Nyt on viime aikoina blogi jäänyt lähes heitteille! Mutta täälä sitä ollaan ja porskutellaan tasaiseen tahtiin eteenpäin. Kevätväsymysköhän meidän tontille on laskeutunut, kun olen ollut viime viikkoina tosi väsynyt ja "oma aikani" ilta istuskeluineen ruudun ääressä ovat vaihtunut nukkumiseen. Hassua, että vielä muutama kuukausi taakse päin nukuin 3-5 tunnin yöunia ja jaksoin vallan mainiosti aamusta iltaan. Nyt yksi huonosti nukuttu yö hampaita tekevän ja siitä johtuen kitisevän kaksikon kanssa ja olen koko viikon ihan sekaisin. Ehkäpä ne vauva-arjen alkukuukausien hormonit ovat nyt jättäneet minut omilleni ja tässä on lopputulos jota kuitataan korkojen kera. 🙄😳 Ja toki sitä silloin pitää olla erityisen väsynyt, kun sitä puuhaa on jonossa rästiksi asti. Kyllä täälä loman odotukset on korkealla, kun sellaiselle jossain välissä satutaan pääsemään ja irtaantumat kotikiemuroista. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että nukkuisin vaikka viikon putkeen, mutta lapset saattaisivat olla loman vietosta hieman toista mieltä.

Tekemistään täälä riittäisi vaikka kuinka ja paljon, mutta se mitä sitten saan aikaan, onkin ihan oma lukunsa. Kaksi pienintä alkaa olla jo niin liikkuvaisia, että selkää ei auta kääntää heille hetkeksikään. Heti ollaan nojatuolin, sohvapöydän tai jonkun muun alla jumissa ja huuto on sen mukaista. Ja sitten kun neidit nukkuvat, niin ihan on täysi työ raivata kotia sen näköiseksi, että täälä mahtuu kävelemään suurin piirtein esteettömästi. Usein unet kyllä menee niin ristiin, että kun toinen herää, niin samalla hetkellä toinen simahtaa. Ruokaa, pyykkiä, keittiön siivousta, yleistä raivausta, pyykkiä, ruoanlaittoa ja vielä kerran pyykkiä. Ja sielä navetallakin pitäisi välillä käydä kurkkimassa viimeisiä poikimisvuoroaan odottelevia lehmiä. Joskus alkuvuodesta kirjoitinkin tänne, että olisi aika alkaa " marittamaan " kodin irtaimistoa Marie Kondon oppien mukaan. Yksinkertaisesti kiteytettynä kaikki ylimääräinen tavara pois ja jäljelle jaa iloa tuottavat asiat ja esineet. Nyt olenkin päässyt marittamisessa alkuun niin lastenvaatevuorten, kuin astioidenkin osalta. Edes jotain vähän saatu aikaiseksi. Ja mikä helpotuksen tunne tulee jokaisen poistuvan tavaran myötä. Vähemmän tavaraa = helpompi siivota. Sitä odotellessa!

Viime viikon viileänpänä päivänä pikkuneiditkin pääsivät tutustumaan isoveljien seurassa trampoliiniin.

Mutta nyt se on tullut vihdoin viimein kesä!

Lapsilla on ollut ihan superkiva viime viikko. Maanantaina oli sirkusreissu, johon sitten viime hetken veivauksesta johtuen isäntä lähti mukaan. Torstaina saapui lasten serkkupoika oman kummitätini kanssa meille viikonlopun viettoon. Perjantaina pojat olivat Piispalassa luokkaretkellä niin kiipeilyn, temppuradan, geokätköilyn ja uimisen merkeissä. Se oli kuulemma paras koulupäivä ikinä ja se kyllä paistoi myös lasten kasvoilta kotiutuessa. Molemmat pojat olivat ostaneet serkkupojalle tuliaisia, mutta pikkusiskolle kumpikaan ei muistanut tuoda mitään. Se ei onneksi vauhtia hidastanut, vaan tuliaiskarkkipusseille tehtiin kristillinen tasajako ja kaikki saivat suunsa makeaksi.

Menoa ja meininkiä...

Meidän kummipoika oli ekaa kertaa kylässä ilman omia vanhempia ja hyvin meni. Kertaakaan ei ehtinyt koti-ikävä yllättää, kun serkut pitivät vieraan kiireisenä.

Lauantaina lapsikatras lähti tätini toimesta hoploppiin Jyväskylään. Eilen sanottiin sukulaisille heipat ja illaksi tuli vielä ystäväni lapsineen meidän lapsia vahtimaan, kun isännän kanssa käytiin heittämässä pieni reissu traktorin hyteissä istuen. Nykyään hommat tehdään silloin, kuin hoitajia on tarjolla. Tänään sitten lasten mukavat touhut jatkuvat, sillä aamulla lähtivät suoraan taksikyydillä tuhlaamaan luokkaretkirahaston viimeisiä varoja keilauksen, automuseon ja pizzan merkeissä. Ihan huippua ja täydet pisteet järjestelyistä ihanille opettajille! Takuulla jää lapsille ihanat muistot viimeisistä, viimeisen kyläkoulun ajoista.

