Meidän hillotehtailu ja maakellarin täyttö jatkuu tiuhaan tahtiin. Nyt oli vuorossa mustikkahillo. Itse en ole koskaan saanut ja tuskin tulen koskaan saamaankaan kokonaista sangollista mustikoita metsästä yhdellä poimintakerralla. Onneksi on olemassa ahkera mummu, joka lapsenlapsilleen kerää marjoja, niinkuin monille muillekin. Itselleni jäi marjasangon siivous, joka tuotti sekin omat haasteensa, mutta selvisin. :)
Pakastimet kun meillä pursuaa ja ihana naapurintäti toi valtavan laatikollisen puhtaita lasipurkkeja terassille, oli hillonkeitto taas ajankohtaista.
Marjat ja desi vettä kattilaan ja kun alkaa höyrytä, lisää hillosokeri sekaan. Kiehuta hiljakseen parikymmentä minuuttia ja nosta pois levyltä jäähtymään. Tällä välillä steriloi keittämällä lasipurkit ja kannet 3-5 minuutin ajan.
Purkita kuumiin ja valutettuihin hillopurkkeihin mustikkahilloa aivan piripintaan saakka ja sulje kannet välittömästi tiiviisti. Pyyhe tai patalaput ovat oiva apu lähes tulikuumia hillopurkkejä käsiteltäessä. Kannet napsahtaa "kuopalle", kun hillo hieman jäähtyy. Siitä tietää, että hillo on säilötty oikein. Kansi myös napsahtaa sitten avausvaiheessa.
Servettejä, lahjanarua, paperia, teippia ja muutama kynä. Niistä syntyy helposti kivat purkin koristukset. Eikä pientä näppäräsormista avustajaa sovi unohtaa.
Mustikkahillo on mielestäni hillojen parhaimmistoa. Kakut, letut, puuron pääliset -käyttötapoja riittää. Vain lakkahillo on tätä parempaa. Sitä keitellään sitten syksyisinä sadepäivänä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.