Niin se on ensimmÀinen vuosi taputeltu viisilapsisen suurperheen arkea elÀen ja hengissÀ selvittiin. Jihuu! Ihan huippua, ettÀ meidÀn perheen pienin kaksikko tÀytti tÀnÀÀn vuoden ja tÀytyy sanoa, ettÀ aika meni hieman liiankin nopeasti, niinkuin tÀssÀ viime vuosina on pantu merkille useastikin. Toisaalta tÀmÀ on aika haikeaa, sillÀ tÀmÀ kaksikko on meidÀn perheen viimeiset kaksijalkaiset perheenjÀsenet ja vauva-ajat vaihtuvat elÀmÀÀn kahden taaperon kanssa. Kun taas katsoo haikeutta tuovien mielikuvien yli, riittÀÀ tÀssÀ viisikossa varmasti muiden hommien lisÀksi ihan tarpeeksi työnsarkaa. PÀÀlimmÀisenÀ onnellisuus ja kiitollisuus nÀistÀ kaikista viidestÀ kultakimpaleesta.
Muistan selvÀsti sen hetken, kun kÀytiin ekassa ultrassa ja monitorissa ryskÀsi terhakkaita vauvanalkuja kaksin kappalein. Huomasin sen heti ennenkuin lÀÀkÀri ehti edes suutaan avata. SitÀ olin aikaisempienkin raskauksien aikana salaa toivonut, mutta nyt se oli kuitenkin varsinainen yllÀtys ihan koko kokonaisuudessaan. Kuitenkin heti tuosta hetkestÀ alkaen ehdottomasti ihana sellainen.
Melkoisia tunteiden ÀÀripÀitÀ sain tuntea, kun etsiskelin nÀitÀ kuvia tietokoneen muistien syövereistÀ. PÀÀasiassa iloa ja riemua, mutta mahtui vÀliin myös epÀtietoisuutta, huolta, avuttomuutta ja vÀlillÀ vÀsymystÀkin. EikÀ suinkaan sovi unohtaa sitÀ valtavaa mÀÀrÀÀ sitÀ kaikken tÀrkeintÀ; rakkautta. Kokonaisuudessaan ennakkokuvitelmiani helpommalla kyllÀ loppupeleissÀ pÀÀstiin.
Neitokaiset syntyivÀt kirkkaana syysaamuna 28.9.2016 Keski-Suomen keskussairaalassa. Kun rankan leikkauksen ja herÀÀmöstÀ pÀÀsemisen jÀlkeen pÀÀsin ottamaan pienokaiset syliin, meinasin pakahtua onnesta. Samat tuntemukset oli isi-ihmisellÀ, joka vietti meidÀn kanssa yhdessÀ kaikki sairaalassaolopÀivÀt pienokaisia hoidellen.
B-vauvalla kuului lÀÀkÀrin tarkastuksessa sivuÀÀniÀ, jotka johdattivat hÀnet hetkeksi tarkkailuun. Kaikki oli kuitenkin tarkempien tutkimuksien jÀlkeen hyvin ja pÀÀstiin kolmen sairaalassaoloyön jÀlkeen kotiutumaan. Toki asiaa tutkittiin myöhemmin lisÀÀ ja selvisi hÀnellÀ olevan sydÀmessÀ rakenteellinen poikkeavuus, jonka kuitenkaan ei pitÀisi vaikuttaa normaali elÀmÀÀn.
En ollut koskaan ennen nÀhnyt yhtÀ pientÀ vauvaa omin silmin, vaikka varsin hyvÀn kokoisia tytöt kaksosiksi olivatkin ja hyville viikoille viihtyivÀt masuasukkeina.
