2016 Hei ja moi. Se tuli ja meni. Samanlailla käy varmasti alkaneenkin vuoden kanssa, eli kohta se on jo elettyä elämää ja saa jälkeenpäin hämmestellä mitä kaikkea vuoden mittaan on tapahtunutkaan.

Niin on vauhdikkaasti alkanut uusi vuosi, etten ole tänne ehtinyt muutamaa sanaa kirjoittaa. Koneella olen ehtinyt pyörähtää hetken silloin ja toisen tällöin ja se aika on kulunut tehokkaasti ale-myyntejä koluten.

Muutaman hyvän vinkin voisin teille vinkata, joilla lastenvaatteille on tarvetta. Riippuu tietysti minkä tyylisestä tykkää, mutta parhaimmat löydöt olen tehnyt viime päivinä Pomp de Luxilta, Phister & Philinalta, Silver junglelta, Miikkarelta, Jeriikasta ja H&M:ltä. Papu ja Blaa ihania "uusia" kotimaisia tutustumisen arvoisia vaatevalmitajia myös, mutta niiden ale-vaatteista oli jo koot loppuneet, täysihintaisia ihanuuksia on kyllä siitäkin edestä. Sisustusjuttujen tarpeessa oleville Pentikillä, Finnlaysonilla, Lapuan kankureilla, H&M;llä ja Elloksellakin näytti olevan kaikkea ihanaa sisustustekstiiliä -ja muuta sisustustavaraa tarjolla alessa, joten kannattaa käydä vilkaisemassa.

uv.jpg

Se olis sitten viime vuosi taputeltu ja oli aika kaivaa vuoden 2017 kalenteri käyttöön pitämään elämän kulkua ajan tasalla. Monenlaista mukavaa ja raskastakin on vuoteen sattunut, mutta yleisvire on ehdottomasti ollut positiivissävytteinen. Kun ajattelee mennyttä vuotta taaksepäin se on kulunut tuttuun tapaan ihan hirmuista vauhtia ja on se kyllä ollut myös omalla tavallaan aivan ainutlaatuinen. Paljon uusia asioita ja muutoksia perheen arjessa on tapahtunut ja nyt esikoinen on koululainen, toka on eskarissa ja kolmaskin parina päivänä viikossa hoidossa. Mutta ei mulla onneksi ehdi aika pitkäksi tulla...

Vuosi sitten tammikuussa aloitin ihan hyvällä fiiliksellä elämäntaparemontin tavoitteena pudottaa painoa useampi kymmenen kiloa. No kuinkas sitten kävikään? Tammi-helmikuussa sain kuntoilusta ja ruokarempasta hyvin kiinni, nesteitä vauhdikkaasti liikkeelle ja puntari näytti helmikuun puolessa välissä 15 kiloa pienenpää lukemaa, kuin tammikuun eka päivä. Sitten zädääm, makasin kolme viikkoa sohvalla tajuamatta mistään mitään. Sydän hakkas, pyörrytti ja hikoilutti niin paljon, että päivystykseenhän sitä oli ihan mentävä ihmettelemään kummallisia oireita. Lääkäri ei oikein päässyt niistä millään tapaa jyvälle ja määräsi minulle nenätippoja. No ne nenätipat on vielä tänäkin päivänä apoteekista hakematta ja muutaman viikon päästä siitä teinkin raskaustestin todeten siihen piirtyneen välittömästi selkeät merkit plussasta. Siitä pari viikkoa eteenpäin varhaisraskauden ultrassa paljastuneet kaksoset selittivätkin syyn outoihin oireisiin. Ja nyt sittereissä potkii kolmen kuuden ikäiset kullannuput, koko meidän perheen hymyilevät silmäterät. Elämä viisi lapsisena perheenä on ollut paljon alkukuvitelmia helpompaa sillä vauvat on olleet aika rauhallisia ja hyvin nukkuvia kumpainenkin, vaikka luonne-erot heillä onkin valtavat. Toinen on kuin yö toisen ollessa päivä. Tällaiset naperot olivat virkeänä mukana ottamassa meidän kanssa uutta vuotta vastaan. Ihmeellinen elämä.

uv64.jpg

Mutta ikäväkseni joudun toteaamaan, että kuntokuuriurakka on aloitettava aikanaa ihan alusta, sillä ihan samanlainen rasvapallo kurkistaa peilistä takaisinpäin, kuin vuosi takaperin. :) Nyt päätin hillitä ja rajoittaa herkuttelua, mutta itse laihdutuksen aika ei ole vielä. En suinkaan halua sulattaa kropasta epäedullisia kuona-aineita pikkuisiin maidon mukana, joten tässä on maltettava mielensä vielä imetyksen loppumiseen saakka.