Niinhän siinä sitten kävi, että  kunnan mainostama "eheä oppipolku" sai juuri ne ei -toivotut käänteet, kun meidän lapsia pallotellaan monen mutkan kautta ja lopputuloksena uusi kouluhanke venyy venymistään. 2019 syksyllä on lupailtu uudeen kouluun pääsemisestä, mutta ei tule tapahtumaan. Haaveissahan meillä oli viime syksynä parakit oman homeisen kyläkoulun pihaan siihen asti, kun uusi koulu valmistuu, mutta silloin meidän lapset siirrettiin väistötiloihin tämän lukukauden loppuun asti entiseen jo lakkautettuun kyläkouluun toiselle puolelle kuntaa. Nyt ei jatkoa saatu ja viimeinen kyläkoulu lakkautetaan tämän lukukauden loppuun. Lapset pompotellaan seuraaviksi vuosiksi osa sisäilmaongelmaiseen keskustan kouluun ja suuri osa ripoteltuna väistötiloihin sinne ja tänne. Sisäilmaongelmat ovat täällä hyvin monen lapsen ja vanhemman päivittäinen huolen aihe. Toki piakkoin uuden kunnanvaltuuston astuessa saappaisiin toivoisi muutoksia alkavan näkyä nyt näissä jo kunnan itsensäkin tulevaisuuden kannalta tärkeimmissä osa-alueissa. Täytyy vaihtaa aihetta, sillä edelleen tämä koko pelleily saa muuten niin alhaisen verenpaineen jyrkkään nousuun...

Tänään juhlisttiin neiti 4-veen seurakunnan kerhon kevätjuhlaa villasukkakirkon merkeissä ja huomenna luvassa hoitopaikan kevätjuhla. Oli ihana tilaisuus ja onneksi päästiin lähtemään, vaikka hommat kotona lähtiessä puoli tiehen jäivätkin. Ollaan koko päivä temuttu lehmien kanssa ja pääsivät ne tänään uudelle laitumellekin, johon siirrettiin kaikki niiden kamppeet heti samaan syssyyn. Aitojen korjausta riitti ja taisi olla talven mittaan hirvet käyneet meillä lankoja särkemässä, kun muutamasta kohtaa oli tolpatkin poikki. Samalla laumasta otettiin erilleen Tarja ja täysi tusina viime kesänä syntyneitä hiehovasikoita. Piti oikeen hieraista yksi päivä silmiä, kun isot hiehot pellolla lotkottivat emoistaan maitoja, vaikka emoilla tietysti on jo parhaillaan uudetkin vasikat. Eihän sellainen peli sovi ollenkaan.

Vipinää siis riittää ja nyt kelejen lämmettyä pitäisi katseet vihdoin kääntää hieman peltotilkkuihinkin päin. Jospa vaikka huomenna saataisiin laitumet kylvettyä. Apilaa, hernettä ja nopeakasvuista raiheinää laidunnurmisiemenseoksen sekaan lisättynä nelijalkaisten iloksi. Ne ovat kesän tähtihetkiä, kun pääsevät sitten hernepeltoon heinäkuussa herkuttelemaan. Sonnanajo, auraukset ja kylvöt vielä vaiheessa, mutta kyllähän ne siitä tekemällä vähenee.

Niin ja pitäähän se nyt teille vakilukijoille kertoa, että Mustikka poiki vihdoin viimein menneellä viikolla omin avuin hyvän kokoisen sonnivasikan. Ei tullut kahta vasikkaa ennakko epäilyistäni huolimatta, mutta hyvä niin. Ensi kertalaiselle yhdessäkin on jo tekemistä ja hyvään alkuun ovat päässetkin. Piti ikuistaa kuva karvakaverista hetki ennen korvamerkin laittoa.

Laput korviin ja pihalle harjoittelemaan sähkölangassa pysymistä. Tämä Okki oli niin fiksu kaveri, että yksi paimenpojan isku turpa värkkiin riitti sille ja pysytteli siitä eteen päin turvallisen välimatkan päässä aidasta, juuri niinkuin toiveena onkin.

Myös saunaprojekti hyvällä mallilla, lupakuvat olisi tarkoituskiikuttaa tällä viikolla kuntaan. Juhannukseksi päästään näillä näkymin uuteen saunaan tunnelmoimaan. Ei meinaa malttaa odottaa, mutta tosin pohjien tekoakaan ei olla vielä ehditty aloittaa. Lapset ovat jo kovasti pyydelleet ranta saunaan ja kaippa sitä sinnekin pitäisi mennä talviturkit pois heittämään. Neiti 4 vee on käynyt jo useaan kertaan tänä keväänä ja menneenä talvena avannossa mummunsa kanssa, mutta meillä meillä muilla on vielä kastautumatta.

 Hulda oppi eilen konttaamaan ihan vaivihkaa. Ryömimällä liikkuu jo kovaa ja ensimmäinen hammas bongattiin häneltä äitienpäivän iltana. Hilda liikkuu myös nopeasti -kierimällä ja epämääräisesti ryömimällä. Pääasia on, että aina ovat sielä missä ei pitäisi. Tämä kaksikko pitää minut kiireisenä.

Ja näin tyylikkäinä sitä seurailtiin sivulta, kun isännän kanssa temmellettiin lehmien kanssa lähes koko päivä kevätjuhlaa lukuun ottamatta. Toki saatiin hoitoapua neideille, eivät suostuisi istua jäpittämään kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Hilda hymyillen ja Hulda tarkkaavaisesti katsellen.

Paljon olis aiheita mistä kirjoittaa, mutta aika meinaa olla kortilla. Mutta kyllä mä taas joskus jonkun rivin luulisin saavan aikaiseksi. Hyvää toukokuun viimeistä kokonaista viikkoa jokaiselle ja kohta on se odotettu kesäkuu ja lapsilla alkaa loma!