Laitokselta saatiin kotiin viemisiksi raskausviikolla 37+2 syntynyt supersuloinen kaksikko: HentoÀÀninen, rauhallisuuden tyyssija ja kipakka ihmisen alku, joka halusi kaiken heti, eikÀ kahden sekunnin kuluttua. Tai sitten kuului jo korvia huumaavaa huutoa, jota A) ei meinannut kestÀÀ ilman pÀÀnsÀrkyÀ kuunnella ja B) ei saanut helpolla loppumaan vaikka pÀÀllÀÀn olisi seissyt. Lapset oppivat tunnistamaan vauvat heti toisistaan.
Kotona meillÀ oli varsin odottava vastaanotto. Vihdoin sisarukset pÀÀsivÀt nÀkemÀÀn pikkusiskot.
Varsinkin esikoinen kiintyi vauvoihin ensinÀkemÀltÀ niin paljon, ettÀ saattoi monta tuntia pÀivÀssÀ vain istua sohvalla pikkusisko sylissÀÀn.
Ekat kylvyt ja sama jo ennalta merkille pantu luonteiden ero tuli kuvattua niin kameralla kuin videoitunakin. VielÀ kun ehtisi niistÀ sadoista videoista ja tuhansista valokuvista editoida videon... Siihen voi kulua useampi vuosi, mutta toivottavasti joskus.
Pariviikkoisina oltiin jo saavutettu syntymÀpÀino. 3 kilon tietÀmillÀ kumpainenkin. Joka syötöllÀ punnittiin sÀntillisesti ja ne pÀivÀkohtaiset isÀnnÀn tekemÀt syöttöpunnituslaput roikkuu edelleen makuuhuoneen hyllynreunassa. Muutaman kerran olen ajatellut ne nyppiÀ pois, mutta viime hetkellÀ on mieli muuttunut ja laput töröttÀÀ siinÀ edelleen.
Kuukauden iÀssÀ Hildan huuto oli kovimmillaan. D-vitamiinin aloitos toi omat haasteensa, vaikka maitohapollinen versio otettiin kÀyttöön jo vanhasta tottumuksesta. Vain sylissÀ ja paljaassa ihokontaktissa oli hyvÀ. Ja siinÀhÀn me sitten oltiin tuntikausia pÀivittÀin. VÀlillÀ jopa öisin trikoisella kantoliinalla minuun köytetettynÀ sohvalla pystyasennossa nukkuen, jotta vÀltyttiin huudolta. Kello soi 3 tunnin vÀlein syöttöpuuhin, jos vauvojen omat hÀlyytyskellot eivÀt vielÀ olleet siinÀ vaiheessa kohta saapuvaa nÀlkÀÀn ehtineet reagoida. Kokoeroa neideillÀ oli pÄuoli kiloa ja se kyllÀ nÀkyi selvÀsti.
TÀmÀ kuva myös yksi lemppareistani. Harvemmin viimeisen puolenvuoden aikana on nÀkynyt isÀnnyyden kasvoilla yhtÀ onnellista ja levÀnnyttÀ ilmettÀ. KyllÀ, jotenkin levÀnnyttÀ vaikka kolmen tunnin vÀlein lÀpi vuorokauden oli "maitokello" soittamassa. Hilda oli heti syntymÀstÀÀn asti tissihiiri, mutta Huldalla ei imeminen onnistunut kolmen ensimmÀisen kuukauden aikana ollenkaan. Imuongelmien vuoksi hÀnet juotettiin niin omalla, kuin naapurista hankitulla lypsetyllÀ Àidinmaidolla ja mÀÀrien kasvaessa myös korvikkeen ja Àidinmaidon sekoituksella. VÀlillÀ metsÀstettiin luovutettua Àidinmaitoa ympÀri kyliÀ ja loppujen lopuksi naapurustossa asuva entinen alan ammattilainen sai mÀÀrÀtietoisilla otteilla ja ahkerilla, pÀivittÀisillÀ vierailulla imuotteen ja tekniikan muuttumaan sellaiseksi, ettÀ Huldakin siirtyi kokonaan rintaruokintaan. SiitÀ ikuisesti kiitollinen T. Voi sitÀ onnen pÀivÀÀ, kun ekaa kertaa imetin tyttöjÀ yhtÀaikaa.
