Eilen hypättiin koko sakilla "maisemamatkailu-kärryyn" ja paineltiin metsään katsomaan sieni- ja marjatarjontaa. Meidän perheen lisäksi oli mukana serkkuni Timo ja lasten mummi. Myös koiruudet olivat matkassa mukana.
Kyllä olikin ihanaa kävellä sateisessa metsässä ja imeä metsäntuoksua itseensä.
Puolukanraakileista oli jo hivenen nähtävissä punaista sävyä...
Tuli jo niin syksyinen mielikuva tästä punaisesta varvusta, joka yksinään törötti valkoisen jäkälän seassa.
Lasten aarteita
Kesäneiti ja Rambo. Pikkuneiti huuteli kannon päältä "-Tuokaa minulle mustikoita!"
4- vuotiaan mielestä mustikat menivät piiloon, kun me mentiin metsään. :) No saattoihan siinä niin toki käydäkin.
Mummi oli ahkerin mustikan metsästäjä. Myönnetään että oma aikani kului kuvatessa ja vain nauttiessa mahtavista metsämaisemista.
Kotimatkalla 6-vee muisti, että matkalla on ollut viime kesänä mahtava metsämansikka-apaja. Hidastettiin vauhtia ja löytyihän niitä ihania, pieniä, punaisia palleroita lehtien alta piilottelemasta. Nam!
Vaikka saalis jäi heikoksi tällä kertaa, ei metsäretki ollut suinkaan epäonnistunut. Pikaisesti taas uudelleen.
Kotimatkalla oli väsynyttä sakkia...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.