Käyn läpi yön kolmen tunnin välein tarkastamassa poikimista odottavat lehmät navetalla. Niin viime yönäkin. Näköjään ikinä ei voi tietää, mitä vastassa on. Nimittäin terassilla oli ehkä surkeinpia näky mitä verkkokalvoilleni on koskaan piirtynyt.

Likainen, surkea, verinen, ryysyinen, tärisevä Dino. Pahasti oli kissa saanut joltain selkäänsä. Kannoin sen sisälle kivusta naukuvana ja vietiin se pesulle. Ei jaksanut katti edes hanttiin laittaa, kun kaulaansa myöten kylpyammeeseen upotettiin.

Vietiin se meidän pyyhkeillä vuorattuun sänkyyn rauhoittumaan ja syömään.  Kovin oli kipeän ja kurjan näköinen. Ei auttanut muuta kuin soittaa eläinlääkäriin. Onneksi sattui olemaan ystävältä kissankantokoppa lainassa.

Silmäkulma oli turvonnut ja lämmin ja siinä todettiin olevan kurjannäköinen vekki. Aamulla löydettäessä Dino oli hieman verinen, mutta nyt muita haavoja ei onneksi löytynyt. Saattoi toki veri olla peräisin myös taistelukaverista.

Kipulääkkeet, antibiootit, silmätipat... Näillä mennään viikonlopun yli ja katsotaan uudelleen mikä tilanne on maanantaina. Kipulääke oli kielletty munuaisvikaisilta, mutta sitä määrättiin ja luotettava on että ammattilaiset tietävät mitä saa antaa ja mitä ei. Toivottavasti kipu hellittää pikaisesti.

Arvoitukseksi jää mikä sitten kimppuun hyökkäsi. Supikoira, kettu vai kollikissa? Viimeisin kuitenkin todennäköisin vaihtoehto huomioon ottaen tässä kulmillä pyörivät vieraat kissat. Niin on tainnut Dinon valtakausi täälä päättyä, kun herralla ikää jo komeat 16 vuotta. Ennen ei meidän pihassa vierailevia tähtiä näkynyt, mutta toista se on nykyään. Ei jaksa enää vanhus puolustaa reviiriään.

Kova on huoli rakkaasta kaverista. Kovasti toivotaan häntä nousee vielä pystyyn ja mitään suurenpia sisäisiä vammoja ei ole. Jos silmänseutu menee huonommaksi, lähdetään pikaisesti päivystykseen. Lasten kanssa asiasta juteltiin ja mietittiin, onko kissalla suojelusenkeli vai kissaenkeli? Paha sanoa. Onhan se selvinnyt jo muutaman kerran meidän koirienkin hampaista, vaikka jälki oli rumaa ja muistona mittelöistä lovettu korvanlehti. Kissalla sanotaan olevan yhdeksän henkeä, toivottavasti niitä olisi vielä tällä rotanloukulla muutama jäljellä! Ja se enkeli tai kissaenkeli matkassa mukana jatkossakin.

Niinkin hyvässä kunnossa, kun Dino on viimepäivinä ollut eli hiirtä, rottaa ja lintua poskessa monen monta kertaa päivässä, päätettiin tästä lähtien pitää se yöt sisällä. Nukkuu meidän sängyssä, jalkopäässä toivottavasti vielä monen monta yötä nyt ja tästä eteenpäin. <3