Meinasi paniikki iskeä, kun varttia vaille kasi vilkaisin kalenteriin ja tajusin neideillä olevan tänään 10 kuukauden merkkipäivä. Pukineet oli onneksi valmiiksi päällä, joten ei kun terassille törröttämään. Pionipenkistä kävin napaamassa tänään kukkaan puhjennutta kuvausrekvisiittaa.

Muhkeissa pioneissa riitti ihmeteltävää.

Huldalla puhkesi tänään ylhäälle ensimmäinen hammas, joka on aiheuttanut pientä lämpöilyä. Hän onnistui myös yllättämään meidät nousemalla kesken kuvan oton ilman tukea seisomaan.

Isosiskokin halusi ikuistaa itsensä pikkusiskojen kanssa.

Koska pionit alkoivat toistumiseen uhkaavasti lähestyä pieniä suita, otettiin laventeli avuksi. Toki siinäkin riitti pienille sormille mielenkiintoista näperrettävää.

Hassua ajatella, että jo kahden kuukauden päästä neidit täyttävät vuoden. Melkoista menoa ollut tämä vuosi, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

On mielenkiintoista seurata, kuinka pikku kaksikko hitsautuu yhteen. Moni kaksoisäiti on sanonut, että kaksoset saattavat kehittää oman kielen, jota muut eivät ymmärrä.

Ja sitten hieman kukkujuttuja...

Kirjoittelin joskus keväällä, ettei kukkapenkkiini taida tänä kesänä tulla pionin pionia, mutta toisin kävi. Onnekseni olin täysin väärässä ja nyt ollaan saatu nauttia lempikukistani jo pidempään, sillä ensin kukkimisvuoroon tulivat valkoiset, kerratut kaunottaret.

Kun kaatosateet veivät loput valkoiset mennessään, oli tummein pinkkien vuoro aloittaa mahtava, värikylläinen kukinta.

Leikkokukkina maljakossa nämä viihtyivät reilun viikon verran, joten hyvin mielin käydään saksimassa kukkaloistoa sisälle kuin terasseillekin.

Ja sopivasti juuri tänään ensimmäiset vaaleanpunaiset kaunottaret puhkesivat kukkaan kasvihuoneen edustalla.

Seuraava, instagramissakin vilahtanut kuvakollaasi kertoo aika paljon myös neiti 4 veen rakkaudesta kukkiin.

Lähipäivinä tulossa pidempi kuvapostaus viimeviikkojen menosta.