Nyt koetti se syksyinen päivä, jolloin Goldin ja Vaavin tuli aika siirtyä uuteen kotitalliinsa. Rutkasti jäi kesän ajalta ihania muistoja ja paaaaljon kuvia!
Goldi oppi koiramaisia tapoja kesän aikana. Aina kun syötiin terassilla, oli karvaturpa nopeasti paikalla. Salaatit ja makaronilaatikotkin hävisi nopeasti. Myös päiväkahville leipomani muffinsit hävisi yhtenä kesäpäivänä karvaisen turvan uumeniin papereineen päivineen.
Oi voi, mikä suloisuus!
Isännyydenkin kanssa poni kävi myös alun ujostelun jälkeen hyvinkin tutuksi. Siinä se rennosti turpa käden päällä odotteli, jäisikö yhtään ylimääräistä suupalaa? Yleensä jäi ja se takasi, että siinä sitä odoteltiin seuraavallakin kerralla...
Ja syksyllä saapui suokki tamma Vaavi. Goldiin verrattuna jättilainen.
Yhtä suurilla sydämillä varustettuja kumpainenkin...
Prinsessa sai ratsunsa...
Harvoin näkyi luimistelua... mutta järjestyshän se on joka laumasta löydyttävä.
Mitä mahtavin ilma sattui tälle heposten siirtopäivälle. Pieni Goldi lähti tyttösten mukana kävellen ja Vaavi omistajansa ratsastamana. Haikea fiilis jäi, kun kavion kopse pihassa hiljeni.
Melkoinen pesue odotteli heppoja kotiutuviksi ja lapset viihtyivät keskenään niin kuin aina. Miehet asensivat sähköpaimenen toimintavalmiuteen.
Ensin saapui Vaavi, joka kierteli etsien matkalla olevaa Goldia.
...Ja Goldin saapuessa se hieman hirnui innoissaan ja molemmat piehtaroivat. Iso edellä ja pieni perässä.
Eipä tässä muuta kuin, hei hei heposet, pian nähdään uudelleen!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.