Me handlattiin hommat kyllÀ tasapuolisuuden nimessÀ isÀnnÀn kanssa kaksin aina kevÀÀn poikimisiin ja peltohommien alkuun saakka. Sen jÀlkeen puolisoa ei paljoa ole kotona nÀkynytkÀÀn. Tuntuu ettÀ hÀn on aina hommissa ja tottahan se osittain onkin, sillÀ hÀn tekee nyt meidÀn molempien työt pÀÀasiassa yksin. Ei noiden kahden kanssa paljoa navetalle lÀhdetÀ ja pÀikkÀriaika sujuu enemmÀn tai vÀhemmÀn tehokkaasti astianpesukoneen, pyykkikoneen kuin kattiloidenkin kanssa seurustellen. Ja usein nukkuvat juuri sopivasti vuorotellen, jolloin aina on yksi vauva kainalossa. Kummasti sitÀ on oppinut yhdellÀkin kÀdellÀ touhuamaan pakon edessÀ ja jos jotain olen oppinut niin malttia. KymmeniÀ projekteja jÀissÀ, kun mihinkÀÀn ei riitÀ aika.
Kaikki rakkaudet samassa kuvassa.
NÀmÀ kuvat ilahduttaa meidÀn jÀÀkaapin ovessa pÀivittÀin:
Paljon mietittiin, pidetÀÀnkö nimiÀiset tai kastajaiset tai kumpaakaan. Siskojeni avustuksella, kummien ja isovanhempien lÀsnÀollessa juhlittiin isosiskoni perheen kotona kastejuhla. Tytöt olivat silloin parin kuukauden hujakoilla. Ihana pÀivÀ, josta jÀi jos suinkin mahdollista vielÀ ihanammat muistot.
YlpeÀt isoveljet
Kummiksi valokoitui meidÀn koko perheelle niin rakas Paula, joka on jo ennestÀÀn meidÀn kaikkien lapsien kummitÀti. 5 kummilasta samasta perheestÀ, tuskin kovin yleistÀ, mutta meillÀ oikeaksi havaittu ja toimiva ratkaisu. HÀn on ihminen, joka on aina valmis auttamaan, omasta tahdostaan haluaa olla paljon lasten kanssa ja voisin vÀittÀÀ hÀnen rakastavan meidÀn viisikkoa kuin omiaan. Rakastavia ja vÀlittÀviÀ aikuisia ei voi koskaan olla liikaa.
Kummeiksi valikoitui myös molemmat isosiskoni puolisoineen. Siskonikin ovat kaksoset, mikÀ on aika hauska sattuma. Nostettiin arpaa, kenestÀ tulee kenenkin kummi ja arpavalinta osui ihan nappiin. Aikanaan A- vauvasta tuli meidÀn A:n kummi ja B:stÀ B:n.
Ja viimeisinÀ, muttei suinkaan vÀhÀisimpinÀ Ella ja Milla, siskojeni jÀlkikasvu. TÀmÀ jo raskauden alkuvaiheessa kummin tÀrkeÀÀn virkaan valittu kaksikko toimi sylikummeina kastetilaisuudessa. Muistan vielÀ positiivisen raskaustestin tehtyÀni miettivÀni kummalle nÀistÀ rakkaista sylikummin virka aikanaan osuu. Ekan ultran jÀlkeen ei tarvinnut kahta kertaa pohtia.
VielÀ tÀdeillÀ on oma rippikoulu kÀymÀttÀ, mutta nimet lisÀtÀÀn kummikirjoihin sitten tyttöjen konfirmaation jÀlkeen. TÀmÀ kaksikko on aina hoitamassa vauvoja, kuin suinkin mahdollista. SitÀ valtavaa rakkauden mÀÀrÀÀ ja kiintymystÀ on ihana seurata lÀhietÀisyydeltÀ.
