paalaus4.jpg

Kyllä mä alan vakaasti olemaan sitä mieltä, että kesä on nyt taittunut syksyyn ja vahvasti syksyfiiliksellä tästä edetään eteenpäin.  Mielestäni meneillään on vuodenajoista ehdottomasti se parhain. Rakastan syksyn säihkyviä värejä, pimeneviä iltoja, viileyttä, kynttilöitä, metsän antimia, tulta pönttöuunissa ja niitä syystöitäkin. Nyt olikin sopiva aika vaihtaa tuo kesäinen otsikkokuva syksyiseen versioon.  Pikkuhiljaa syksyn edetessä meilläkin alkaa jo odotetusti hieman hommat helpottamaan ja varsinkin tuo isäntä on mennyt tänä kesänä kieli vyön alla meidän molempien edestä. Omia viljoja ei vielä ole alettu puimaan, vaikka valmista alkaa pikkuhiljaa olemaan. Yksi ihanimmista näyistä on puimuri puimassa viljaa aurinkoisena syyspäivänä. Sitä näkyä voisi seurata tunnista toiseen kyllästymättä.

paalaus1.jpg

Lapset on jo tottunut että meidän aikuisten on vaan hommiin mentävä eikä pidemmille reissuille pääse mukaan. Nykyään jo useimmiten vältytään lasten kyyneliltä ja lasten mummu sitten keksii meidän poissa ollessa tekemistä. Letunpaistoa, ulkoilua ja marjaretkiä. Lapset välillä ovat olleet myös ystäväni perheen luona kavereiden kanssa leikkimässäl sillä kolmea lasta ei kyytiin saa otettua eikä ne sielä monen tunnin reissuja jaksaisi kyydissä keikkuakkaan.

paalaus3.jpg

Meidän museovehkeet on taas saaneet kyytiä, sillä nyt ollaan pari päivää oltu ystävällisen viljelijakollegan pelloilta olkia keräämässä. Hänellä itsellä niille ei ole käyttöä joten jo monivuotisen perinteen mukaan ollaan saatu paalata niitä meidän eläimille kuivikkeiksi talven varalle. Vaikka välillä on ollut sateista, ollaan jo neljä päivää peräkkäin päästy paalaamaan. Kahtena päivänä rehua ja nyt kahtena edellisenä juurikin olkia. Oikein itseänikin ihmetyttää kuinka kummasti olen pystynyt olemaan hommissa mukana. Rauhallisella tahdilla ja välillä olen keskeyttänyt osaltani hommat ja ajellut kotiin lepäilemään puoleksi tunniksi jos liikaa on alkanut vatsan seutua kiristelemään tai kylki kramppaamaan. Isännyys vaihtaa kiltisti koneeseeni painavat muovirullat, korjaa käärimen maton ja sitoo kiinni välillä irronneen muovin silloin kuin tarvetta. Minulla kun on tämän valtavan mahan lisäksi nilkka nyrjähtänyt ei edestakaisin traktoriin kiimeäminen ja laskeutuminen ole erityisen antoisaa. Onneksi kunnollinen nilkan tukiside helpottaa särkyä, kun särkylääkkeitä en ole innokas napsimaan varsinkaan masussa möyrivän kaksikon vuoksi.  Riittää kun ajaa traktorilla viereen niin palvelu pelaa.  Ja mikä tärkeintä isännän työaika lyhenee traktorissa lähes puolella, kun pääseen lähtemään hommiin mukaan. Seläntukivyön ja välillä kolmiolääkkeiden voimalla hänkin pusertaa menemään, joten melkoinen tukivyökaksikko on liikenteessä. :)

paalaus2.jpg

Toisen traktorin ratin taakse en enää kunnolla mahdu, mutta käärijän edessä olevassa traktorissa on onneksi säädettävä ratti. Vielä mahtuu juuri ja juuri. :) Vauvat muuten taitaa tykätä tasaisesta traktorin tärinästä, sillä nukkuvat kiltisti aina mun ollessa ajossa. Arvatkaapa vaan millainen mylläys alkaa heti kun kone sammuu tai olen tauolla. Äkkiä takaisin tuttuun tärinään, jotteivat pungerra itseään vatsanahkan läpi pihalle.

paalaus5.jpg

Melkoinen kasa pahnapaaleja on siis saatu jo kasaan ja nyt nuo ajellaan kotiin ja odotellaan seuraavia poutakelejä. Ehkä se olisi jo aika kaivaa pikkuhiljaa omakin puimuri riihen suojasta päivänvaloon ja valmistella se töihin. Meidän peltoala koostuu suurimmaksi osaksi nurmesta ja vilkaa on alle 10 hehtaaria viljelyksessä. Jos omat viljat uhkaa loppua kesken, lisää viljaa ostetaan tästä lähistöltä viljatiloilta. Omat viljat on puitu parissa päivässä, jos keliä piisaa ja koneet toimii moitteettomasti, mikä kyllä ei ole ihan itsestään selvyys sekään.

paalaus.jpg

Huomenna taukopäivä hommista ja päästään taas kurkkaamaan pikkuisia Gravidaan. Jännittää jo etukäteen ja kiva olisi saada toiseen kertaan varmistus tulokkaiden sukupuolista. Samalla olisi tarkoitus käydä hieman kodinkoneostoksilla ja päästäänkin isännän kanssa kahden kesken liikenteeseen mummon ollessa meillä kotimiehenä huomisen ajan.

Sain muuten karviaisia ja omenia, jotka taipuivat  näppärästi hilloksi ja omenapiirakaksi.

syksyn%20karviaiset.jpg

Karviaishilloa. Ekaa kertaa tein eikä takuulla jää viimeiseksi.

syksyn%20karviaishillo.jpgsyksyn%20omenat.jpg

Oman maan perunat ovat olleet tänä vuonna tosi maukkaita. Sitä hieman ihmeteltiin isännyyden kanssa sillä niin sateinen kesä kuitenkin on takana, että yleensä se vie perunan maun mennessään ja tuo perunaruton tullessaan.

syksyn%20perunoita.jpg

MIkä on sinun mielestäsi paras vuoden aika? Onko muita syysihmisiä blogini lukijoissa?

Kiitos muuten teille kaikille kommentteja kirjoittaneille, niitä on aina niin kiva lukea. Blogin sivut löytyy myös facebookista, joten sieläkin saa käydä kommentoimassa ja tykkäämässä jos suinkin siltä tuntuu. Täälä vuodatuksessa on nyt välillä ollut sellaista vikaa, että näen kommentteja tulleen, mutta en niihin pysty heti vastaamaan. Asia korjaantuu yleensä päivässä tai kahdessa jolloin pyrin jokaiseen vastaamaan.

syksy.jpgsyksy1.jpg

Näiden syksyisten kuvien saattelemana toivotan teille syksyistä, mutta auringonpaisteista loppuviikkoa!