Mitäs muuta viime vuoteen mahtui? Noin päällimmäisenä tulee mieleen hieman rakennusprojektia uuden terassin ja paljun osalta, innostuminen Foreveristä -joka sitten lopahtikin yhtä nopeasti kuin alkoikin, maltillista sisustamista omassa kodissa ja sisustussuunnitelmia siskon kesähuoneen valmistumiseksi, ihmeellisiä ihmissuhde kuvioita, kasvihuonekausi floppasi normaalia lyhyenpään, kun ei enään pystynyt kumartelemaan kasvihuoneessa ja olisinkohan mahtunut viimeisinä viikkoina enään edes sinne ovesta sisään? :)  Myös nyt näin jälkeenpäin tuntuu, että  loppukesä vilahti vauvojen syntymään saakka traktorihommissa. Koko syksyn oli lievä ahdistus  päällä ennätetäänkö saada kaikki tehtyä mitä pitää ja viimeiset paalit paalattiin kolme päivää ennen tyttöjen syntymää. Mutta selvittiin ja saatiin kasaan tarvittava määrä emoille ruokaa talveksi. Myös lasten kouluasiat puhtaiden työtilojen vuoksi olivat kovastikkin tapetilla viime syksyn aikana ja tulevaa pitäisikin alkaa sen asian suhteen miettimään nyt.

Rakas Dino -kissa siirtyi ikivihreille metsästysmaille ja Tarja -lehmä puolestaan sai jäädä viettämään ansaitsemiaan eläkepäiviä. Koiravanhukset vielä toistaiseksi menossa mukana, vaikka tuskin enään kovin kauaa. Tai mistä sitä tietää. Ja hyvä on, ettei etukäteen tiedäkkään. Nyt oli muuten ensimmäinen uusi vuosi, jolloin ne eivät hermostuneet raketeista. Molemmilta kun on kuulo mennyt, niin ei sitten syntynyt stressiäkään enään  naapurustoista kuuluvista paukkeista.

Viime vuonna jäi osittain ystävyyssuhteiden ylläpito vähemmälle kuin muina kesinä. Tosin viime vuoden aikana myös tutustuin moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja uskon niistäkin tapaamisista poikiutuvan uusia ystävyyssuhteita. Tulevana vuotena tiedän kiirettä pitävän, mutta tavoitteena siitä huolimatta olisi koittaa toteuttaa kolme projektia arjen pyörityksen ohessa parhaani mukaan. Saapa nähdä jääkö unelmat haaveiksi vai löytyykö se aika myös toteutukseen. Kahta en vielä tässä vaiheessa paljasta, mutta kesäjuhlat olen päättänyt järjestää rakkaile ystäville. Meidän ystäväpiirissä on ollut niin avuliaita ja ihania ihmisiä, että he ovat ansainneet kesäkekkerit.

Joulun jälkeen meillä sairastelu kaatoi sänkyyn jokaisen vuorotellen. Osalla sahasi kuume edestakaisin ja osalle se ei ole noussut muuten kipeästä olotilasta huolimatta ollenkaan. Loma kului lähes kokonaan neljän seinän sisällä, enkä muista milloin viimeksi oltaisiin vietetty lomaa kotona. Lauantaina oltiin jo kuntouduttu sen verran että päätettiin hieman raottaa ulko-ovea ja lähteä katsomaan muutama uuden vuoden raketti lapsien (ja vähän meidän aikuistenkin) iloksi.

Meille saapui uudeksi vuodeksi vieraita. Meillä on olut tapana joka uusi vuosi tehdä ruoaksi raclettea ja samalla kaavalla mentiin nytkin. Vaikka se on yksi parhaista, en tiedä miksi sitä tulee tehtyä vain kerran vuodessa. Ei ainakaan grilli pääse liiemmin käytössä kulumaan. Täytyy kyllä kesällä kokeilla myös terassilla kyseisen masiinan käyttöä sillä aika reippaasti tuo sisällä käryyttää. Lapsetkin on tästä aina ihan innoissaan.

uv51.jpguv6.jpguv68.jpg

Kun lapset olivat syöneet jäi meille aikuisille vielä innokas "tarjoilija" ruokia paistamaan.