Kolmen kuukauden iÀssÀ minit alkoivat jo seurata toistensa puuhia ja ympÀrillÀ tapahtuvia asioita ainaisen nukkumisen sijaan. PÀÀt alkoivat pysyÀ jo hieman omin voimin pystyssÀ ja kylpyhetkistÀ tuli odotettuja eikÀ Hildakaan enÀÀn raivonnut jokaisella pulikoinnilla.
TÀhÀn aikaan tuli vaan katseltua nÀitÀ kahta ja nautittua vauva-arjesta tÀysin siemauksin. Muutaman viikon ehti olla jo koko talossa hieman hiljaisempaa itkujen osalta, kunnes...
Pikkuhiljaa alettiin treenata lattialla viihtymistÀ ja pyörÀhtÀmistÀ sellÀltÀ vatsalleen. SiinÀhÀn sitÀ riitti kÀÀntelemistÀ, kun pikkuhiljaa molemmat oppivat katselemaan omatoimisesti maailmaa eri vinkkelistÀ. Tietysti vatsa-asentoon piti pÀÀstÀ kokoajan, mutta niskat eivÀt olleet vielÀ niin vahvistuneet, ettÀ siinÀ olisi kauaa jaksanut maailmaa ihmetellÀ. Voi sitÀ huutoa. Hilda hoksasi jossain vaiheessa alkaa huutamaan jo kesken kÀÀntymispunnerruksen, jotta heti olisi joku kÀÀntÀmÀssÀ selÀlleen, josta sitten piti vÀlittömÀsti koittaa pyörÀhtÀÀ mahalleen. KyllÀ niitÀ kÀÀnneltiin muutama sata kertaa pÀivÀssÀ. :) Hulda on oppinut merkittÀvimmÀt taidot noin paria viikkoa - kuukautta ennen Hildaa.
Sitten ne pÀÀtkin alkoi pieniÀ hetkiÀ pysymÀÀn pystyssÀ, vaikka vÀlillÀ painava pÀÀ tuotti melkoista huojumista varsinkin Hildalla.
NeljÀn kuukauden iÀssÀ oli aika seesteistÀ aikaa. MinÀkin olin saanut maidontuotannon siihen pisteeseen, ettei lisÀmaitoja tarvinnut antaa kummallekkaan ja isÀnnyyden tuttipullojenpesurumba helpottui valtavasti.
TÀhÀn aikaan neidit nukkuivat tÀysiÀ öitÀ vierekkÀin pinnasÀngyssÀ pötkötellen. Aamulla vastassa oli melkoisia aurinkoja!
Puolenvuoden merkkipaalun tÀytyttyÀ pÀÀt pysyi omatoimisesti jo niin tanakasti pystyssÀ, ettÀ pÀÀtettiin kokeilla hyppykiikkuja. NiistÀ tuli heti hitti. Ensin vain muutama minuutti ja aika piteni pikkuhiljaa varttiin, jonka jaksoivat loikkia keinussa suukorvissa samalla kiljuen.
EnÀÀn ei selÀllÀÀn viihdytty hereillÀ ollessa lainkaan ja pÀÀt tanakasti pystyasennossa seurattiin ympÀrillÀ olevia tapahtumia.
SeitsemÀn kuukauden iÀssÀ Hulda oppi itse istumaan, Hildan pysytellessÀ vielÀ vahvasti lattiaan liimaantuneena.
Isosisko on ollut koko ajan ihan huippuinnokas vauvanhoitaja, eikÀ suinkaan poikiakaan voi asiassa moittia. Aina aamulla ensimmÀisenÀ ja illalla viimeisenÀ pitÀÀ kÀydÀ pussaamassa pienimmille sisaruksille hyvÀn pÀivÀn -ja yöntoivotukset. Ja sen sata kertaa siinÀ vÀlissÀ.
Kahdeksan kuukauden rajapyykin tÀyttyessÀ molemmat oppivat istumaan itsenÀisesti.
