistui heti. Viittä vaille kahdeksan oli kyyti pihassa odottamassa ja neiti pääsi auton takapenkille kera seuralaisen. Seuraavalla kerralla halusi omien sanojensa mukaan testata takapenkin kyytiä vuorostaan naapurin isännän kanssa. :) Onnea on ihanat ja auttamishaluiset naapurit!

Vielä piti aamulla hoidella eskarilainen taksiin ja sen  jälkeen ajattelin mennä vauvojen kanssa ottamaan hieman torkkua muutaman tunnin yöunia paikkaamaan. No arvatkaapa vaan tuliko se uni? No ei tullut. Pienen ihmisen huoli pyöri sen verran mielessä, että päätin keksiä muuta tekemistä. Tokihan vauvat olivat kanssani kotona, mikä hieman rajoittaa tekemisen mahdollisuuksia. Joulumusiikkia, kynttilöitä ja ehkä jotain pientä leipomusta.

Kaupan pakastealtaasta olin napannut voi -ja lehtitaikinaa pahan päivän varalle ja nyt ajattellin ne tuhota sieltä pois. Muutenkin pakastimia pitäisi alkaa tyhjätä ihan toden teolla tulevia lihoja varten. Eilen jo navetalla jaettiin teuraaksi lähteviä omiin kettoihinsa, joten pakastinten tyhjäys on todellakin ajankohtaista. Meillä on neljä pakastinta ja kaikki täynnä. Seuraavan kolmen viikon ruokalistan suunnittelin yhden pakastimen sisältöön pintapuolisesti perehtymällä ja nyt määrätietoisesti aletaan tyhjentämään pakastimien sisältöä. Koirillekin on koittamassa muutamaksi kuukaudeksi ylimääräisiä herkkuhetkiä oikein urakalla. Turhaan tungen valmiiksi tehtyjä ruokia kasvispihvejä, kaalikääryleitä ja lihapullia lukuunottamatta pakastimeen, sillä aina ne jää sinne pyörimään ja päätyvät loppujen lopuksi koirien syötäviksi. Edellä mainituilla ei ole pelkoa pilaantumisesta, sillä niistä jokainen on suurta herkkua, jota aina kerrallaan tehdään isommat satsit. Marjoja ja lihaa kuluu paljon joten niitä ei voi koskaan olla liikaa. Löysin ylivuotisen 10 litran kassillisen mansikoitakin ja kuvittelin ne olevan syöty jo aikapäiviä sitten. Hilloa vai mehuako niistä tekisin? Molemmilla tavoilla saisi pakastimeen kaivattua tilaa ja marjat tulisivat hyötykäyttöön.

Leipominen, jos valmiista taikinoista herkkujen tekemistä voi edes leipomiseksi kutsua, oli haasteellista kahden sylissä viihtyvän nyytin kanssa. Sen sata kertaa sai pestä kädet ja laittaa tuttia suukkuun. Jalalla sai samalla kiikutettua sitteriä. Kun toinen ummisti silmänsä se tuntui jo puolivoitolta! Niinpä vain taikinalevyt hupenivat yksi toisensa jälkeen ja lopulta uunista pursuili hurmaava tuoksu. Voittaja fiilis ja nälkäkin ehti jo tulla. Samaan aikaan ystävä kurvasi pihaan ja olisi ollut valmis hoitelemaan nyyttejä, mutta sen jälkeen ei kertaakaan kuulunut sitteristä tai riippukeinusta inaustakaan. Saatiinpa ainakin istahtaa rauhassa maistelemaan tuotoksia.

Viiden aikoihin kotiutui reipas koululainen ja väsähtäneen näköinen isukki. 8 tunnin odottelu paikan päällä ja matkat päälle oli imeneet isännästä veronsa, itse potilas vaikutti hyvinkin vauhdikkaalta. Operaatio oli kuitenkin onnistunut kaikin puolin odotusten mukaisesti ja pahoinvointikin jo kotiutuessa laantunut. Hieman pleikkarilla pelailua palkinnoksi reippaudesta ja vihdoin minun niin kovasti edeltä jännittämä päivä kääntyi loppupuoleen.

Piti vielä laittaa teidänkin nähtäväksi eiliseltä kylpyhetkeltä muutama kuva. Enää ei kylpytouhut Hildaakaan sureta, vaan niin on molemmat topakoina kylpypuuhissa selkeästi hommasta nauttien.

Nuppi ja Nahka :)

Tänään vilkuilin kalenteria ja tein aivan ihanan havainnon: jouluun on aikaa tasan kuukausi, eikä malttaisi odottaa yhtään.

Iltasella kaivoin jouluisen askartelulaatikon esille ja huomiselle onkin mukavaa touhua ainakin pakettikortteja väsäten. Viime vuotiset joulupostimerkitkin näytti olevan valmiina. Tässähän tekisi mieli aloittaa hypistely välittömästi jo iltapuhteena, mutta taidan odotella huomiselle ja siirtyä hetkeksi Netflixin pariin.

Mukavaa tulevaa viikonloppua!