uv63.jpg

Tästä on monta erilaista variaatiota, mutta meillä aina suurin piirtein samalla kaavalla. Paljon erilaisia kasviksia, (sipulirenkaita, paprikaa, ananasta, herkkusieniä) naudanfilettä, juustonakkeja ja pepperonia. Keitetyt perunat ja juustoa. Usein vielä lisäksi broileria, mutta tällä kertaa se jätettiin pois kun sattui samalle päivälle raakakypsytyksessä olleiden fileiden "operointi" ja lihaa oli pöydällä reippaanlaisesti.

uv62.jpg

Yli kymmeneen vuoteen ei olla itse ammuttu raketteja lukuun ottamatta viime vuoden viidentoista euron panostusta raketteihin. Niin paljon lapset olivat raketeista innoissaan, että pienellä budjetilla tänäkin vuonna ammuttiin raketteja taivaalle. Järjen köyhyyttä, mutta pieni järjettömyys silloin tällöin sallittakoon. Lapset muisti ihan elävästi viime uudelta vuodelta myös tähtisädetikut, joten niitäkin kuuluu illan suunnitelmiin.

uv5.jpg

Kaksi nuorinta otti kiltisti torkkua autossa rakettien ampumisen ajan.

uv67.jpg

uv4.jpg

Karstulan kunta järjesti juhlavuoden kunniaksi upean ilotulitusshown. Suomi 100vuotta ja Karstula 150 vuotta. Ekaa kertaa mentiin katsoon kunnan järjestämää ilotulitusta ja täytyy sanoa että kyllä kannatti. Oli kyllä rätinää ja pauketta taivaan täydeltä.

uv3.jpguv2.jpguv1.jpg

 Paljukin lämmitettiin ja sinnä sujahdeltiin hieman portaittain vauvoja vahtien. Nyt minäkin pääsin sinne asti, kun jouluna se riemu jäi kohdaltani kokonaan kokematta. Ja vauvatkin hoituivat hienosti, vaikka näin pienistä ei paljoa kokemusta ennestään hoitajilla ollutkaan.

tammi1.jpg

Sunnuntaina meiltä lähti vieraat kotia kohti ja me pakkauduttiin autoon ja lähdettiin ystäväperheen kanssa pulkkamäkeen. Hieman eväitä mukana tottakai.

tammi6.jpg

Tällainen pulkkamäki löytyi Kyyjärveltä ja ihastuttiin jo ekasta kerrasta. Tuonne mennään kyllä uudelleenkin. Tapaturma-alttiina jätin laskupuuhat toisille, vaikka mieli olisikin tehnyt vähän liukua ottaa.

tammi5.jpg

Mineillä on iltaisin vauhti päällä. Sitterit heiluu kun  kyydissä potkiskelee ja sen ovat vauvat itsekin huomanneet. Nyt on meneillään kasvupyrähdys, sillä vähän väliä huomaan vaatteiden kinnaavan ja isompia saa kaivella tilalle.

tammi.jpg

Kun Rambo- koira iltaisin kiipeää sohvalle, pysähtyy sitterit kuin seinään ja alkaa tuijotus. Joka kestää ja kestää niin kauan kuin koira nojatuolissa istuskelee.

tammi2.jpg

Muuten ollaan kotosalla touhuiltu ja rakenneltu joululahjaksi tulleita legoja. Lego friends- sarja onkin nyt uusi suosikki. Talli ja koirahoitola jo rakennettuna.tammi7%2C1.jpg

Ja ne pikku pupuset. Niitä on hoidettu ahkerasti joka päivä. Vanha Marjakka sai uuden kaverin jouluna, valkoisen Valkin. :) Nyt neiti odottelee pikkupupuja syntyväksi.

tammi7.jpg

Iltasella saatiinkin vielä vieraita, jotka kyläilevät mahdollisesti loppuviikkoon saakka. Serkkupojan myötä lasten loma oli pelastettu! Me kun ei päästy viime viikkoisen loman aikana Nokian suuntaan, joten nyt saatiin kaveri sitten kotiin. Jotain mukavaahan tässä pitäisi vielä lasten loman kunniaksi keksiä.

tammi7%2C2.jpg

Kyllä tässä nyt vuosi on vielä niin aluillaan, että haluan teille kaikille toivottaa rakkauden täyteistä, iloista, menestyksekästä ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta 2017!