TÀhÀn aikaan vietettiin paljon, lÀhes pÀivittÀin aikaa pihalla sijaitsevassa huvimajassa. SiellÀ nukuttiin niin pÀikkÀrit ja vietettiin aikaa isompien lapsien uimatouhuja vahtien.
Helteiden saapuessa pÀÀsi pieninkin kaksikko terassille ekaa kertaa rÀpiköimÀÀn yhdessÀ uima-altaaseen. Voi ettÀ miten he nauttivat siitÀ ihan silmin nÀhden. Pois piti aina lÀhteÀ vasta, kun lÀmmin vesi alkoi viilenemÀÀn.
Paljussa ovat myös kesÀn aikana saaneet lillua useanpaankiin otteeseen. SiinÀ ei ole veden jÀÀhtymisestÀ pelkoa, kun aina voi heittÀÀ muutaman kapulan kamiinaan jos tarvetta.
Uusi pihasauna on osoittautunut koko perheelle tÀrkeÀksi paikaksi kahta pienimmÀistÀ myöten. ViileÀmmillÀ ja tuulisimmillakaan keleillÀ ei tarvi kahden pienimmÀn jÀÀdÀ kylpynautinnoista paitsi, kun keskitasanteelle saunan lÀmpöön saavat oman uima-altaansa.
9 kuukauden iÀssÀ jÀlleen korostui vauvojen vÀlinen kommunikaatio. MitÀ toinen edellÀ, sitÀ toinen perÀssÀ. Hildasta kuoriutui varsin huumorintajuinen ja hymyilevÀ auringonpaiste, kun taas Huldalla usein on kovin vakava ilme, eikÀ hymyjÀ saa kaivettua esiin edes pelleilemÀllÀ.
Seisomaan mineistÀ mideiksi muuttuneet tylleröt oppivat lÀhes yhtÀ aikaa, jota kuinkin kymmenen kuukauden iÀssÀ.
NÀitÀ kuvia kotona pihasaunan terassilla napsiessa Hulda nousi ilman tukea ensimmÀistÀ kertaa seisomaan.
Pariin kertaan kylmÀn ja sateisen kesÀn aikana oli niinkin kauniita kelejÀ, ettÀ pÀÀstiin kÀymÀÀn paikallisella hiekkarannalla tunnustelemassa, miltÀ se hiekka tuntuu varpaiden vÀlissÀ. Ja suussakin.
MeidÀn perheen tytöt rannalla. Kahdella pienimmÀllÀ voi vierÀhtÀÀ jokunen vuosi, ennekuin saavuttavat neljÀ vuotiaan isosiskon hiusten pituuden.
VÀhÀn kÀytiin tutustumassa paikalliseen nÀhtÀvyystarjontaan neitien kera.
11 kuukautta ja taas oli Hulda itselleen tyypilliseen tapaan vakava. Tai kyllÀ hÀn siis hymyileekin varsin valloittavasti kahden ylÀ -ja kahden alahampaan voimin valloittavaa hymyÀ, mutta ei vieraille eikÀ kameralle. Hilda tas on oikea auringonpaiste aina virnuilemassa.
Mutta nyt, eka vuosi siis tĂ€ynnĂ€ ja siitĂ€ hyvĂ€stĂ€ piti rĂ€psĂ€stĂ€muutama kuva. Kuvauksen kohteet eivĂ€t vaan olleet kuvaustuulella ja kesken pakkauksen pÀÀtin siirtÀÀ kuvan oton illemmalle. Nyt ollaan siis lomallhyvillĂ€ mielin. MeneillÀÀn on isĂ€nnĂ€n viimeiset isyyslomaa ja tarpeeseen tulivat. Kotinavetassa elĂ€imet hoitaa meidĂ€n lempparilomittaja ja koti -ja koiravahtiakaan ei tarvinnut kahta kertaa kysĂ€istĂ€.  Joten nyt vaan ollaan ja nautitaan. đ
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, minÀ alan valmistelemaan neitien ekoja synttÀripippaloita.
Kommentit
TÀmÀn blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.